Ketä kiinnostaisi katsoa keskinkertaisesti tehtyä animea yläasteikäisistä pojista pelaamassa tennistä? Ei minua ainakaan, varsinkaan kun en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut tenniksestä. Joten kun ystäväni näytti minulle jakson The Prince of Tennis -animea, olin epäileväinen. Tuskinpa tulisin katsomaan tätä sarjaa muutamaa jaksoa enempää. Siitä hetkestä on nyt kulunut kuusi vuotta, ja olen edelleen koukussa.

Mistä sarjassa on kysymys?

Ensimmäisen englanninkielisen pokkarin kansi.

The Prince of Tennis – テニスの王子様 (Tenisu no Ōjisama), lyhennettynä Tenipuri – on japanilainen mangasarja, jonka piirtäjä ja käsikirjoittaja on Konomi Takeshi. Sarja kertoo 12-vuotiaasta Echizen Ryōmasta ja hänen koulunsa Seigakun tenniskerhon tiestä Japanin kansalliseen yläasteikäisten tennisturnaukseen.

Sarja ilmestyi alunperin mangana vuosina 1999-2008, ja siitä tehdyn animen lähetys alkoi vuonna 2001. Se on ns. shōnen-manga, jonka kohdeyleisöä ovat teini-ikäiset pojat, mutta kuten usealla muulla shōnen-mangalla, silläkin on varsin laaja kaikenikäisten naispuolisten fanien joukko.

Sarjan juoni on hyvin yksinkertainen: Ryōman ja hänen joukkuetovereidensa on kohdattava ja voitettava toisten koulujen tenniskerhoja yksi toisensa jälkeen. Vastustajat muuttuvat yhä taitavammiksi sarjan edetessä, ja Seigakun pelaajien on kehityttävä koko ajan. Sarjassa tennis on joukkueurheilua, jossa joukkueen eteneminen turnauksessa riippuu kaikista pelaajista.

Juonellisesti sarjassa ei tapahdu mitään yllättävää. Sarjan vetovoima onkin sen laajassa hahmokaartissa. Päähenkilöiden eli Seigakun joukkueen lisäksi lukija tutustuu useiden muiden koulujen joukkueisiin, joihinkin niistä pintapuolisesti, mutta useisiin myös syvällisemmin. Jopa Seigakun pahimmat vastustajat ovat pidemmän päälle inhimillisiä ja sympaattisia hahmoja.

Päähenkilöä Ryōmaa on kritisoitu siitä, että hänen luonteensa on ylimielinen, mikä tekee hänestä häneen samaistumisesta vaikeaa. Toisten mielestä taas hänen luonteensa, joka poikkeaa usean muun urheilumangan päähenkilön luonteesta, on juuri se piirre, jonka vuoksi hän on mielenkiintoinen hahmo.

Niille, joita Ryōma ei miellytä, löytyy myös yllin kyllin samaistumisen kohteita. Seigakun joukkueen kapteeni, vakava Tezuka Kunimitsu, on monen suosikki. Muita ikisuosikkeja ovat mm. Hyōtein joukkueen kapteeni, rikas diiva Atobe Keigo, sekä Rikkain joukkueen kapteeni, Guillain-Barrén syndrooman aiheuttamasta halvauksesta toipuva Yukimura Seiichi.

Mangaa, animea, musikaaleja, ja muuta sellaista

The Prince of Tennis on yksi niitä sarjoja, joka on hengästyttävän pitkä ja jolla tuntuu olevan oheismateriaalia vaikka muille jakaa. Alkuperäinen manga oli “vain” 379 lukua pitkä. Se on julkaistu 42 tankōbon-pokkarissa. Vuonna 2009 mangaka Konomi aloitti kuitenkin jatko-osan, New Prince of Tennis -sarjan, julkaisemisen.

Anime puolestaan oli 178 jaksoa pitkä. Noin puolivälissä anime otti mangan juonikaaren kiinni ja jatkoi siitä eteenpäin mangasta poikkeavalla materiaalissa. Siitä johtuen animea jatkettiin myöhemmin 26 jakson verran, jotta siihen saatiin mangan juonikaari mukaan. Myös New Prince of Tennis -sarjan alusta on julkaistu animea 13 jakson verran.

Sarjasta on olemassa näytelty elokuva, animoituja elokuvia, muita lyhyitä animaatiota, pelejä, radio-ohjelmia, kiinalainen draamasarja ja muuta oheismateriaalia.

Dream Live 7th, Yokohama Arena, 23.5.2010. Kuvakaappaus videosta.

Siitä on myös tehty suosittu musikaalisarja, Tenimyu, jonka ensimmäisen musikaalin esitys oli vuonna 2003. Sen yllättävä suosio etenkin tyttöjen keskuudessa rohkaisi sen tuotantoyhtiötä jatkamaan musikaalien tuottamista. Sarja tuli päätökseensä vuonna 2010, toukokuun 23. päivä. Oikealla on kuva viimeisen konsertin, Dream Live 7th:in, viimeisestä esityksestä Yokohama Arenalla, jonne mahtuu 17 000 katsojaa. Siitä saa käsityksen musikaalien suosiosta.

Vuoteen 2010 mennessä musikaaleja ja niihin perustuvia konsertteja oli ollut 22 erilaista, ja näyttelijöitä mukana oli ollut noin 150. Vuonna 2011 musikaalisarja aloitettiin alusta, ja se on tällä hetkellä loppusuoralla.

Mistä sitä sarjaa sitten saa?

Materiaalia The Prince of Tennis -sarjasta siis löytyy, ja lisää tulee pikku hiljaa. Alkupään materiaali, niin mangassa, animessa kuin musikaaleissakin, on amatöörimäisemmin tehtyä kuin myöhempi tuotanto. Jos sarja kiinnostaa, suosittelen aloittamaan mangasta, joka etenee nopeammin kuin anime ja joka on paremmin tehty myös alkupäässä.

Manga löytyy englanniksi käännettynä Viz Median kustantamana, vaikka joistakin käännösratkaisuista voi olla montaa mieltä. Animea onkin sitten hankalampi saada englanniksi käsiinsä, etenkään alueen 2 DVD:inä. New Prince of Tennis -anime on tosin saatavilla Crunchyrollista. Ja mitä musikaaleihin tulee, niitä ei saa edes japaniksi käsiinsä, jollei joku Japanissa asuva ystävä niitä osta ja lähetä Suomeen.

Näistä vaikeuksista huolimatta sarjalla on kohtuullisen kokoinen englanninkielinen faniyhteisö, joskin sen löytäminen voi olla hankalaa, sillä esimerkiksi mitään keskitettyä fanifiktioarkistoa ei ole. Aikaisemmin fandomin saattoi löytää LiveJournalista, nykyään ehkä Tumblrista. Fanifiktiota on ehkä helpointa alkaa etsimään Archive of Our Ownista (tällä hetkellä noin 2500 tarinaa) tai FanFiction.netistä (noin 20 000 tarinaa).

Mistä saan lisää tietoa?

Minulta! Sähköpostini on helkam.lantto[a]gmail.com, ja olen aina valmis puhumaan lisää Tenipurista. Fandom on siitä outo paikka, että emme mielellämme jaa linkkejä faniteoksiin julkisesti. Minulla on kuitenkin linkkejä niin fanifiktioon, fanitaiteeseen kuin fanien kirjoittamiin esseisiinkin, joita mielelläni jaan – sähköpostitse.