Ketä kiinnostaisi katsoa keskinkertaisesti tehtyä animea yläasteikäisistä pojista pelaamassa tennistä? Ei minua ainakaan, varsinkaan kun en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut tenniksestä. Joten kun ystäväni näytti minulle jakson The Prince of Tennis -animea, olin epäileväinen. Tuskinpa tulisin katsomaan tätä sarjaa muutamaa jaksoa enempää. Siitä hetkestä on nyt kulunut kuusi vuotta, ja olen edelleen koukussa.
Mistä sarjassa on kysymys?
The Prince of Tennis – テニスの王子様 (Tenisu no Ōjisama), lyhennettynä Tenipuri – on japanilainen mangasarja, jonka piirtäjä ja käsikirjoittaja on Konomi Takeshi. Sarja kertoo 12-vuotiaasta Echizen Ryōmasta ja hänen koulunsa Seigakun tenniskerhon tiestä Japanin kansalliseen yläasteikäisten tennisturnaukseen.
Sarja ilmestyi alunperin mangana vuosina 1999-2008, ja siitä tehdyn animen lähetys alkoi vuonna 2001. Se on ns. shōnen-manga, jonka kohdeyleisöä ovat teini-ikäiset pojat, mutta kuten usealla muulla shōnen-mangalla, silläkin on varsin laaja kaikenikäisten naispuolisten fanien joukko.
Sarjan juoni on hyvin yksinkertainen: Ryōman ja hänen joukkuetovereidensa on kohdattava ja voitettava toisten koulujen tenniskerhoja yksi toisensa jälkeen. Vastustajat muuttuvat yhä taitavammiksi sarjan edetessä, ja Seigakun pelaajien on kehityttävä koko ajan. Sarjassa tennis on joukkueurheilua, jossa joukkueen eteneminen turnauksessa riippuu kaikista pelaajista.
Juonellisesti sarjassa ei tapahdu mitään yllättävää. Sarjan vetovoima onkin sen laajassa hahmokaartissa. Päähenkilöiden eli Seigakun joukkueen lisäksi lukija tutustuu useiden muiden koulujen joukkueisiin, joihinkin niistä pintapuolisesti, mutta useisiin myös syvällisemmin. Jopa Seigakun pahimmat vastustajat ovat pidemmän päälle inhimillisiä ja sympaattisia hahmoja.
Päähenkilöä Ryōmaa on kritisoitu siitä, että hänen luonteensa on ylimielinen, mikä tekee hänestä häneen samaistumisesta vaikeaa. Toisten mielestä taas hänen luonteensa, joka poikkeaa usean muun urheilumangan päähenkilön luonteesta, on juuri se piirre, jonka vuoksi hän on mielenkiintoinen hahmo.
Niille, joita Ryōma ei miellytä, löytyy myös yllin kyllin samaistumisen kohteita. Seigakun joukkueen kapteeni, vakava Tezuka Kunimitsu, on monen suosikki. Muita ikisuosikkeja ovat mm. Hyōtein joukkueen kapteeni, rikas diiva Atobe Keigo, sekä Rikkain joukkueen kapteeni, Guillain-Barrén syndrooman aiheuttamasta halvauksesta toipuva Yukimura Seiichi.
Mangaa, animea, musikaaleja, ja muuta sellaista
The Prince of Tennis on yksi niitä sarjoja, joka on hengästyttävän pitkä ja jolla tuntuu olevan oheismateriaalia vaikka muille jakaa. Alkuperäinen manga oli “vain” 379 lukua pitkä. Se on julkaistu 42 tankōbon-pokkarissa. Vuonna 2009 mangaka Konomi aloitti kuitenkin jatko-osan, New Prince of Tennis -sarjan, julkaisemisen.
Anime puolestaan oli 178 jaksoa pitkä. Noin puolivälissä anime otti mangan juonikaaren kiinni ja jatkoi siitä eteenpäin mangasta poikkeavalla materiaalissa. Siitä johtuen animea jatkettiin myöhemmin 26 jakson verran, jotta siihen saatiin mangan juonikaari mukaan. Myös New Prince of Tennis -sarjan alusta on julkaistu animea 13 jakson verran.
Sarjasta on olemassa näytelty elokuva, animoituja elokuvia, muita lyhyitä animaatiota, pelejä, radio-ohjelmia, kiinalainen draamasarja ja muuta oheismateriaalia.
Siitä on myös tehty suosittu musikaalisarja, Tenimyu, jonka ensimmäisen musikaalin esitys oli vuonna 2003. Sen yllättävä suosio etenkin tyttöjen keskuudessa rohkaisi sen tuotantoyhtiötä jatkamaan musikaalien tuottamista. Sarja tuli päätökseensä vuonna 2010, toukokuun 23. päivä. Oikealla on kuva viimeisen konsertin, Dream Live 7th:in, viimeisestä esityksestä Yokohama Arenalla, jonne mahtuu 17 000 katsojaa. Siitä saa käsityksen musikaalien suosiosta.
Vuoteen 2010 mennessä musikaaleja ja niihin perustuvia konsertteja oli ollut 22 erilaista, ja näyttelijöitä mukana oli ollut noin 150. Vuonna 2011 musikaalisarja aloitettiin alusta, ja se on tällä hetkellä loppusuoralla.
Mistä sitä sarjaa sitten saa?
Materiaalia The Prince of Tennis -sarjasta siis löytyy, ja lisää tulee pikku hiljaa. Alkupään materiaali, niin mangassa, animessa kuin musikaaleissakin, on amatöörimäisemmin tehtyä kuin myöhempi tuotanto. Jos sarja kiinnostaa, suosittelen aloittamaan mangasta, joka etenee nopeammin kuin anime ja joka on paremmin tehty myös alkupäässä.
Manga löytyy englanniksi käännettynä Viz Median kustantamana, vaikka joistakin käännösratkaisuista voi olla montaa mieltä. Animea onkin sitten hankalampi saada englanniksi käsiinsä, etenkään alueen 2 DVD:inä. New Prince of Tennis -anime on tosin saatavilla Crunchyrollista. Ja mitä musikaaleihin tulee, niitä ei saa edes japaniksi käsiinsä, jollei joku Japanissa asuva ystävä niitä osta ja lähetä Suomeen.
Näistä vaikeuksista huolimatta sarjalla on kohtuullisen kokoinen englanninkielinen faniyhteisö, joskin sen löytäminen voi olla hankalaa, sillä esimerkiksi mitään keskitettyä fanifiktioarkistoa ei ole. Aikaisemmin fandomin saattoi löytää LiveJournalista, nykyään ehkä Tumblrista. Fanifiktiota on ehkä helpointa alkaa etsimään Archive of Our Ownista (tällä hetkellä noin 2500 tarinaa) tai FanFiction.netistä (noin 20 000 tarinaa).
Mistä saan lisää tietoa?
Minulta! Sähköpostini on helkam.lantto[a]gmail.com, ja olen aina valmis puhumaan lisää Tenipurista. Fandom on siitä outo paikka, että emme mielellämme jaa linkkejä faniteoksiin julkisesti. Minulla on kuitenkin linkkejä niin fanifiktioon, fanitaiteeseen kuin fanien kirjoittamiin esseisiinkin, joita mielelläni jaan – sähköpostitse.


Urheiluaihe on aika erikoinen, muistan skidinä lukeneeni jotain futissarjakuvia ohimennen mutta vasta pari vuosikymmentä myöhemmin tuli vastaavaa vastaan kun eräs tuttava mainitsi jostain koripalloaiheisesta animesta ja mangasta.
“Joten kun ystäväni näytti minulle jakson” – hahaha! Tuollaiset tilanteet ovat odottamattoman vaarallisia. Satunnainen jakso huonosti piirrettyä animea, ja seurauksena onkin kuuden vuoden obsessio, joka jatkuu vain!
Vaikkakin myös minusta Tenipurin paras puoli ovat hahmot, täytyy mainita, että myös tennis on yllättävän koukuttavaa ja jännittävää. Peleihin tempautuu huomaamattaan mukaan ja minua jännitti tosi monta kertaa, miten tässä käy.
Tenipurissa on ehkä samanlaisia piirteitä kuin saippuasarjoissa siinä mielessä, että kun samat hahmot tulevat vastaan uudestaan ja uudestaan, hahmoihin tulee syvyyttä ja moniulotteisuutta.
Kiitos hyvästä johdatuksesta! Olin itsekin hyvin skeptinen Tenipuria kohtaan alkaessani katsomaan sitä joskus vuonna 2005 tai 2006, mutta olen edelleen pahasti koukussa.
Olen samaa mieltä siitä, että laaja hahmokaarti on sarjan parhaita puolia. On vaikea olla löytämättä mieluisia hahmoja ja joukkueita, jos vain pääsee alusta liikkeelle. Tämä ominaisuus tekee Tenipurista myös hyvää roolipeli- ja cosplaymateriaalia.
Tenipurissa on minusta ihan hyvä tasapaino itse tenniksen ja muun elämän suhteen. Ainakin keskeisimpien hahmojen perheitä, muita harrastuksia ja vapaa-aikaa esitellään siinä määrin, että hahmosta voi saada syvällisemmän kuvan kuin pelkän tennisnäkökulman kautta olisi mahdollista. Vaikka yllättävän paljon hahmojen sielunelämää ja persoonallisuuksia onnistutaan luotaamaan itse pelin kauttakin.
Kiitos, Helka, esittelystä! Sarja on kyllä itselleni ollut aivan tuntematon, mitä nyt muutamia cossaajia coneissa tunnistanut sarjasta peräisin oleviksi. Tämä oli oikein mielenkiintoista luettavaa!
Tiedoksi vielä, että tekstisi myös insipiroi tänään ihmisiä GWU:ssa sankoin joukoin jakamaan suosituksiaan suosikkianimeistaan/-mangoistaan. Maininnan arvoisiksi koettiin ainakin nämä:
-Naruto
-Hikaru no Go
-Full Metal Alchemist
-A Bride’s Story
-Akira
-Blame
-Vinland Saga
-Hunter x Hunter
-“Kaikki Kaoru Morin tuotokset”
-Attack on Titan
-Death Note
-Free!
-Kuroshitsuji
-Another
-“Korealaiset goottimangat” Under the Glass Moon, Tarot Cafe ja Paradise Kiss
-Yotsuba
-Fruits Basket
-Higurashi no Naku Koro ni
-Serial Experiments Lain
-One Piece
-Mahou Sensei Negima
-“Söpö tyttömanga” Elfen Lied, Ghost Hunt, Miwa Uedan tuotanto ja Skip Beat
-Hana Yori Dango
-Last Exile
-Seirei no Moribito
-Monster
-Samurai 7
-Mushishi
-Ayatsuri Sakon
-Pet Shop of Horrors
-Eden of the East (Higashi no Eden)
-Pokémon
-Samurai Champloo
Keskustelu on kokonaisuudessaan nähtävissä täällä: https://www.facebook.com/groups/207664933742/permalink/10152196149933743
Kiitos hauskasta ja mielenkiintoisesta jutusta, Helka. En tosin varmaan itse uskaltaudu katsomaan sarjaa – jäisin kuitenkin koukkuun. 😉 Luulen, että mulla oli vuosia sitten vähän samanlainen suhde Ranma 1/2. Edelleenkään en ole ihan varma, mikä siinä kiinnosti, mutta no, tulipa niitä aika paljon katsottua. 😉 Tämmöisiä juttuja anime- ja vaikka muistakin sarjahurahtamisista olisi mielenkiintoista lukea lisää.