Idea tähän juttusarjaan lähti itämään Joonas Laakson ”Pelimaailma on tehty pojille. Sen voi muuttaa”-artikkelin kommenttiosiossa: itselleni kun on tullut vastaan useampiakin pelejä, joissa on ollut päähahmona tai sivuhahmona vahva ja kiinnostava naishahmo. Minä kaipaan kyllä ehdottomasti enemmän monipuolisia naishahmoja päähenkilöiksi, mutta on hyvä nostaa esille myös niitä, joissa ollaan jo onnistuttu.

RememberMe

Kuvituksena on käytetty pelin promomateriaalia. (Capcom 2013.)

Ensimmäisenä tällaisena hahmona blogissa esiteltiin Gray Matterin Samantha Everett, nyt on vuorossa Remember Me:n Nilin. En kerro artikkelissani pelin suuria juonipaljastuksia, mutta tulen käsittelemään pelin maailmaa sekä hahmon kehittymistä pelin aikana. Spoilereita kokonaan välttelevän kannattaa siis lukea artikkelini vasta pelin pelaamisen jälkeen.

Muistoja, muistoja, muistoja

Remember Me on vuonna 2013 julkaistu toimintapeli PC:lle, PlayStation 3:lle ja Xbox360:lle. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2084, uuden Pariisin eli Neo-Parisin kaduille ja kujille. Peli käyttää hyväkseen jo kliseeksi muodostunutta aloitusta: päähahmo Nilin on menettänyt muistinsa. Näin sekä pelaaja että hahmo ovat alussa yhtä pihalla ja oppivat pelin edetessä uutta samaan tahtiin niin maailmasta kuin Nilinistä.

Muistinmenetys ei kuitenkaan johdu onnettomuudesta tai vahingosta: Nilinin muistot on vienyt paha korporaatio nimeltä Memorize, joka on kehittänyt teknologian, jonka avulla ihmiset voivat jakaa ja poistaa muistojaan. Nilin onnistuu kuitenkin vastustamaan sen verran prosessia, että hän saa pidettyä kiinni viimeisistä muiston rippeistään ja pakenemaan.

Paossa häntä avustaa korvanapin kautta kuuluva miehen ääni, joka kertoo olevansa Edge. Hän on vastarintaliikkeen johtaja, joka haluaa eroon Memorize-yhtiöstä sekä tämän muodostamasta totalitaarisesta yhteiskunnasta. Hän haluaa muuttaa maailman. Ja Nilin on hänen instrumenttinsa, hänen parhain ja lahjakkain agenttinsa. Nilin pystyy hakkeroimaan ihmisten mielet ja muuttamaan heidän muistonsa mieleisekseen.

Sankari vai antisankari?

Nilin2Nilinin tavoite koko pelin ajan on saada muistonsa takaisin. Edge auttaa häntä tässä tavoitteessa, mutta ohjaa Nilinin siinä samalla käynnistämään vallankumouksen. On minusta luonnollista, että Nilin aluksi luottaa kyselemättä Edgen neuvoihin, koska mies tunsi “entisen” Nilinin niin hyvin.

Vallankumouksen edetessä Nilin alkaa kuitenkin kyseenalaistaa Edgen käskyjä ja suuntaa, johon häntä ohjataan. Vaikka tapahtumat seuraavat toisiaan kiihtyvällä vauhdilla, pysähtyy Nilin aina välillä miettimään ja prosessoimaan tapahtumia. Pohdinnan vastapainona Nilin heittelee välillä sarkastisia huomioita ja vitsikkäitä kommentteja vihollisilleen sekä Edgelle. Itse ainakin nauroin ääneen riemukkaan pölhölle lauseelle, jonka Nilin huudahtaa häntä Punahilkaksi kutsuvalle vastustajalle: This Little Red Riding Hood’s got a basket full of kick-ass!

On oikeastaan pelaajasta kiinni, pitääkö Niliniä sankarina vai antisankarina. Matkan varrella hän tekee paljon kyseenalaisia tekoja ja saa aikaan ihan konkreettista tuhoa kaupungissa. Mutta onko se kaikki sen arvoista, pyhittääkö tarkoitusperä keinot?  Tekevätkö muistot meistä sellaisen kuin olemme, muokkaavatko menneet tapahtumat identiteettimme? Näin Remember Me näyttää minuuden käsittävän, sillä muistojen muuttaminen vaikuttaa syvästi muutettaviin. Vaikka Nilin ei tapakaan vihollisiaan, on muistojen muuttaminen äärimmäisen väkivaltainen teko. Se muuttaa viholliset ystäviksi ja vaikuttaa hahmojen koko maailmankuvaan.

Ulkonäkö ja kyvyt

NilinNilin erottuu pelien päähenkilöistä edukseen ihonvärinsä puolesta, joka on normaalia tummempi. Myös tällä saralla pelit kaipaavat monipuolistumista, sillä normina tuntuu olevan valkoihoisuus. Nilinin ihonvärillä ei kuitenkaan mässäillä pelissä eikä siihen suhtauduta mitenkään poikkeuksellisesti muiden hahmojen toimesta.

Vaatteet sitä vastoin aiheuttivat minulle pienen pettymyksen. Kuten pelien naishahmoilla yleensä, on Nilininkin vaatekerta paria numeroa liian pieni. Vaatteet suorastaan nuolevat vartaloa, ja välillä pelissä käytettävät kuvakulmat vielä erikseen korostavat tätä. Vaikka suunnittelijoilla oli mielessään realistisuus ja uskottavuus, se ei minusta ole nyt oikein onnistunut. Näin on varsinkin farkkujen suhteen, sillä Nilin kiipeilee ja hyppelee niin paljon, että farkut olisivat oikeasti erittäin epäkäytännölliset. Mutta ehkä tulevaisuudessa farkkukangas onkin erilaista?

Fyysisesti Nilin on hyvässä kunnossa, mutta on muistinvarastamisen yhteydessä unohtanut melkein kaikki taistelukykynsä. Perushyökkäykset täydentyvät pelin kuluessa yhä monimutkaisimmilla yhdistelmillä sitä mukaa, kun Nilinin muisti palailee. Kiipeilyssä hän on alusta asti loistava, ja hänellä näyttääkin olevan melkoisen hyvät käsivoimat eikä minkäänlaista korkeanpaikankammoa. Hyvin perinteinen pelisankari on siis näiltä osin kyseessä.

Lopuksi

Minusta on vielä mainitsemisen arvoista, että Remember Me:n hahmokatraassa on paljon muitakin naisia. Osa tavataan vain ohimennen erilaisten hahmojen muistoissa, toiset ovat jopa pomovastustajia, joita vastaan täytyy taistella.

Naiset ovat sekä ulkonäöltään, luonteiltaan että motiiveiltaan hyvinkin erilaisia toisiinsa nähden. He ovat myös ammateissa, jotka yleensä mielletään hyvinkin maskuliinisiksi: he ovat palkkionmetsästäjiä, toimitusjohtajia ja vankilanjohtajia.

Ilmestyessään Remember Me sai vaihtelevia arvioita sekä yleisesti että päähahmonsa suhteen. Itse pidin sekä hahmosta että pelistä kovasti. Jos et ole uskaltanut kokeilla peliä huonojen arvioiden takia, kehotan harkitsemaan uudelleen. Ehkä ihastut yhtä paljon kuin minäkin!