Alustat: Playstation 3 & 4, Xbox 360 & ONE, PC
Arvosteltu: PC
Kehittäjä: Eidos Montreal
Julkaisija: Square Enix
Genre: Hiiviskely
Ikäraja: PEGI 18
Thief on samannimisen pelisarjan neljäs osa, jossa pelaaja palaa ohjaamaan varasta nimeltä Garrett. Pelin ideana on hiiviskellä esteiden ja vartioiden ohi, ja pääpaino on taisteluiden välttämisessä, vaikka taisteleminenkin onnistuu joten kuten. Peli on valintapainotteinen ja jokaisella haasteella on monta eri lähestymistapaa.
Yksi viime vuoden suosikkipeleistäni oli hiiviskelyseikkailu Dishonored, joka on Thiefin kanssa hyvin samankaltainen niin tarinaltaan kuin ilmapiiriltään ja pelimekaniikoiltaankin, mikä ei ole minusta täysin huono asia. Thiefin maailma on tummanpuhuva ja pahaenteinen. Garrett on ollut poissa Kaupungista vuoden ja yrittää selvittää mitä tapahtui ja miksi hänen muistissaan on vuoden aukko. Kaupungissa kiertää myös vaarallinen sairaus, ihmisiä kuolee tiuhaan tahtiin, eikä kukaan tiedä mikä tämän takana on. Garrett saa tehtäväkseen selvittää myös sairauden salaisuuksia.
Varo ansoja ja löydä piilot.
Kuten Dishonoredissa, Thiefin Garrettilla on pari erikoiskykyä melkein heti pelin alusta alkaen. Focus-tilassa Garrett näkee varastettavat tai käytettävissä olevat tavarat hohtavan sinisinä. Se varoittaa myös vaaroista ja ansoista, jotka puolestaan hohtavat punaisena. Garrett voi myös liikkua tavalla joka muistuttaa Dishonoredin Blink-toimintoa, Thiefissä tätä kutsutaan swoopiksi.
Focus-toimintoja voi päivittää ja ostaa uusia, mutta niitä ei ole pakko käyttää, mikäli haluaa pysyä enemmän klassisten Thief-pelien tuntumassa. Garrettilla on käytössään myös pamppu, kiipeilyhakku sekä jousi, jolla voi käyttää useita erilaisia nuolia. Aggressivinen pelityyli vaatii paljon nuolia, mutta noudattamalla Garrettin elämänohjetta (“tapa vain jos on pakko”) ja liikkumalla varovasti useimmiten tarvitsee vain köysi- ja vesinuolia. Garrett on lisäksi huono lähitaistelija ja juoksee mielummin pakoon kuin taistelee.
Ensimmäinen kenttä ei oikein houkuttele jatkamaan, sillä valitettavasti prologi on aika huono. Liikkumisen kyllä oppii, mutta itselläni ainakin oli parissa kohdassa ongelmia, koska en ymmärtänyt vihjeitä. Peli kuitenkin paranee huomattavasti tämän jälkeen. Positiivista on vaikeusasteen valitseminen ja kustomointi. Pelin voi juosta läpi helposti tai tehdä siitä todella haastavan.
Jokaisen kappaleen jälkeen tulee yhteenveto, joka kertoo kuinka hyvin on onnistunut olemaan näkymätön, kuinka paljon tavaraa sai varastettua ja muuta kiinnostavaa statistiikkaa. Loppuarvosanaksi voi saada jonkin seuraavista: Ghost, Opportunist tai Predator. Ghost on kunnon hiippailija, jota ei ole huomattu ja joka ei ole edes jättänyt vihjeitä vierailustaan. Opportunist puolestaan voi välillä kolauttaa vartijalta tajun kankaalle, mutta ei tapa. Predator taas on aggressiivinen ja tappaa vastaantulleita vastustajia. Kaikki pelityylit ovat kiinnostavia, ja eri vaikeusasteilla eri haasteet houkuttelevat uudelleenpelaamiseen. Kaikkia haasteita ei myöskään voi tehdä samalla pelikierroksella, joten täydet pisteet saa vain pelaamalla alueet useamman kerran.
Bassolla on usein tietoja ja tehtäviä joista saa palkkaa.
Kartta on laaja ja Kaupungista löytyy paljon pieniä piiloja. Sivuraiteille ajautuu helposti, jos oikein haluaa tutkia ympäristöä. Garrettin ystävällä Bassolla on melkein aina jokin pieni sivukeikka tarjolla, mikä tarjoaa sekä loistavan tekosyyn seikkailla että samalla tilaisuuden ansaita rahaa.
Kappaleet ovat pitkiä, joten jos ei ole aikaa pelata tarinaa mutta haluaa silti uppoutua hetken Thiefin maailmaan, voi vaikka kokeilla haasteiden suorittamista Challenge Modessa. Haasteissa tehtävänä on varastaa mahdollisimman paljon joko tietyssä ajassa tai huomaamatta, ja omaa tulostaan voi sitten verrata muihin pistetaulukosta.
Pelissä on myös huonot puolensa. Ikkunoiden avaamisen ja pienissä ahtaissa käytävissä vastaantulevien tukkien siirtelyn mekaniikka ärsyttää. Toimintanapin paineleminen ei ärsyttäisi niin paljon vähemmissä määrin, mutta sitä pitää painaa paljon ja nopeasti, mikä alkaa rasittaa.
Tarinan aikana pääsee tutkimaan bordellia House of Blossoms. Vähäpukeiset naiset ja oopiumin vielä ymmärsin, mutta bordellissa on myös sivutehtävä, jonka suorittaakseen on tirkisteltävä ilotyttöjä ja heidän asiakkaitaan täydessä touhussa. Pehmopornoon törmääminen pelissä tuntui hieman kyseenalaiselta.
Samalla voin kai myöntää, että jäin tällä hetkellä noin puoleenväliin tarinaa, koska en uskalla jatkaa. En ole kauhupelien ystävä, ja Thiefin tekijät ovat onnistuneet tekemään hylätyn mielisairaalan ilmapiirin niin jännittäväksi, että minä en ole vielä pystynyt pelaamaan sen ohi. Ehkä vielä jonain päivänä uskallan taas jatkaa matkaani. Siellä minä hiippailen hiljalleen eteenpäin, muutaman minuutin joka kerta, kunnes taas pelästyn niin pahasti että on pakko levätä, ja jatkaa joku toinen päivä.
Tiivistelmä
+ Monipuolisuus lähestymistavoissa
+ Vaikeusasteen kustomointi
+ Yksi kierros ei riitä, haasteita riittää
– Turha tirkistelijäleikki
– Ikkunoiden avaaminen
Arvosana
Todellinen nörttityttö
