Korttipeli, 2-5 pelaajaa, 8+ vuotiaille
Kehittäjä: Antoine Bauza
Julkaisija: R&R Games Inc.
Pelaajat ovat järjestäneet hienon ilotulituksen, mutta voi ja ei! Ilotulitetehtaalla sattui niin, että paukkujen ruudit ja aineet menivät sekaisin ja nyt on pelaajista kiinni tuleeko ilotulituksesta täysi pannukakku vai paras show koskaan!
Hanabissa on kuusi eriväristä ilotulitesarjaa, jotka tulisi ampua taivaalle numerojärjestyksessä ykkösestä vitoseen. Tehtävän pitäisi olla helppo, sillä jokaisesta väristä löytyy kolme 1-korttia, kaksi 2-, 3- ja 4-korttia sekä yksi 5-kortti. Mutta peli ei tietenkään ole niin helppo! Jokaiselle pelaajalle jaetaan neljä korttia, mutta jekku on siinä, että pelaaja ei saa itse katsoa kädessään olevia kortteja. Kukin pelaaja näkee siis vain toisten pelaajien kortit. Pelaajat voivat vuorollaan joko pelata kädestään kortin eli ampua sen taivaalle tai antaa vinkin toiselle pelaajalle siitä, mitä hänellä on kädessään. Toisen pelaajan korteista saa paljastaa kerrallaan vain joko yhden värin tai yhden numeroarvon, mutta siten, että jos pelaajalla on esimerkiksi kaksi punaista korttia kädessään vinkin antajan on osoitettava molemmat punaiset kortit. Vinkkejä pelaajilla on vain rajattu määrä, mikä hankaloittaa tehtävää melkoisesti. Sentään vinkkejä saa lisää heittämällä ilotulitteita pois, mutta vinkkejä ei todellakaan ole tuhlattavaksi asti. Sen vuoksi pelaajien täytyy toimia vajavaisilla tiedoilla ja toivoa, että hän on tulkinnut oikein vinkinantajan äänenpainot ja silmänvinkkaukset. Kolmesta virheestä koko rakettipino räjähtää kertaheitolla ja peli on hävitty. Peli loppuu voittoisasti jos pelaajat onnistuvat saamaan kaikki väripinot valmiiksi. Muussa tapauksessa peli päättyy kun rakettipakka loppuu, jonka jälkeen kukin pelaaja saa tehdä vielä yhden toiminnon. Sen jälkeen lasketaan kuinka monta pistettä peliporukka sai kasaan eli kuinka hyvän ilotulituksen he saivat aikaiseksi.
Aivoon sattuu!

Pelitilanne pelaajan näkökulmasta katsottuna. Et näe omia korttejasi, mutta näet vastapuolen. Keskellä ovat jo ammutut raketit. Oikealla lisää raketteja ja poistopino ja vasemmalla vinkkinappulat sekä virhenappulat pinossa.
(Kuvat: Mia Meri)
Hanabi on pirullisen vaikea peli, joka vaatii yllättävän paljon keskittymistä pelaajilta. Ihan jo se, että omia kortteja ei saa katsoa on ihan uskomattoman vaikeaa. Tuntuu, että korttia ei voi pinkasta nostaa sitä katsomatta! 😀 Jos kortit kuitenkin onnistuu saamaan käsiinsä oikein- eli väärinpäin niin pelissä riittää silti haasteita. Esimerkiksi, miten pelaajien tulisi ryhmänä keksiä, miten sopia pelitaktiikasta ilman, että oikeastaan sanoo yhtään mitään, sillä kaikki keskustelu toimii kuitenkin vinkkinä siitä, mitä toisilla pelaajilla on kädessä. Jos sanoo, että pelaajalla X ei ole mitään kriittistä kädessä, niin sehän kertoo, ettei hänellä ole ainakaan 5-kortteja kädessään. Sekin tuottaa ongelmia, että se mikä on itsestäänselvää toisille pelaajille ei todellakaan ole sitä korttien haltijalle. Hanabi on ainakin todistanut sen, että jokaisen ihmisen logiikka toimii ihan omia reittejään ja se, minkä piti olla itsestäänselvä vinkki pelaajalle tulkitaan lähes aina ihan päinvastoin kuin oli tarkoitus. Itku!
Olen pelannut Hanabia useamman kerran erikokoisilla peliporukoilla. Eräs ystäväni omistaa pelin ja on tuonut sitä juhliin, jossa olemme pelanneet sitä myös suositeltua suuremmilla peliporukoilla sekä pikkuisen huti luetuilla säännöillä. Peliä on myös pelattu ihan sääntöjen mukaan. Pelin pienin suositeltu pelaajamäärä on kaksi henkilöä, mutta silloin peli ei ole parhaimmillaan. Toisaalta viisi pelaajaa on aivan maksimi pelaajamäärä, sillä sitä suuremmilla porukoilla pelin kierros kestää niin pitkään, että peli ei etene samaa tahtia pakan hupenemisen kanssa. Toisaalta jos peliä haluaa pelata suuremmalla porukalla, voidaan tietysti vaikka sopia, että rakettipakka saa mennä kahteen kertaan läpi ennen pelin loppumista, mikä antaa enemmän aikaa pelaajille.
Hanabi on hauska seurapeli, joka kuitenkin vaatii aika paljon aivokapasiteettia kun pelaajien tulee muistaa paitsi saamansa vinkit myös yrittää miettiä, miten vähäiset vinkit saa käytettyä parhaiten, ja samalla sitä yrittää löytää piilevät telepaattiset mutanttikykynsä, jotta pelikaveri tajuaa olla heittämättä pois kädestään sitä pakan ainoaa punaista vitosta. Toisaalta, jos pelin osaa ottaa rennolla asenteella eikä pyri liian täydelliseen tulokseen, voi peliä pelata varsin hyvin meluisassa baarissa sumeammallakin logiikalla.
Komponentit
Hanabista on julkaistu useampikin versio, sillä olen nähnyt ihmisten pelaavan peliä useilla erilaisilla korteilla. Testattavaksi saadussa versiossa oli kuitenkin sellainen ongelma, että korttien värisävyt olivat niin lähellä toisiaan, että pelaajat eivät meinanneet erottaa sinistä ja vihreää sekä keltaista ja valkoista korttia toisistaan. Onneksi korteissa eri värit oli ilmaistu myös erinäköisillä ilotulite-efekteillä, joten siitä sai apua. Lisäksi tässä versiossa numeroiden alla oli myös kiinankieliset kirjoitusmerkit, joista on apua vain kieltä osaaville. Peliä ostaessa kannattaakin kiinnittää huomiota kyseisen version korttien ulkonäköön. Lisäksi hyvällä korttisuunnittelulla peli sopii myös värisokeille – mutta EI siis tämä käytössäni ollut versio. Toisaalta, mikä estää askartelemasta parempia kortteja paketista löytyvien tilalle jos peli muuten kiinnostaa.
Korttien lisäksi pelissä tulee mukana pahviset vihjenappulat sekä virhenappulat. Kaikki komponentit mahtuvat pieneen laatikkoon, jolloin se on helppo ottaa mukaan vaikka lento- tai automatkalle ajanvietteeksi.
Tiivistelmä
+ Helpot säännöt
+ Peli mahtuu pieneen tilaan ja sopii siten esimerkiksi matkapeliksi
– Arvostelussa olleen version korttien väreissä on parantamisen varaa, sillä useat värisävyt sekoittuvat kehnossa valaistuksessa toisiinsa

