Olen harrastanut cosplayta vuodesta 2009, nykyään tosin erittäin epäaktiivisesti. Päätin kuitenkin esitellä cosplayta Nörttitytöissä siksi, että tein cosplay-harrastajista Suomessa pienimuotoisen tutkielman syksyllä 2012. Kaksiosaisen kirjoituksen ensimmäinen osa, jossa käsitellään itse tutkimuksen tekoa, löytyy täältä. Tämä kirjoitus esittelee cosplay-harrastusta sinänsä.

Valokuvaaminen on monille tärkeä osa harrastusta. Kuva: Enriisse

Cosplay-sana (joskus suomeksi pukuilu) on johdettu sanoista costume play, eli pukuleikki tai -näytelmä. Tyypillisesti cosplay-harrastajat tekevät fiktiivisten hahmojen, kuten sarjakuva- tai elokuvahahmojen pukuja ja pukeutuvat niihin harrastajatapahtumissa, coneissa (englannin sanasta convention). Harrastukseen ei yleensä kuulu varsinainen hahmoon eläytyminen, eikä puvut päällä esitetä näytelmää tai eletä tiettyä tarinaa, kuten roolipeleissä. Toki osa cosplay-harrastajista myös larppaa ja toisinpäin.

Cosplay-käsite tarkoittaa nykyään yleensä japanilaisen populaarikulttuurin hahmojen esittämistä, mutta alun perin cosplay on syntynyt Yhdysvaltojen science fiction -harrastajien tapahtumissa 1980-luvulla. Maailmanlaajuiseksi ilmiöksi cosplay on kasvanut 2000-luvulla ja rantautunut Suomeenkin nimenomaan Japanista päin. Nyt 2010-luvulla cosplay-harrastajia lienee Suomessa noin kymmenentuhatta: arvio perustuu con-tapahtumien kävijämääriin, ja saman luvun on esittänyt myös Katja Valaskivi aihetta sivuavassa kirjassaan Pokemonin perilliset. Kun Helsingin Sanomissakin siteeratun tutkimuksen (2009) mukaan kolmasosa suomalaisesta nuorisosta on kiinnostunut ainakin jostakin japanilaisen populaarikulttuurin muodosta, ei tuo harrastajien määrä kuulosta enää ihan uskomattoman suurelta.

Cosplay-harrastajien sukupuoli- ja ikäjakauma

Suurin osa harrastajista on nuoria ja naispuolisia, ja kyselyni vastaajistakin suurin osa kuului tähän ryhmään. Kyselyni 69 vastaajasta miehiä oli vain seitsemän. Viisi vastaajaa ei ilmoittanut sukupuoltaan, ja osa heistä ei myöskään ikäänsä, joten he eivät ole mukana graafissa. Vastaajien yleisin ikä oli 19 vuotta, mutta kaikkien iän ilmoittaneiden vastaajien iän keskiarvo oli 18,0 vuotta.

Kyselyssäni pyrin selvittämään syitä cosplayharrastukselle pääosin avokysymyksellä “Mikä on parasta cosplay-harrastuksessasi? Miksi harrastat?” Vastaajat mainitsivat hyvin monia eri syitä, mutta kysymykseen vastanneista melkein kaikki mainitsivat joko pukujen tekemiseen liittyviä asioita, harrastuksen sosiaalisia puolia, kuten uusia ystäviä, tai harrastukseen liittyviä elämyksiä, eläytymistä ja irtiottoja arjesta. Useimmat mainitsivat useammankin tyyppisiä syitä: harva tekee pukuja, vaikka ei pidä siitä, ja harvalle harrastuksen sosiaalinen puoli on turha.

Cosplay-piireissä käydään jatkuvaa keskustelua siitä, pitääkö kunnon harrastajan tehdä pukunsa itse. Moni on aloittanut ostopuvuilla, mutta vakavammin cosplayta harrastaville harrastukseen liittyy lähes aina niin pukuompelua kuin peruukkien tuunausta ja proppien (kuten miekkojen tai muiden asereplikoiden) askarteluakin. Kyselyssänikin vastaajista 75% sanoi tekevänsä puvut itse joko kokonaan tai lähes kokonaan. Monesti kuulee sellaisienkin ihmisten, jotka sanovat vihaavansa ompelua, tekevän itse pukuja. Ilmeisesti valmiin puvun aiheuttama riemu korvaa kärsimykset. Osa omista cosplay-tutuistani on optimoinut  puvuntekoprosessia siten, että toinen kaveri ompelee molempien puvut ja toinen tekee aseet ja haarniskat molemmille.

Omasta ensimmäisestä puvustani sain usein kuulla ihmettelyä: “Miten sä osasit tehdä tuollaisen?” Mutta sehän nimenomaan oli helppo puku ommella: puku oli kasattu pelkistä suorakulmioista. Parin illan googlettelulla pääsin selville puvun rakenteesta, ja sen jälkeen toteutus ei ollut isokaan haaste. Loppujen lopuksi monet upean näköiset cosplay-puvut eivät sinänsä ole vaikeita toteuttaa: kunhan vain ensin keksii, että pukuun voi käyttää hajonneita sateenvarjoja, verhovaijeria, edellisen puvun housut ja vanhat kengännauhat (kaikkia olen kokeillut menestyksellä). Googlellakin löytyy nykyaikana ohjeita mitä ihmeellisempiin asioihin, kunhan vain jaksaa etsiä.

Kuva: Sini Haapanen.

Itsekin aloin kunnolla miettiä vasta tutkielmaa tehdessäni, miksi harrastan cosplayta. Oli ihana lukea kyselyn tuloksia, kun ihmiset kehuivat harrastustaan – vaikka kysyin myös harrastuksen haittapuolista, ja lähes jokainen nimesi sellaisia. Kaikki kyselyyn vastaajat olivat selvästi iloisia harrastuksestaan. Itse päädyin cosplayn pariin, koska kaverit harrastivat, mutta nyttemmin sosiaaliset syyt eivät ole minulle enää niin tärkeitä.

Huomasin heti cosplayta aloitellessani, että pidän vaatteiden tekemisestä, siihen liittyvästä ongelmanratkaisusta ja varsinkin siitä hetkestä, kun puku lopultakin on valmis. Myös cosplay-tapahtumissa käyminen on mainio irtiotto arjesta: harvassa paikassa meininki on niin mukavaa. Ihmisiin on ollut helppo tutustua, ja on mukava ihmetellä toisten harrastajien upeita pukuja. Ilman cosplay-harrastustani tuskin olisin päätynyt koskaan Pieksämäelle tai kävellyt keskellä kaupunkia kauppaan paljain jaloin naama valkoiseksi meikattuna.

Olin ottanut mukaan kyselyyni myös muutaman yleisluontoisen kysymyksen, jotka olivat esiintyneet jossakin isossa nuorisotutkimuksessa päästäkseni tekemään vertailua cosplay-harrastajien ja muun nuorison välillä. Tosin koska otokseni ei ollut satunnaistettu, ei noista kysymyksistä mitään tieteellisen tarkkaa saanut irti. Vaikutti kuitenkin siltä, että cosplay-harrastajat kokevat kuuluvansa hieman tavallista tallaajaa useammin johonkin ”nuorten tyyliin” (kysymyksen hämärä muotoilu ei ole omaa käsialaani!), ja toisaalta kysymyksessä ”Kuinka tyytyväinen olet elämääsi tällä hetkellä asteikolla 4-10” arvosana jäi vertailuryhmää alhaisemmaksi. Jos tämä on todellinen tulos, eikä johdu vain esimerkiksi erilaisesta kyselyformaatista, on se minusta varsin kiinnostava löydös.

“Cosplayaatko omaa sukupuoltasi?” (kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi)

Crossplay eli vastakkaista sukupuolta oleviksi hahmoiksi pukeutuminen on cosplay-harrastajien piirissä yleinen ja normaalina pidetty ilmiö. Anna Maija Laine on käsitellyt crossplayta larpeissa artikkelissaan, ja vaikka larpeissakin crossplay on ilmeisesti varsin yleistä, ei sillä tunnu olevan yhtä yleistä hyväksyntää kuin animeharrastajapainotteisissa cosplay-piireissä. Kuten kaaviosta näkyy, kyselyssäni omaa sukupuolta cossaavia on vain hieman enemmän kuin vastakkaista sukupuolta cossaavia.

Kysyin lisäksi avokysymyksellä ”Miksi olet valinnut mies- tai naishahmoja, entä onko cosplay-hahmon sukupuolella sinulle väliä?” syitä sille, harrastaako crossplayta. Useimmilla oli valinnalleen perusteet, yleisimmin oman vartalon vastaavuus naisen tai miehen rooliin, mutta naisvastaajista monet sanoivat toisaalta valitsevansa hahmon lähinnä hahmon luonteen tai ulkonäön takia. Harva, varsinkaan naisista, kuitenkaan piti sukupuoltaan täysin määräävänä seikkana hahmoa valittaessa ja 19 vastaajista sanoi suoraan, ettei cosplay-hahmon sukupuolella ole väliä. Syitä, miksi crossplay on niin suosittua, ja miksi ihmiset suhtautuvat siihen varsin välinpitämättömästi, lienee monia, eikä niitä ole helppo selvittää. Itse pidän tätä joka tapauksessa varsin positiivisena ilmiönä: cosplay on eräänlaista teatteria, jossa saa olla kuka tahansa, joten miksei saisi olla minkä tahansa sukupuolen edustaja?

Lähteinä oman tutkielmani & omien kokemusteni lisäksi käytetty mm. Aniki-keskustelufoorumia ja Katja Valaskiven kirjaa Pokemonin perilliset. Kirja löytyy internetistä(!), ja suosittelen sitä kaikille, joita kiinnostaa japanilaisen pupulaarikulttuurin harrastajakenttä Suomessa.