Yhteishaku eri koulutuspaikkoihin on nyt auki. Toisen asteen osalta se sulkeutuu jo parin päivän päästä ja korkeakouluhaku jatkuu huhtikuun ensimmäiseen päivään saakka. Poikkeuksena ovat taideyliopistot, joissa hakuaika on päättynyt jo aikaisemmin. Nyt on siis monien aika miettiä, mitä sitä haluaisikaan tehdä seuraavat vuodet. Opiskelupaikan valintaan vaikuttavat monet asiat. Moni oppiaine korkeakouluissa voi kuitenkin olla hyvin erilaista, kuin mitä itse luulee sen olevan. Lukiossa esimerkiksi opetetaan maantietona seismologiaa ja meteorologiaa, jotka kuuluvat yliopistossa fysiikan alle, ja maantieto on enemmän yhteiskunnallisiin asioihin liittyvää. Kannattaakin ottaa tarkkaan selvää, mitä tuleva opiskeluala oikeasti sisältää. Tällöin ei tule yllätyksenä, jos ala onkin erilainen kuin omat odotukset.

Yksi lyhyt ja yksinkertainen neuvo: vaikka kuinka olisit varma, että haet vain yhtä ja ainoaa koulutuspaikkaam ja todennäköisesti pääsisitkin siihen, hae myös varasijoille muihin kouluihin, jotta sinulla olisi jotain tekemistä siinä tapauksessa, ettet pääsisikään suosikkivaihtoehtoosi sisään. Moni onkin kertonut kakkosvaihtoehdosta tulleen ensimmäisen vuoden aikana oma alavalinta, eli uuteen opiskelupaikkaan kannattaa suhtautua opitimistisesti ja sopivan uteliaalla asenteella.

Nyt Nörttitytöt haluavat kannustaa ihmisiä kouluttautumaan ja kertoa, mitä kaikkea he itse opiskelevat. Kommentteihin voi jättää omia suosituksia kivoista opiskelupaikoista, joihin kannattaa hakea.

Merli, fysiikka, Helsingin yliopisto

Lähdin aluksi opiskelemaan tähtitiedettä. Ihastuin siihen lukiossa ja halusin päästä perille maailmankaikkeuden ihmeistä. Opiskelu alkaa samoilla opinnoilla fysiikan muiden suuntauksien (fysiikka, teoreettinen fysiikka, geofysiikka, meteorologia) kanssa. Opiskelu koostuu lähinnä luennoista, laskuharjoituksista, labroista ja tenteistä. Lähes jokaisella kurssilla on viikottain noin 5 laskuharjoitusta, joita sitten tehdään usein porukalla yhdessä. Laskareista pitää olla tietty osa suoritettuna, jos haluaa päästä tenttiin, ja arvosanat usein koostuvat laskareiden ja tentin yhteispisteistä. Fysiikkaan kuuluu lisäksi laboratoriotöitä, joissa pääsee tekemään vähän kaikkea eri fysiikan aloihin liittyvää.

Kuva Wikimedia Commons

Tähtitieteen opiskelu on hyvin laskemis- ja koodauspainotteista eli hyvä matemaattinen osaaminen sekä jonkinlainen koodaustaito tulee opintojen aikana. Tähtitieteessä usein heitetään kuitenkin vitsiä: “kaikki, mikä on kuuta lähempänä on triviaalia”. Itse en ollut enää tätä mieltä vaan kiinnostuin enemmän myös meteorologiasta ja geofysiikasta. Olen opiskellut kaikkia fysiikan aloja ja loppupeleissä päädyin vaihtamaan fysiikan sisällä olevaan aerosoli- ja ympäristöfysiikan linjaan, koska ilmastonmuutoksen tutkiminen tuntui tärkeämmältä.

Opiskelu on ollut suurimmalta osin ihanaa ja Kumpulaan saapuminen aikaanaan tuntui kuin paluulta kotiin, jossa ei ollut vielä koskaan käynyt. Kanssaopiskelijat ovat ihania, joiden kanssa on kyllä jaettu elämän ilot ja surut. Joskus on katsottu huonoja leffoja, joissa fysiikka menee pieleen ja toisaalta oltu pöytäjuhlissa yliopiston vanhalla observatoriolla. Suosittelen fysiikkaa kaikille, jotka ovat sitä lukiossa lukeneet. Osa kursseista tuntuu mahdottoman vaikeilta, ja osa helpommilta, eli luovuttaa ei kannata. Aina kun joku kysyy, mitä fyysikko tekee työkseen, todellinen vastaus on oikeasti, että mitä vaan. Mahdollisuudet ovat rajattomat valmistumisen jälkeen. Se ehkä yliopisto-opinnoissa monia harmittaakin, kun ne eivät anna suoraan ammattia, vaan antavat valmiuden toimia monissa eri tehtävissä. Itselleni tämä sopii oikein mainiosti, ja ajattelin nyt valmistumisen jälkeen pelastaa maailmaa 🙂

Reetta, viestintä, Oulun ammattikorkeakoulu x2 (journalismi ja mediatuottaminen)

Olen koko ikäni rakastanut tarinoita, lukemista ja kirjoittamista, ja tämän intohimon ohjaamana hankkiuduin opiskelemaan viestintää ensimmäisen kerran vuonna 2007. Silloin suuntauduin journalismiin, ja valmistuin medianomiksi (AMK) keväällä 2012. Koska haaveet toimittajan urasta olivat siinä vaiheessa jo karisseet, mutta media-ala edelleen kiehtoi, jatkoin opiskelua vielä samassa koulussa mediatuottajaksi. Tuottajan paperit pitäisi saada kouraan jouluna 2014.

Media-alan opiskelu OAMK:ssa on todella käytännönläheistä, ja erilaisiin projekteihin on mahdollista päästä mukaan heti ensimmäisestä opiskeluvuodesta alkaen. Isompina projekteina toteutetaan muun muassa musiikkivideoita, radiolähetyksiä, dokumenttielokuvia, valokuvanäyttelyitä, graafisia ohjeistoja ja tapahtumia. Luento-opetusta on vain muutama kurssi, ja niilläkin yleensä keskustellaan paljon. Teoriakursseilla käy lisäksi paljon media-alan ammattilaisia vierailevina luennoitsijoina. Tenttejä on todella vähän, ja kurssit arvostellaan useimmiten jonkun isomman kurssityön perusteella. Tuottajaopintojen aikana olen tehnyt kurssisuorituksina scifi-elokuvan trailerin (äänisuunnittelu), rahoitushakemuksen ja myyntisuunnitelman (tuotannon rahoitus ja jakelu), tv-ohjelman formaatin (audiovisuaalisen kerronnan työpaja) sekä muutaman projektisuunnitelman. Kaikille yhteisiä perusopintoja ovat esimerkiksi valokuvaus, kuvankäsittely, puheviestintä, videokuvaus ja editointi. Silloin, kun itse opiskelin journalismia, pakollisiin kursseihin kuului muun muassa radio- ja tv-työtä ja verkkojournalismia. Nykyään radio- ja tv-kurssit ovat valinnaisia, mutta niiden tarjontaa on laajennettu. Mediatuottajat puolestaan opiskelevat tapahtumatuottamista, budjetointia, tuotteistamista ja yritystoimintaa. 

Media-ala on ihan hirvittävän laaja, ja laajenee ja kehittyy koko ajan. Koulutus antaa lähinnä perustiedot ja -taidot kaikesta mahdollisesta. Valinnaisten kurssien ja opiskeluun kuuluvan työharjoittelun kautta on mahdollista joko erikoistua jonkin tietyn osa-alueen asiantuntijaksi, tai hankkia lisäoppia sellaisesta osa-alueesta, joka ei ole itselle niin tuttu.

Valitettavasti mediatuottamisen suuntautumisvaihtoehtoon ei enää oteta uusia opiskelijoita. Osa tuottajien kursseista, esimerkiksi markkinointiviestintä ja elokuva-analyysi, säilyvät kuitenkin kurssitarjonnassa valinnaisina kursseina. Mediatuottamisen suuntautumisvaihtoehto muuttuu kulttuurituottamisen ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi vuonna 2016.

Riikka, teologia, Helsingin yliopisto & tietojenkäsittely HAAGA-HELIA (AMK)

Hain vuonna 2006 Helsingin yliopistoon opiskelemaan teologiaa, sillä minua kiinnosti sekä Vanhan Testamentin eksegetiikka että uskontotiede. Eksegetiikasta piti tulla pääaineeni, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan uskontotieteen sen laajuuden takia perusopintojen jälkeen. Alan laajuus on sekä vahvuus että haaste, minun tapauksessani se oli haaste. Tuntui, että uskontotieteessä oli mahdollista tutkia mitä vain, jos sen pystyi perustelemaan Ninian Smartin uskonnon seitsemällä ulottuvuudella. Tai edes jollain niistä. Itse eksyin uskontotieteeseen, enkä kyennyt kandin tutkinnon jälkeen jatkamaan teologian opintoja lainkaan. Tästä syystä aloin pohtia alan vaihtamista.

Toinen syy alan vaihtamiselle oli työllistyminen. Jo hakiessani teologiseen tiesin, ettei minusta tule pappia eikä opettajaa. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa on käytännössä neljä linjaa, joilta voi valmistua. A1-linjalta valmistutaan kirkkojen virkoihin, eli kyseessä on niin sanottu pappislinja, vaikkei teologian maisterin paperit A1-linjalta automaattisesti tarkoita papiksi valmistumista. A2-linja, jolla itse opiskelin, valmistaa yhteiskunnan tehtäviin, eli kyseessä on yleinen linja. B1- ja B2-linjat valmistavat opettajan ammattiin. A2-linjan työelämään soveltavien opintojen aikana totesin, etten tule työllistymään teologina. Menin soveltavien opintojen infoon, josta muistan edelleen luennoitsijan sanat: “Te voitte tehdä mitä vain, kun valmistutte maistereiksi.” Aha. Eli mitä esimerkiksi?

Päädyin vahingossa opiskelemaan tietojenkäsittelyä HAAGA-HELIA:an tammikuussa 2011. Sain kutsun pääsykokeisiin, enkä muistanut edes hakeneeni tuonne. Kävin huvikseni ihmettelmässä pääsykokeita ja sain opiskelupaikan. Onnekseni pidin tietojenkäsittelyn opiskelusta ja löysin oman kiinnostukseni erityisesti SQL-, HTML5- ja CSS-tekniikoista. Javan kanssa en ystävystynyt kunnolla ja PHP:tä (jossa olin selvästi parempi kuin Javassa) ei ollut tarjolla kuin yksi kolmen opintopisteen kurssi. HAAGA-HELIA:ssa tietojenkäsittelystä valmistuu tradenomiksi, joten opintoihin sisältyy paljon yrityksen toimintaan ja pyörittämiseen liittyviä opintoja. Itseäni ei tämä puoli kiinnostanut lainkaan, vaan olisin kaivannut enemmän opetustarjontaa vaikka sitten tuosta PHP:stä. Edes mahdollisuutta valita jotain muuta pakollisten katelaskentojen tilalle. Joka tapauksessa sain tradenomin paperit joulukuussa 2013, puoli vuotta etuajassa.

Henna, tietojenkäsittelytiede, Helsingin yliopisto

Päädyin tietojenkäsittelytieteeseen lukion ohjelmointikurssien kautta. Lisäksi pääsykoekirjoja ei ollut, jotenka pääsykokeeseen ei tarvinnut valmistautua. Pääsykoe koostui kolmesta tehtävästä: aineisto, logiikka ja ohjelmointi. Näistä kaksi piti palauttaa. Pääsykoe ei sinänsä kertonut mitään yliopisto-opiskelusta. Minulle, ja varmasti monelle muulle, tuli hieman yllätyksenä se, miten paljon enemmän työtä opiskeleminen yliopistolla vaatii lukio-opiskeluun verrattuna. Itsenäistä opiskelua on enemmän ja ainakin peruskurssien luennot ovat massaluentoja. Toisaalta myös ohjausta on saatavilla, kunhan siihen itse hakeutuu. Akateeminen vapaus tarkoittaa myös akateemista vastuuta. Kukaan ei tule potkimaan sinua eteenpäin, ellet itse tee sitä.

Kuva: lumaxart

Tietojenkäsittelytieteessä opinnot koostuvat pakollisista perusopinnoista ja vapaasti valittavista opinnoista. Tyypillisesti kurssilla on luentoja, tehtäviä ja tentti. Yleensä luennot ovat vapaaehtoisia, samoin tehtävät. Jos jotain pakollista näistä on, siitä kerrotaan kurssin aluksi. Tentti on siis ainoa pakollinen osuus kurssin läpäisemiseksi. Totuus kuitenkin on, ettei kurssia ole helppo suorittaa, jos ei ole tehnyt tehtäviä. Lisäksi palautetuista tehtävistä saa lisäpisteitä, jotka lisätään tentistä saatuihin pisteisiin. Jos kuitenkin haluaa uusia kurssin tai suorittaa sen vain tenttimällä (tätä en suosittele ainakaan ensimmäiseksi yritykseksi), niin jatkuvasti järjestetään myös erillistenttejä. Tavallisten luentokurssien lisäksi on myös harjoitustyökursseja, joissa pääsee soveltamaan oppimaansa. Eli tarkoituksena on luoda ja yleensä koodata jotain, esim. pieni ohjelma.

Tietojenkäsittelytieteen vahvuus on laajuudessa. Perusopinnoissa oppii perusteet niin tietokannoista, tietoturvasta, tietoliikenteestä, ohjelmoinnista (ensimmäisenä kielenä java), tietorakenteista, tietokoneen toiminnasta, siitä miten ohjelmia ja ohjelmistoja suunnitellaan ja tehdään jne. Perusopinnot antavat siis hyvän tarjonnan siitä, mihin pystyy suuntautumaan. Näin lisäksi on tietysti valinnaisia kursseja ja syventäviä opintoja. Koska tietojenkäsittelytieteessä tarvitaan jonkin verran matematiikkaa, sen opiskelu on pakollista. Tosin matematiikan vaatimus tutkinnossa on vähentynyt. Nykyään voi valita joko matematiikan sivuaineen tai menetelmätieteiden sivuaineen. Menetelmätieteissä sivuaine koostuu matematiikasta ja tilastotieteestä.

Tia, arabian kielen ja islamin tutkimus, Helsingin yliopisto

Pääsin vuonna 2011 opiskelemaan Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien oppiaineeseen ja valitsin pääaineekseni arabian kielen ja islamin tutkimuksen. Aasian ja Afrikan kielet ja kulttuurit on nykyään jaettu kahteen, Afrikan ja Lähi-idän tutkimukseen sekä Aasian tutkimukseen. Opiskelu on välillä hyvin sekavaa – oppiainekokonaisuudet muuttuvat n. kahden vuoden välein, enkä itsekään ole oikein varma mihin kuulun. Opiskelu on humanismia parhaimmillaan ja pahimmillaan: kurssit ovat mielenkiintoisia ja vaativat omaa ajattelua, mutta pienessä oppiaineessa niitä järjestetään vähän, joten tenttimistä joutuu harrastamaan paljon. Opiskeluissa voi erikoistua oikeastaan mihin haluaa – kieleen tai kulttuuriin, muinaishistoriaan tai nykyaikaan. Opiskelijoita otetaan vain pieni määrä sisään joka vuosi, mikä ei välttämättä ole negatiivista, sillä opiskelijat ja henkilökunta tuntevat kaikki toisensa ja ovat hyvissä väleissä.