Alustat: Xbox 360, Xbox One, PS3, PS4, WiiU, PC, saatavilla myös versio käsikonsoleille: 3DS ja PS Vita
Arvosteltu: Xbox 360
Kehittäjä: TT Games
Julkaisija: Warner Bros. Interactive Entertainment
Genre: seikkailupeli
Ikäraja: PEGI 7 (vähän pelottava ja epärealistista, humoristista väkivaltaa)
Legolla menee lujaa! Kaiken aloitti Lego Star Wars – peli, joka kertoi Star Warsin alkuperäisten elokuvien tarinan, heittäen joka väliin oivaltavia, sanattomia vitsejä. Hahmot seikkailivat legomaisemissa, jossa käytännössä koko pelialueen pystyi mätkimään legokolikoiksi ja irtolegoiksi. Hahmotkin olivat legoja, jotka voitettuina hajosivat paloiksi ja heittivät ympärilleen tyydyttävän kolikkosateen. Välillä ympäristöön levinneistä legoista pystyi rakentamaan tuttuja lego-autoja ja ajamaan niillä Imperiumin Stormtrooperit kumoon – tai tekemään siltoja kuilujen ylittämiseksi.
Pian peli sai jatkoa uusista Star Wars -elokuvista, minkä jälkeen suursuosion saaneet pelit tarvitsivat uuden inspiraation lähteen. Indiana Jones taisi olla seuraava kokelas, mutta kun käytössä oli oikeastaan vain yksi ikimuistoinen hahmo eli Indy itse, ei peli ihan lähtenyt käyntiin. Silti pelejä tuli lisää ja legoukkojen ilmaisuvoima oli sitä luokkaa, että kohta perässä tuli TV-sarja lapsille, Lego Batman -elokuvia ja viimeisimpänä ystävänpäivänä leffateattereihin tullut Lego Movie, joka on aivan loistava elokuva! Elokuvasta on tulossa pian oma postauksensa, joten ei siitä sen enempää.
Lego-sarja laajeni vudenvaihteessa Lego Marvel Superheroes -pelillä, joka kaltaiselleni Marvel-fanille oli kuin mannaa taivaalta. Olin varma, että kyseessä on maailman paras peli vähintään ja unelmoin kuinka panen paikkoja säpäleiksi Wolverinella ja yritin tsempata itseni pelaamaan myös kovasti vihaamallani Ihmenelosten Herra Fantastisella eli kavereiden kesken Purkalla. Kaverit, jotka hankkivat pelin ennen minua, hehkuttivat, kuinka loistava Hulk on pelissä ja kärsivällisesti pureskelin kynsiäni kunnes pari viikkoa sitten kävin ostamassa pelin ja olen siitä lähtien pakottanut mieheni pelaamaan co-oppina peliä JOKA ILTA vähintään yhden kentän verran. >:D
Herra Fantastinen ja Hulk lähdössä seikkailuun. Huomaa hienosti tehty kaupunki taustalla.
(Kuvituksena käytetty pelin kuvakaappauksia.)
CLOBBERIN’ TIME!
Sitten ensimmäisen Lego Star Warsin Lego-pelien luonne ei ole muuttunut lainkaan. Juoni kulkee edelleen välinäytöksin, jotka johdattavat pelaajat (vaikka peliä voi pelata yksinkin on pelikokemus ehdottomasti parhaimmillaan kaverin kanssa) kentästä toiseen. Edessä on aina joukko massapahiksia, jotka kaatuvat mätkimisnappulaa rämpyttämällä helposti, matkan varrella kohdataan erilaisia pulmatehtäviä, joiden ratkaisuun tarvitaan käytössä olevien hahmojen erikoisvoimia, ja lopussa vastassa on pääpahis, joka kukistuu kunhan pelaajat keksivät tämän heikkouden. Lisäksi kentissä on tietysti hajotettavia laatikoita, autoja, kukkia, kaiteita, sun muuta, sekä erilaisia salaisia paikkoja, jonne pääsee vasta pelaamalla pelin uudelleen ns. free modessa kun kaikki tarvittavat hahmot on ostettu auki pelin aikana kerätyillä kolikoilla.
En viitsi käyttää aikaa pelin mekaniikan ja valintojen kuvailuun, sillä Lego-pelit lienevät tuttuja kaikille lukijoille. Haluan ennemmin keskittyä kuvailemaan kuinka onnistunut peli on juurikin Marvel-tuotteena. Silti minun on huomautettava kahdesta asiasta, jotka ovat harmittaneet meitä pelin aikana.
Rautamies on onnellinen, että hänen kasvonsa ovat puvun sisällä. Saattoi meinaan olla Rautamiehen syytä se yksi irtopää…
(Pelissä on pieniä sivutehtäviä, tässä yksi niistä.)
HULK SMASH!
Ensinnäkin pelin kamera on aivan kamala. Kiroan sinut, kameramies! Lego-pelien kamera ei koskaan ole ollut loistava, mutta Marvel Superheroesissa se on suorastaan mahdoton. Kamera on suht OK niin pitkään kun molemmat pelaajat ovat lähellä toisiaan, mutta heti kun pelaajat juoksevat eri suuntiin ja kamera jakaantuu seuraamaan kahtaalla tapahtuvia asioita koko homma menee ihan plörinäksi. Usein kamera kadottaa kokonaan seuraamansa henkilön, mikä on lähinnä kiusallista. Mutta todella raivostuttavaksi kamera menee silloin jos toisen pelaajista pitäisi tehdä jotain tarkkuustyötä. Pelissä tulee vastaan välillä kohtia, joissa pelaajan pitää ampua säteellä kentän pääpahista tai joitain laukaisimia tai leikata säteellä kulkuaukko kultaseinään, jotka kaikki vaativat tarkkuustyöskentelyä. Valitettavasti jos pelikaveri liikkuu omassa ruudunpuolikkaassaan, myös toisen pelaajan ruudun kuva liikkuu, tehden tarkkuustyöskentelyn ihan mahdottomaksi!
Kentissä on myös usein pulmatehtäviä, joissa paloja pyörittelemällä tulee esimerkiksi johtaa sähköä kahden pisteen välillä. Aivan käsittämättömästä syystä myös tällöin, jos toinen pelaaja liikkuu, liikkuu myös pulmatehtävää ratkaisevan pelaajan ruutu siten, että se ei välttämättä edes näytä koko pulmaa! Ja pariin kertaan on jopa käynyt niin, että pelissä olisi pitänyt ampua säde kuilun toiselle puolelle, mutta valitettavasti kamera vain osoittaa aivan eri suuntaan ja olemme saaneet tehdä ties millaisia temppuja saadaksemme näkyviin edes himpun verran siitä, mitä meidän ehkä pitäisi ampua. Ja kun ei edes riitä, että kohteeseen osuu, jolloin riittäisi, että sädettä vain huitoo jonnekin ja kohteeseen osuu tuurilla, vaan sädettä pitää pitää täsmälleen kohteen päällä pidemmän aikaa. Grrr! Monta kertaa ainoa ratkaisu on, että toinen pelaaja jättäytyy hetkeksi pois pelistä ja palaa, kunhan tarkkuutta vaativa kohta on selvitetty. Tämä on sentään tehty helpoksi.
HULK NO SEE WHERE TO GO! STUPID CAMERA!
Lisäksi peli on todella buginen. Olemme miettineet aika monesti Joonaksen kanssa onkohan peliä testattu lainkaan, sillä jatkuvien kameraongelmien lisäksi peli myös ottaa vastaan käskyjä miten sattuu. B-nappulalla hahmot yleensä aktivoivat supervoimansa, mutta B-nappula aktivoi myös erilaiset kentistä löytyvät kohteet kuten koottavat legopalikat, vetokoukut jne. Kuitenkin aika usein vaikka hahmo seisoisi maahan piirretyn kohdistinkuvion kohdalla ja hahmon pään päällä näkyisi B-nappulan ikoni niin nappula ei tee mitään, tai aktivoikin supervoimat.
Kantapään kautta opimme senkin, että kun ruudulla lukee “Checkpoint”, se ei tarkoita, että peli tallentaisi yhtään mitään. Se tarkoittaa, että jossain päin pelikenttää on tallennuspiste, jossa pelin pääpelaajan tulee aktivoida tallennustapahtuma. Jos väärä pelaaja yrittää tallentaa pelin, peli ei tallennu. Ja lisäksi, jos väärä pelaaja käy ensiksi tallennuspisteellä ja pääpelaaja menee sitten tallennuspisteelle, esiin tulevan valikon ohjaus onkin sivupelaajalla eikä pääpelaajalla! *pitkä huokaus*
Näistä ongelmista huolimatta peli on kuitenkin viihdyttävä ja hauska pelikokemus ja ongelmatkin ovat siedettäviä kunhan niiden olemassaolon tiedostaa ja ne hyväksyy peliin kuuluvina “ominaisuuksina”. Huonosta pelistä ei siis ole kyse.
SNIKT!
Mutta entäpä ne supersankarit? Mistä edes aloittaa! Parasta Lego Marvel Superheroesissa on se, miten peli on tehty kuin faneilta faneille. Peli nauraa yhdessä pelaajan kanssa supersankarien maneereille ja pöljyyksille ja kuitenkin fanittaa ja ihailee jokaista supersankaria. Jokaisesta sankarista on haettu tälle kuuluva ominaisuuspiirre, jota peli hyödyntää, ja joidenkin hahmojen kohdalla tulkinta on suorastaan sanottuna absurdi, mutta ihastuttavalla tavalla. Syvästi vihaamieni Ihmenelosten pöljä johtaja Herra Fantastinen paljastui jopa yhdeksi lempipelihahmoistani. Purkan taisteluliikkeet ensinnäkin ovat niin huvittavat tyypin talloessa venyvillä raajoillaan vihollisia, ja Purkan erikoisominaisuutena on, että hän voi muuttua miksi tahansa “hyödylliseksi esineeksi” aina jättiläismäisestä ruuvimeisselistä paloautoon (en edes halua tietää mitä nesteitä Purkka suihkutteli liekkien päälle). Luppoaikana Purkka muuttuu teepannuksi. o_O
Lähes jokaiselle hahmolle aukeaa pelin aikana myös useampia asusteita, jolloin esimerkiksi Rautamiehelle aukeaa klassinen peltipuku, uudempia keltapunaisia asuja sekä juonenkäänteiden kautta myös sydänkuvioisilla alkkareilla juoksenteleva versio.
Hahmojen esitystapaan on selvästi haettu vaikutteita viime vuosien suosituista Marvel-elokuvista sarjakuvia enemmän ja esimerkiksi Rautamies on selvästi Robert Downey Jr:n roolisuorituksen inspiroima naistennaurattaja, joka kuvittelee itsestään vähän liikoja. Myös Haukansilmän ja Mustan Lesken välille on kehitetty kovaa flirttiä läpi yhteisten kohtausten ja fan-servicenä Loki käppäilee läpi pelin juonimassa.
Hyvin kohtelias Vahti osui paikalle eikä reagoinut vaikka Thor (etualalla) ja Rautamies (tuo taustalla robottitanssiva peltipurkki) tulittivat sitä. Mutta niinpä! Vahdit eivät olekaan mitään tyhmiä otuksia, sillä kumpikaan sankareistamme ei ole mutantti! Thor on jumala ja Rautamies pelkkä kuolevainen, jolla on liikaa rahaa.
EXCELSIOR!
Kuten aiemmissakin Lego-peleissä, myös Marvel Superheroesissa peli kannustaa pelaamaan kenttiä läpi sitä mukaa kun pelaajat saavat uusia hahmoja auki. Jokaiseen kenttään on esimerkiksi piilotettu pulaan joutunut Stan Lee, jonka pelastaminen ei onnistu vielä ensikerran hahmoilla. Uusintakierroksilla hahmoja voi sen sijaan vaihtaa ja moniin kenttiin onkin piilotettu kaivuukuoppia Wolverinelle, kaukana olevia vipuja telekineetikoille ja kultaisia patsaita tulta syökseville hahmoille.
Varsinaisten pelikenttien välillä Lego Marvel Superheroes tarjoaa pelaajien rellestettäväksi Manhattanin saaren, jolle on tungettu sarjakuvista tuttuja rakennuksia kuten Baxter Building ja naapurustoja kuten Harlem. Manhattanista löytyy myös Marvelin päämaja, joka tarjoaa oman miniseikkailunsa ja avaa peliin Marvelin vähemmän tunnetun räpyläjalkaisen hahmon…
Manhattanille on myös piilotettu pulmapähkinöitä ja erilaisia alipelejä. Joidenkin liikkeiden sisään pääsee jos keksii keinon, osan patsaista voi tuhota oikealla hahmolla ja Thorilla voi ladata sähkökäyttöiset vempeleet eloon. Lisäksi kaupungissa on apua etsiviä kaupunkilaisia ja kilpa-ajoja. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa ratsastelin Thorin kanssa sirkuksesta karanneella Duplo-gorillalla pitkin New Yorkin katuja.
Myös S.H.I.E.L.D.in eli kotoisammin Ylimmäisen Päämajan Kansainvälisen Vakoilun Vastustamisjaoksen jättialus Helialus on Manhattanin tavoin pelaajien tutkittavana ja hajotettavana.
Thor esittelee pelialuetta. Bongaa kuvasta Stark Tower, Empire State Building sekä sirkusteltta, joka voi tarkoittaa vain yhtä asiaa. Voi ei, ei Armotonta, eihän?! D-‘X
KOSTAJAT KOKOON!
+ Fanitavaraa!
Lego Marvel Superheroes on ehdoton hankinta kaikille Marvel-faneille. Myös elokuvien kautta Marvelin sankareille tutustuneille se tarjoaa hauskaa tekemistä ja säheltämistä eikä pelin vitsejä ymmärtääkseen tarvitse olla perehtynyt aihepiiriin.
+ Loistava kaksinpeli esim. lapsen kanssa pelattavaksi!
Peli toimii parhaiten kahden hengen pelaamana, joista toinen voi varsin hyvin olla lapsi jolloin vanhempi voi toimia sinä henkilönä, joka hoitaa juonta eteenpäin. Ja jos pelissä jää jumiin, vastaus on aina se, että hajota ympäristösi perusteellisesti. Kyllä se vastaus aina sieltä jostain löytyy eli vaikeasta pelistä ei ole kyse.
– Bugisuus ja kameratyöskentely!
Kamalan kameran vuoksi pelissä tuppaa kuolemaan usein, mutta onneksi Lego-pelien tapaan tämä ei menoa haittaa sillä kuolemisesta ei juuri sakoteta.
TURPIIN TULEE!
Kameran ja bugisuuden vuoksi on ihan pakko tiputtaa yksi nörttityttö pois ja siksi…
Todellinen nörttityttö
