”Emme pystyneet keksimään kohderyhmää, joka tällaista haluaisi lukea.” Näillä sanoilla eräs kustantaja hylkäsi Tuomo Laineen Tremennen Naiset. Olen keksinyt ainakin yhden kohderyhmän:  fantasiakirjallisuudesta kiinnostuneet ihmiset. Tätä ajatusta laajentaen: kotimaisesta fantasiakirjallisuudesta kiinnostuneet ihmiset, naispäähenkilöitä kaipaavat ihmiset, yhteiskunnan normeihin sopimattomat ihmiset… Melko mielikuvitukseton kustantaja, sanoisin.

Tosin ymmärrän empimisen, sillä Tremennen naiset ei ehkä sovi kaikille. Paikoitellen kirjailijan kuvaamat tilanteet ovat hyvinkin ahdistavia ja epämiellyttäviä, painajaismaisia. Myönnän, että ensimmäiset noin 50 sivua olivat aika raskasta luettavaa ja pohdin jo, että noinkohan jaksan lukea koko kirjan, jos loppukin on samanlaista. Pikkuhiljaa tarina kuitenkin muuttuu valoisammaksi.

tremennen_naiset-laine_tuomo-26396852-4056626893-frntl

Tremennen naiset kertoo kahdesta nuoresta naisesta, heidän ystävyydestään ja rakkaudestaan. Pipistä, joka kasvaa lastenkodin ja mielisairaalan yhdistelmässä sekä Nillistä, johon Pipi tutustuu paettuaan lastenkodista. Pipi ja Nilli ovat molemmat enemmän tai vähemmän ulkopuolisia, he eivät istu ympäristön heille sanelemaan muottiin. Heistä kahdesta Pipi on selkeästi muista erilainen ja joutuu kokemaan karuja sen vuoksi. Nilli taas yrittää sopeutua normeihin.

Minusta oli virkistävää kerrankin lukea kahden naisen välisestä rakkaussuhteesta tarinassa, joka sijoittuu fantasiamaailmaan. Lukiessani Tremennen naisia, tai ehkä enemmänkin tässä jälkeenpäin, olen tajunnut tähän asti lukemani kirjallisuuden olevan hyvin valtavirran mukaista ja heterokeskeistä. Toki osassa on ollut LGBT-hahmoja, mutta päähenkilöt ovat olleet heteroita. LGBT-teemaisiin kirjoihin ei ehkä niin helposti törmää, ellei niitä vartavasten etsi. Jos teillä lukijoilla on hyviä suosituksia, vinkatkaa niistä kommenttiosastossa.

Kirjan maailma on kovin patriarkaalinen ja osittain erittäin ahdasmielinen. Naisen osana on olla miespuolisten sukulaistensa holhouksessa kunnes nainen avioituu ja siirtyy miehensä holhoukseen. Koska naisen tulee olla siveä, Pipin seksuaalisuus tuomitaan haureutena ja syntinä. Myös Pipin ja Nillin suhde aiheuttaa paheksuntaa, sillä vain miehen ja naisen välinen rakkaus on hyväksyttävää. Voidakseen olla vapaasti yhdessä he lähtevät etsimään paikkaa, jossa heidän ei tarvitse teeskennellä olevansa jotain muuta. Matkan varrella he onneksi tapaavat ihmisiä, jotka ovat avomielisempiä, eivätkä koe naisten suhdetta mitenkään ihmeellisenä asiana.

Naisen seksuaalisuus tuntuu olevan vahvana teemana kirjassa, tasa-arvon ja LGBT-teeman lisäksi. Asialla ei mässäillä. Tremennen naiset ei mielestäni ole erotiikkaa, vaikka eroottisia kohtauksia kirjasta löytyykin. Oman seksuaalisuuden löytyminen on Pipille ja myöhemmin Nillille voimauttava kokemus. Myös uskonto nousee esiin. Pipin toivon, turvan ja rohkeuden lähde on Jumalatar, jonka hän löytää epätoivon hetkellä. Punaiseen narrinasuun pukeutuneesta Jumalattaresta puhutaan tarinassa toistuvasti ja hän jopa ilmestyy muutamaan otteeseen. Jumalatar on paitsi selkeä vastapari tarinan maailman vakavamieliselle jumalalle, myös eräänlainen kapinan, yhteiskunnan normien vastustamisen symboli.

Kokonaisuutena pidin Tremennen naisista. Tarinassa oli eräänlaista sadunomaisuutta, joka miellytti minua ja tekstin mukana oli helppo kuvitella maailma, jossa päähenkilöt liikkuivat. Jokin kirjassa muistutti minua Gregory Maguiren Wicked Years -sarjasta, jonka kaksi ensimmäistä osaa olen lukenut. Toisen osan luin suomennoksena ja Tremennen naisia lukiessani minusta tuntui, että joko tarinassa tai kerrontatavassa on samaa henkeä. En tosin osaa eritellä kummassa. Vaikka kirja herättikin minussa muistoja toisesta teoksesta, en koe sitä huonona asiana. Tremennen naiset on kuitenkin omalaatuinen tarina.

Tuomo Laine kertoo blogissaan työstävänsä toista kirjaansa. Odotan mielenkiinnolla, millaisen lukukokemuksen siitä saan.

[Toim. huom. Kirjasta on saatu ilmainen arvostelukappale kirjailijalta.]