Peleissä on paljon viehättäviä ja puoleensavetäviä hahmoja, ja vuosien varrella itse kukin meistä on varmasti kokenut jotain aina lievästä ihastuksesta polttavaan pakkomielteeseen jotakin tiettyä fiktiivistä unelmien täyttymystä kohtaan, ellei useampaakin. Esitin Nörttityttöjen kirjoittajille kysymyksen: jos saisit valita jonkun heistä jakamaan vuoteesi ja/tai elämäsi, kuka se olisi ja miksi? Vastauksia tuli varsin erilaisia, joskaan suosikkien Bioware-painotteisuus tuskin pääsi yllättämään ketään.

Zevran Arainai

Koska omasta pikselihaaremistani löytyisi vähintään tusina varteenotettavaa vaihtoehtoa, valinta oli vaikea. Vahvoja ehdokkaita olivat mm. Mass Effect -sarjan Kaidan Alenko, Dragon Age 2:n Fenris ja Isabela sekä Final Fantasy XII:n varsin charmikas piraatti Balthier ja saman sarjan kahdeksannesta osasta tuttu Kiros. Päädyin kuitenkin erääseen vallan hurmaavaan salamurhaajahaltiaan nimeltä Zevran, jonka voi Dragon Age: Originsissa rekrytä mukaansa pelastamaan maailmaa – ja halutessaan siinä sivussa lirkutella telttaansa viettämään “laatuaikaa”.

Rakastuin välittömästi tunnelmaa keventäviä kaksimielisyyksiä feikillä espanja-aksentillaan laukovan Zevranin persoonaan. Niin kuin mauton huumorintaju yhdistettynä androgyyniin nättipoika-lookiin ei olisi ollut tarpeeksi saamaan sydäntäni läpättämään, minua viehättää myös haltiakomistuksen seksuaalinen avoimuus. Kaikki peliä pelanneet tietävät, että Zevran ei ole nirso petikumppaniensa suhteen eikä tätä myöskään kainostele kertoa. Mielestäni tämä on yksi hahmon parhaita piirteitä.

Zevran ei kuitenkaan ole pelkkä kevytkenkäinen seksihirmu, sillä pintaa syvemmältä hänestä löytyy yllättävän tunteellinen ja haavoittuva puoli. Kukapa uskoisi, että tällainen pintapuolisesti sitoutumiskyvytön häntäheikki voisi oikeasti olla mitä uskollisin kumppani, kunhan itse osoittaa olevansa tämän luottamuksen arvoinen. Ihana Zevran. <3

-Niina Pesonen

Garrus Vakarian

Pelien ihanien miesten ja naisten perään on tultu huokailtua elämässäni niin paljon, että on todella vaikea päättää, mistä edes aloittaisi. Liikkeelle voisi lähteä salskeasta Assassin’s Creedien Eziosta tai Unchartedien veijarimaisesta Nathan Drakesta tai jopa Dragon Age II:n flirtistä Isabelasta, jonka kanssa on mahdollista peuhata ihan petikammarin puolellakin. Mutta tarkemmin mietittynä vain yksi hahmo nousee kirkkaasti ylitse muiden. Kyse on ilman muuta hyvin hurmaavasta hahmosta, mutta toisaalta myös romanssista, joka ko. hahmoon ja pelaajan omaan hahmoon peleissä välittömästi liittyy: Mass Effect -sarjan vastustamattomasta Garrus Vakarianista.

Kaikki pelejä pelanneet tietänevät, että Commander Shepardin joukoissa taisteleva Garrus on turian-muukalaisrodun edustaja. Turianien ulkoisiin piirteisiin kuuluvat mm. terävät nastalihampaat, luurankomainen ruumis ja päästä sojottavat luupiikit. Tämä voisi jossain toisessa yhteydessä olla hyvin outoa, vaan jostain syystä se ei kuitenkaan sitä ole. Koko pelin maailma on täynnä toistaan erikoisempia avaruusrotuja, joten rakastuminen sellaiseen ei uutisotsikoita vielä ylitä. Garrus on myös yksi niistä hahmoista, jonka romanssimahdollisuutta fanit olivat ykköspelin jälkeen erikseen toivoneet. Ja hyvä niin. Romanttinen Garrus on mielestäni yksi koko pelisarjan laajan romanssikirjon helmistä siitäkin huolimatta, että muutkin vaihtoehdot ovat todella hyviä.

Garrus esitellään alun perin jo ensimmäisessä ME-pelissä, mutta hänestä tulee (jos tulee) Shepardin kiinnostuksen kohde vasta pelisarjan toisessa osassa. Garrus on naisten päiväunien lisäksi badass sniper ja kuivan huumorin ehdoton mestari. Toisin kuin useat muut romanssit, kuten Kaidanmance, jotka ovat suhteellisen lällyromanttisia, on suhde Garruksen kanssa enemmän bromance-henkinen. Jopa pelaajat, jotka eivät ole valinneet Garrusta hahmonsa romanssikumppaniksi ovat kertoneet, että Garrus on heidänkin peleissään Shepardin läheisin hahmo. Garrus onkin Shepardin pitkäaikaisin ja usein myös keskeisin tiimin jäsen, ja luottamus näiden kahden hahmon välillä on hyvin perusteltua. Romanssiinkin lähdetään juuri tältä pohjalta. Shepard kysyy, kiinnostaisiko Garrusta siirtää suhdetta fyysisemmälle tasolle ja Garrus pitää ajatusta kiinnostavana. Pidänkin Garruksen ja Shepardin buddy-buddy-suhdetta melko täydellisenä ottaen huomioon oman Shepardini kovahkon ja no-nonsense-persoonallisuuden: treffeillä tarkka-ammutaan tietysti kilpaa pulloja ja siinä sivussa tunnustetaan tunteita enemmän elein kuin sanoin. Yksi sydäntäsärkevimmistä kohtauksista on surua ja menetystä täynnä oleva ME3:n lopun hyvästelykohtaus, jossa Garrus joutuu sanomaan viimeiset sanansa Shepardille ja avautumaan tälle samalla syvimmistä tunteistaan. (Kyseinen pätkä löytyy täältä. Klikkaaminen omalla vastuulla.)

Kiinnostavaa on toki myös se, ettei Garruksen ja Shepardin välisiä intiimikohtauksia näytetä peleissä koskaan. Tämä on ymmärrettävää (en itsekään tiedä, kuinka lajien väliset hommat käytännössä hoidettaisiin), mutta vaikka moni on kritisoinut kyseistä ratkaisua, itse koen sen vain lisäävän romanssin hienoutta. Shepardin ja Garruksen suhde ylittää fyysisiä rajoja ja perustuu ennen kaikkea tunteisiin, todelliseen sielujen sympatiaan. Vaikka muitakin romanssivaihtoehtoja on, on Garrukselle todella vaikea sanoa ei. Useimmiten päädynkin aina samoihin uriin ja dialoginpätkiin vain nähdäkseni Garruksen reaktiot ja päästäkseni vastaamaan niihin.

Garrus: Look, Shepard, I know you can find something a little closer to home.
Shepard: I don’t want something closer to home. I want you.

Garrus on yksinkertaisesti mielettömän upea, monisyinen ja ihastuttava alienmies, jollaiseen on ollut ilo hullaantua pelistä toiseen – niin taistelujen tuiskeessa kuin niiden välilläkin. Garrus is simply awesome.

-Aino 

Alistair

Kuten Niinan, myös minun ihkutuksen kohteeni on Dragon Age: Origins -pelistä. Kyseessä on ihmismies nimeltä Alistair, joka on pelin päähahmon tapaan Grey Warden. Alistair ei ole niin vain lirkuteltavissa sänkyyn, sillä hän on varsin kokematon sillä alueella ja haluaa ensimmäisen kertansa olevan erityinen. Siitä seuraakin koko pelin ajan syvenevä romanssi, joka aitoudellaan saa sydämen sulamaan.

Alistair on todellinen herrasmies ja romantikko päästä varpaisiin. Vaikka miehen flirttailu ei ole aina sieltä sulavammasta päästä, onnistuu Alistair hurmaamaan huumorintajullaan sekä ilmeikkäällä äänellään, joka on täynnä lämpöä ja rakkautta. Hänelle ensimmäinen suudelma ja ensimmäinen kerta ovat tärkeitä asioita, ja suhteen aloitettuaan hän puhuttelee kumppaniaan hellästi ja kunnioittavasti.

Alistair ei pelkää näyttää tunteitaan, vaan osoittaa kiintymyksensä selvästi eikä myöskään häpeä näyttää suruaan. Tärkeän ihmisen menettäminen vaikuttaa häneen syvästi.

Ritarillisuudestaan huolimatta Alistair osaa sanoa myös vastaan, jos ei pidä rakkaansa moraalisten valintojen suunnasta. Alistairin nokkela ja sarkastinen huumorintaju antaa miehelle myös särmää, vaikka sydämen asiat hän ottaakin vakavasti.

-Elisa Wiik

Link

Lähde: Zeldapedia

Lähde: Zeldapedia

1991 Super Nintendolle ilmestyneen The Legend of Zeldan osa A link to the past oli ensikosketukseni japanilaisvaikutteisesti piirrettyihin kauniisiin poikiin. Isoveljeni hankkiessa pelin olin suunnilleen ala-asteikäinen, ja muistan ne värinät, jotka ohjekirjaan piirretyn vähän tyttömäisen, toisaalta erittäin miehekkäästi tyrmämiljöössä hiipivän Linkin kuva sai aikaan. Tunne on jäänyt vahvasti mieleen, vaikka tuskin tuijottelin miekkaa ja kilpeä kantavaa piirroshahmoa kovinkaan paljoa, eikä ruudulla seikkailevasta pikselihahmosta juuri tullut kiksejä. Pelaaminenkin jäi aika lailla veljen suoritusten seuraamiseen, kun kohti hyökkäävät viholliset eivät olleet minun juttuni… Suosin kirjallisia sankarihahmoja mieluummin. Jonkinlainen herkkyyskausi taisi tulla ohitettua, kun myöhemmin yläastekaverit ja varsinkin vähän minua nuoremmat hihkuivat anime- ja mangahahmoista, jotka eivät minua juuri enää siinä vaiheessa sytyttäneet. Olin kai jo tottunut kuvittelemaan itse omien sankareitteni ulkonäön.

-Hanna T