Korttipeli, 3-6 pelaajaa, 10+ vuotiaille
Tekijä: Andrew Innes
Julkaisija: Competo

Sanasota on sekoitus tietovisaa ja tuuripeliä. Pelin ideana on, että jokainen pelaaja nostaa vuorollaan pakasta kortin, jossa on keskellä symboli, ja jos jollakulla toisella pelaajalla on edessään kortti, jossa on sama symboli, näiden kahden pelaajan välille syntyy “matsi”. Tällöin kumpikin pelaaja yrittää mahdollisimman nopeasti nimetä vastauksen toisen pelaajan kortissa olevaan aiheeseen. Aihe voi olla esimerkiksi “kukka”, jolloin matsin voittaa huutamalla “ruusu”. Matsin voittaja saa huutamansa kortin, jolloin kortin alta saattaa paljastua toinen aiemmalla kierroksella nostettu kortti ja jos sille löytyy pari pöydästä, syntyy jälleen uusi matsi. Vaikeutta peliin tuo se, että pakasta voi paljastua myös jokerikortteja, jotka aiheuttavat sen, että sen osoittamat kaksi eri merkkiä alkavat myös toimia parin tavoin aiheuttaen uusia matseja niiden välille.

Neljän pelaajan peli käynnissä.
(Kuvat: Mia Meri)

Sanasota on hyvin selkeäsääntöinen peli, joka valkenee kaikille osallistujille hyvin nopeasti viimeistään pelin alettua. Siten se sopii oikein hyvin pelattavaksi esimerkiksi vähän hälyisämmässä paikassa. Pelin pituutta on myös helppo säätää päättämällä esimerkiksi etukäteen, että peli kestää tietyn ajan, tai ottamalla peliin joko enemmän tai vähemmän kortteja. Pelin mukana tulee yhteensä kolme 72 kortin korttipakkaa, joten aiheet eivät heti lopu kesken vaikka peliä innostuisi pelaamaan enemmänkin. Lisäksi, jos peli tuntuu liian helpolta, peliä voi vaikeuttaa muutamien ohjekirjassa olevien vinkkien avulla esimerkiksi vaatimalla pelaajia nimeämään kaksi vastausta yhden sijaan eli esimerkiksi kukka-aiheeseen “ruusu ja orvokki.”

Sanasodan jekku on se, että suurin osa korttien sanoista vaatii pelaajilta enemmän prosessointia kuin pelkkä kukka. Tulisiko sinulle esimerkiksi mieleen sekunnin sadasosassa “hevosen ruumiinosaa” tai “vähittäiskauppaa”? Monet korttien aihepiireistä vaativat pelaajalta paitsi nopeita hoksottimia myös yleistietoa. Esimerkiksi kaltaiselleni sohvaperunalle “urheilujoukkueen kapteeni” osoittautui täysin ylivoimaiseksi esteeksi. Lisäksi pelatessamme Sanasotaa nörttityttöporukalla peli jäi seisomaan novellia vaatineen kortin kohdalla kun pelaajat eivät meinanneet päästä sopuun novellin määritelmästä eli kuinka monta sanaa olikaan novellissa ja novellassa (?) ja onko Lovecraftin Call of Cthulhu kuinka monta sanaa pitkä ja…

Sanasotaa suositellaan yli 10-vuotiaille, mutta nuorimmille peli saattaa olla turhan haastava. Tosin peli tarjoaa ratkaisun tähänkin. Nuorimmille pelaajille voi esimerkiksi antaa koko pelin ajaksi pysyvän aiheen kuten vaikka eläimen, mutta pelissä mukana olevien aikuisten pitää vastata silti kortista löytyvään sanaan. Peliä voi myös pelata joukkueissa siten, että lapset pelaavat aikuisen kanssa pareittain, jolloin aikuinen voi hoitaa vaikeammat sanat. Ottaen huomioon, että pelin mukana tulee kolme eriväristä pakkaa, olisin kuitenkin ennemmin toivonut, että pakoilla olisi ollut selkeät eroavuudet esimerkiksi vaikeustason mukaan mahdollistaen pelin toimivuuden nuoremmillekin pelaajille. Ainakaan minä en keksinyt pakkojen välillä mitään eroa. Niissä on samat kuviot ja nähtävästi myös yhtä paljon helppoja ja vaikeita aihepiirejä. Toisaalta kyseessä on tietovisa, joten pelin idean kannalta on toisaalta ihan hyvä jos pelissä on vähän haastetta.

Kun pelikortit ovat yhtään vinossa on korttien aihetekstejä todella vaikea lukea.

Valitettavasti pelin ainoiden komponenttien eli pelikorttien suunnittelussa on mokattu tavalla, joka harmitti pelaajia jokaisella testipelikerralla. Korttien aihepiirit on näet kirjoitettu kortteihin aivan liian kapealla ja tiiviillä kirjasimella mikä aiheuttaa sen, että yhtään sivusta päin katsottuna toisten pelaajien kortteja on todella vaikea lukea. Tilannetta pahentaa se, että kortit ovat mustat ja teksti valkoista, mikä tekee tekstin lukemisesta kahta vaikeampaa.

Muilta osin on oikeastaan ihmisestä itsestään ja ehkä peliseurasta kiinni miten paljon pelistä pitää. Koin itse pelejä, joissa oli rennohko tunnelma, ja toisaalta pelin, jossa jokainen pelikortin kääntö aiheutti sellaisen jännityksen kaikissa pelaajissa, että puolet meistä sai aivan kamalan päänsäryn liiasta pingottamisesta. Tulipahan testattua sekin, että pää ei räjähdä liiasta ajattelemisesta. Myös pelaajien mielipide pelistä vaihteli suuresti. Eräs kaverini ihastui peliin aivan täysin ja lainasi sitä illanvittoihinsa. Toiselle ystävälleni taas omituisten aihepiirien miettiminen paineen alla osoittautui ylivoimaiseksi ja hän julisti ettei voi sietää koko peliä. Kolmas ystäväni taas löysi aivoistaan virheen sillä vaikka hän miten yritti keskittyä hän huusi aina vastauksen omaan korttiinsa kaikkien muiden pelaajien riemuksi.

Oma mielipiteeni on, että Sanasota on hauska peli, jonka luonne muuttuu suuresti peliporukan mukana. Sanasota ei ole loistava peli, mutta silti se on helppo ja viihdyttävä peli, jota on helppo pelata myös sellaisten pelaajien kanssa, jotka ovat tottuneet perinteisiin lautapeleihin.

Tiivistelmä

+ tieto- ja nokkeluuskilpailu samassa
+ toimii suurellakin porukalla (pelasimme jopa seitsemällä pelaajalla)

+- Hyvin intensiivinen peli riippuen peliporukasta

– Pelikorttien aihepiirit on vaikea lukea, mikä syö pelin ideaa
– Kummalliset ja monitulkintaiset aihepiirit hämmentävät

Arvosana

Ihan söpö naapurin tyttö.

*****

Peli on saatu ilmaisena arvostelukappaleena.