(Valokuvat: Mia Meri)
SS: 2-4 pelaajaa, KK: 2-5 pelaajaa, molemmat 10+ vuotiaille
Tekijä: Matt Leacock
Julkaisija: Gamewright/ Competo (suomennos)
Genre: lautapeli, yhteistyöpeli
Vuonna 2010 Gamewright julkaisi Salaisuuksien saaren, jonka suomennos voitti Vuoden lautapelipalkinnon vuonna 2011. Pelille julkaistiin vuonna 2013 jatko-osa Kadonnut kaupunki, joka noudattaa samankaltaista pelimekaniikkaa. Pelit käsitelläänkin tässä yhdessä.
Salaisuuksien saaren ideana on, että pelaajat ovat tutkimusmatkailijoita, jotka yrittävät löytää “muinaisten arkoslaisten” neljä aarretta ennen kuin heidän saarensa uppoaa lopullisesti veden alle. Saari koostuu 24 kaksipuoleisesta saarilaatasta, jotka yhdessä muodostavat saaren, ja jokaisen pelaajan vuoron jälkeen arvotaan, mitkä kohdat saaresta lähtevät uppoamaan. Pelaajien tehtävänä on löytää kaikki neljä aarretta, päästä helikopteritasanteelle ja lentää pakoon saarelta ennen sen uppoamista. Peli on hävitty jos aarteiden löytäpaikat (kaksi vaihtoehtoista paikkaa per aarre) ehtivät hukkua ennen aarteiden löytymistä, helikopteritasanne hukkuu, joku pelaajista hukkuu, tai tulvamittari nousee liian korkealle.
Kadonneen kaupungin lentoalus puuttuvine osineen. Taustalla hiekkamyrskymittari.
Kadonneessa kaupungissa pelaajat ovat myös tutkimusmatkaajia, mutta tällä kertaa haaksirikkoutuneena keskelle hiekkamyrskyä tulikuumassa autiomaassa. Pelaajia uhkaa jatkuva auringonpaiste ja pelko veden loppumisesta sekä hiekkamyrsky, joka hautaa alleen niin pakoaluksen sisältävän kaupungin kuin pelaajatkin. Jälleen kerran kaupunki kootaan 24 kaksipuoleisesta autiomaa-/kaupunkilaatasta. Pelaajien tehtävänä on kaivaa hiekkaa ja löytää vihjeet lentoaluksen palojen sijainnista ja sen jälkeen koota lentoalus ja lentää turvaan. Peli hävitään jos joku pelaajista kuolee janoon, kaupunki hautautuu lopullisesti hiekkaan (eli hiekkapalat loppuvat) tai hiekkamyrsky yltyy liian rajuksi.
Pelit muistuttavat pelimekaniikaltaan suuresti toisiaan. Salaisuuksien saaressa pelaaja tekee omalla vuorollaan kolme toimintoa (liikkuu, tukee saarta eli estää sen vajoamisen, antaa aarrekortin toiselle pelaajalle tai ottaa aarteen itselleen) ja nostaa sen jälkeen kaksi aarrekorttia ja mittarin osoittaman määrän tulvakortteja, jotka kertovat mitkä osat saaresta tulvivat. Tulvamittari nousee jos pelaajan nostamasta aarrekortista paljastuukin Tulva nousee -kortti, joten saari vajoaa sitä nopeammin mitä pidempään peli kestää. Kadonneessa kaupungissa jokainen pelaaja tekee omalla vuorollaan neljä toimintoa (liikkuu, poistaa yhden hiekkakortin, paljastaa kaupunkilaatan tai poimii lentoaluksen osan) ja sen jälkeen nostaa myrskykortteja hiekkamyrskymittarin osoittaman lukumäärän verran. Myrskykortit kertovat miten myrsky liikkuu alueella, pakottavat pelaajat juomaan vettä rajallisista vesileileistään ja nostavat myrskyn tasoa.
Salaisuuksien saaren komponentteja: tulvakortteja, maalaattoja, hahmokortteja sekä aarrekortteja.
Molemmat pelit pakottavat pelaajat miettimään yhdessä pelistrategiaansa, sillä pelaajat arpovat itselleen pelin alussa pelihahmon, joilla jokaisella on erikoisvoima, joka helpottaa pelissä etenemistä. Esimerkiksi Salaisuuksien saaressa sukeltaja voi uida uponneen laatan ylitse ja lentäjä voi helikopterillaan lentää mille tahansa laatalle yhdellä toiminnolla. Kadonneessa kaupungissa arkeologi voi kaivaa hiekkaa kaksi kertaa muita nopeammin ja vedenkantaja pystyy toimittamaan muille pelaajille vettä löydetyistä kaivoista, mikä onkin hyvin tärkeä taito omata. Hävisimme ensimmäisen pelimme jo ensimmäisen kierroksen aikana kun pelaajilta loppui vesi!
Molempien pelien säännöt ovat selkeät ja yksinkertaiset ja niiden ohjekirjoissa on kiitettävästi huomioitu myös erikoistilanteet kuten miten toimia jos Salaisuuksien saaressa nostaakin kaksi Vesi nousee! -korttia peräkkäin. Molemmat pelit on suomentanut Mikko Saari ja suomennokset on taiten ja asiallisesti tehty. Tosin Salaisuuksien saaressa helikopteritasanne eli Fools’ Landing oli käännetty Typerysten tasanteeksi, mikä nostatti kulmakarvoja pelitiimissä vaikka olikin sanatarkasti käännetty. Lisäksi molempien pelien komponentit olivat laadukkaasti tehtyjä ja vaikuttivat kestäviltä, joskin pelkään Kadonneen kaupungin lentolaitteen menevän ennen pitkään rikki.
Salaisuuksien saari: Osa saaresta tulvii (sinivalkoiset laatat) ja osa saaresta on jo vajonnut lopullisesti veden alle (puuttuvat laatat).
Salaisuuksien saari on syystäkin voittanut paljon palkintoja maailmalla. Peli on selkeä ja yksinkertainen säännöiltään ja pelitilanne on helppo hahmottaa. Se, pärjäävätkö pelaajat pelissä on lopulta kiinni paitsi tuurista myös siitä, miten hyvin pelaajat osaavat ennakoida tulevaa ja asemoida itsensä suojelemaan tulvimiselta heille tärkeitä paikkoja. Samaan aikaan peli myös pakottaa pelaajat pitämään omat suunnitelmansa joustavina, sillä jokaisen pelivuoron jälkeen uppoava saari pakottaa pelaajat tekemään paitsi nopeita ratkaisuja myös turvaamaan selustoja ja miettimään ratkaisuja pahimman varalle. Olen pelannut Salaisuuksien saarta eri pelaajamäärillä (2-4) ja mielestäni peli toimii kaikilla niillä oikein hyvin. Kahdella pelaajalla peli tuntuu ehkä lepsummalta kuin neljällä, mutta tuolloin ongelmaksi nousee pelaajien rajattu käsi. Neljällä pelaajalla käden koko ei ole ongelmana, mutta peli ehtii edetä paljon ennen omaa vuoroa joten pelissä saa todellakin laskea ja pohtia otsa rypyssä, miten kaikki kaverit saadaan helikopterille kun tulee aika evakuoida saarelta.
Kadonnut kaupunki hukkuu yhä yltyvän hiekkamyrskyn alle. Pelaajat ovat pulassa!
Kadonneessa kaupungissa peli muuttuu monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi hahmottaa pelilaudalla riehuvan hiekkamyrskyn vuoksi. Hiekkamyrskyn silmää liikutetaan siirtämällä autiomaa-/kaupunkilaattoja korttien osoittamaan suuntaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tulevia liikkumisia on vaikea suunnitella etukäteen, sillä haluamasi laatta saattaakin olla liikkunut kauemmaksi sinusta kierroksen aikana. Lisäksi jokaiselle liikkuneelle laatalle kasataan lisää hiekkaa ja jo kaksi hiekkaa estää laatalle siirtymisen ennen kuin se on raivattu vapaaksi hiekasta. Kun yhden pelaajan vuorolla nostetaan jo ihan alussa kolme myrskykorttia, voi sama laatta liikkua jopa kolme kertaa ja siten saada yhtä monta hiekkamerkkiä päällensä. Toisessa viiden pelaajan testipelissä meillä kävi niin, että olimme jo voittamassa pelin kun huonoksi onneksemme kaksi pelaajaamme joutuivat hiekkamyrskyn liikuttaman laatan viemäksi. Sen seurauksena he ajautuivat valtavaksi kasvaneen hiekkadyynin taakse eivätkä päässeetkään lentoalukselle suunnitellun kierroksen aikana ja kuolivat janoon.
Sekä Salaisuuksien saaressa että Kadonneessa kaupungissa on sitä vaikeampi ennakoida tulevaa, mitä useampi pelaaja pelissä on, mutta hiekkamyrskyn nostamien hiekkadyynien vuoksi Kadonnut kaupunki on selvästi haastavampi pelattava kuin Salaisuuksien saari. Suosittelenkin näistä peleistä kiinnostuneita ensiksi tutustumaan Salaisuuksien saareen ja vasta sitten kun kyseinen peli on hanskassa siirtymään Kadonneeseen kaupunkiin.
Tiivistelmä
+ Helpot säännöt, selkeät ohjekirjat ja laadukkaat komponentit!
+ Haastavia yhteistyöpelejä, jossa jokaisella pelaajalla on tärkeä osansa pelihahmojen erikoisvoimien kautta
+ Peliaika vastaa paketissa kerrottua (SS: 30 min, KK: 45 min) ja molemmat pelit on helppo ja nopeaa laittaa pelivalmiiksi
– Kadonneessa kaupungissa hiekkadyynit ovat kamalan ylivoimaisia vihollisia! Lisäksi vesi pääsee loppumaan aivan liian helposti ja nopeasti varsinkin pelin alussa.
+/- Kadonnut kaupunki sopii heille, joille Salaisuuksien saari on jo käynyt liian helpoksi
Arvosanat
Salaisuuksien saari:
Mrs. Darth Vader
Kadonnut kaupunki:
Todellinen nörttityttö
