Lännen maatTekijä: Risto J. Hieta
Kustantaja: Myrrysmiehet
Genre: roolipeli, tarinankerrontapeli

Viime keväänä sain yhteydenoton Risto J. Hiedalta, joka oli tekemässä roolipelikirjaa muinaisen Egyptin kuolemanjälkeisesta matkasta. Opiskelen egyptologiaa Helsingin yliopistossa, joten vastasin Hiedan muinaisen Egyptin mytologiaa koskeviin kysymyksiin parhaan tietämykseni mukaan. Hieta oli kuitenkin selvittänyt käytännössä kaiken tarvitsemansa etukäteen ja tehtäväkseni jäi vain muutamien yksityiskohtien selventäminen. Hyvä sinänsä, koska muinaisen Egyptin kuolemanjälkeinen mytologia on niin monimutkainen sotku useiden tuhansien vuosien aikana kehitettyjä uskomuksia, loitsuja ja valtavia määriä jumalia ja henkiolentoja, että aihetta voisi tutkia koko loppuelämänsä.

Lännen maat ei kuitenkaan ole mikään historiateos tai oppikirja muinaisen Egyptin mytologiaan, minkä Hieta itsekin toteaa kirjassaan, vaan ensisijaisesti roolipeli ja Egyptin uskontoa on käsitelty siitä näkökulmasta. Aion myös itse laittaa tässä arvostelussa egyptologi-puoleni sivuun ja keskittyä vain itse peliin ja sen toimivuuteen.

*****

Lännen maissa perinteinen roolipeliasetelma rikotaan ja itse kuvailisinkin peliä ennemmin tarinankerrontapelinä kuin roolipelinä. Pelaajista näet yksi laitetaan vainajan eli Kulkijan rooliin ja loput pelaajat pelaavat jumalia, joita Hieta kutsuu kirjassa “pelinjohtajatiimiksi”. Tottuneina roolipelaajina olimme tietysti hyvin ymmällämme yhden pelaajan ja jopa 12 pelinjohtajan pelistä, mutta pelatessamme päädyimme hyvin nopeasti hylkäämään perinteisen roolipelikonseptin kokonaan eikä siten meistä kukaan toiminut pelissä pelinjohtajana vaan kerroimme tarinaa yhdessä eläytyen omiin hahmoihimme tarpeen tullen.

Peli jakautuu kahteen eri vaiheeseen, jotka kummatkin heijastelevat muinaisen Egyptin eri teorioita kuolemanjälkeisistä tapahtumista. Ensin matkataan manalan halki erilaisia haasteita kohdaten ja sen jälkeen päädytään Osiriksen luo sydämen punnitukseen.

Aivan pelin aluksi Kulkijan pelaaja keksii hahmolleen elämäntarinan muutamalla lauseella. Kuka hän on, mitä teki eläessään sekä miten hän kuoli. Tämän jälkeen jumalat vetäytyvät miettimään erilaisia haasteita Kulkijan matkalle, mitkä hän tulee kohtaamaan matkallaan manalan halki. Lisäksi jumalat valitsevat pelaajalle loitsuja Kuolleiden kirjasta, joista kukin toimii myös yhden haasteen ratkaisuna, joskin jokaisen haasteen ohi pitäisi päästä myös ilman loitsun käyttämistä.

Hunefer

Viimeisellä tuomiolla Osiriksen edessä.
(By unknown Egyptian artisan (Jon Bodsworth (photographer)) [Public domain], via Wikimedia Commons)

Kuljettuaan manalan halki ja ratkaistuaan haasteet, Kulkija päätyy Osiriksen saleihin, jossa hänen sydämensä punnitaan Ma’atin sulkaa vastaan. Jos vainajan sydän on kevyempi kuin Ma’atin sulka hän pääsee Ialun ihanille pelloille. Jos sydän sen sijaan on raskas synneistä ja pahoista teoista, vainajan sielun nielee kauhea demoni Ammut. Pelissä sydämen punnitus tapahtuu siten, että ensin Kulkija kertoo mitä hyviä asioita hän on tehnyt, minkä jälkeen jumalat kertovat mitä pahoja asioita Kulkija on tehnyt, ja Kulkijan tehtäväksi jää yrittää selittää tekonsa parhain päin. Jokainen jumala pisteyttää salaa muilta sekä hyvät että pahat teot sydänpisteillä antaen joko plussa- tai miinuspisteitä kertomusten pohjalta. Lopuksi pisteet ynnätään ja Kulkijan kohtalo päätetään tuloksen perusteella.

Egypti 2

Naisfarao Hatshepsutin kuolintemppeli nähtynä Kuninkaiden laaksoa ympäröiviltä vuorilta. Kuvaaja: Mia Meri.

Koska pelin rakenne on ennalta määrätty, ei pelissä tosiaan tarvita varsinaista pelinjohtajaa. Testatessamme peliä otimme aika luonnollisesti oman vuoromme pelissä. Egyptologina ohjasin peliä “oikeaoppisemmaksi” siten, että jokainen haaste esitettiin omana huoneenaan, jonka portinvartijana toimi kulloisestakin haasteesta vastaava jumala. Siten selvittyään yhdestä haasteesta ja edetessään seuraavaan huoneeseen kyseisen huoneen jumala otti pelitilanteen haltuunsa, esitteli pelitilanteen Kulkijalle ja toimi tavallaan sen kohtauksen pelinjohtajana. Siirryttäessä Osiriksen saleihin sydämenpunnitukseen pelinjohtajan puuttuminen tosin aiheutti sen, että emme oikeen tienneet miten siirtymä olisi pitänyt hoitaa. Minä otin jälleen egyptologin koulutukseni avuksi ja selitin jumalten pelaajille, mitkä meidän roolimme punnituksessa “oikeasti” olisivat olleet ja siten hoidimme siirtymisen punnitukseen osin roolipelaten ja osin minun kertomanani. Pelissä kannattaa ehkä sopia joku jumalista “ylijumalaksi”, joka johtaa tilanteet, jotka eivät suoraan kuulu jollekulle tietylle jumalalle. Kuitenkaan erityistä pelinjohtajaa ei kannata valita, koska näitä hetkiä pelissä ei ole kuin muutaman minuutin ajan.

Huomasimme myös, että Kulkijaksi kannattaa valita sellainen henkilö, jolla on hyvä mielikuvitus ja hyvät hoksottimet, sillä Kulkijan pelaajan tulee pystyä luomaan pelihahmonsa elämäntarina käytännössä nollasta. Lisäksi kun jumalat pääsevät sydämen punnituksessa keksimään pelaajan tekemiä syntejä, ja ne voivat olla käytännössä ihan mitä vain, täytyy Kulkijalla todellakin olla vikkelät ja ideoita pursuavat aivot keksiä hyviä selityksiä teoilleen.

Huomasin, että minulle egyptologian opiskelijana oli ehkä vaikeinta päästää irti siitä, mitä tiesin muinaisesta Egyptistä ja sen tavoista, arvomaailmasta ja tietysti kuolemanjälkeisestä mytologiasta. Kun keksin haasteita Kulkijan matkalle otin niihin mallia suoraan muinaisten egyptiläisten uskomuksista. Lisäksi sydämen punnituksessa tulkitsin Kulkijan kertomuksia muinaisen Egyptin arvojen pohjalta ja meinasin pari kertaa ruveta jo luennoimaan miten muinaiset egyptiläiset niitä ja näitä asioita hahmottivat. Sen sijaan kanssapelaajilleni, jotka eivät ole egyptologiaa opiskelleet, tuotti ongelmia juuri se, että he olisivat kaivanneet lisää tietoa muinaisesta Egyptistä ja egyptiläisten elämästä voidakseen keksiä parempia syntejä.

Egypti 1

Näkymä Karnakin temppelissä Luksorissa. Kuvaaja: Mia Meri.

Lännen maita pelatessa kannattaa pitää pitää mielessä, että muinaisina aikoinakin ihmiset ovat olleet ihan samanlaisia kuin mekin nykyään. Ihmiset ovat tapelleet naapureittensa kanssa, varastelleet tavaroita, rakastuneet – välillä naapurin vaimoon – ja kasvattaneet lapsia. Pääpiirteissään läsnä ovat samat ilot, surut ja arvot kuin nykyäänkin, siis. Mietimmekin viimeisimmän pelin jälkeen, että olisi mielenkiintoista pelata Lännen maita siten, että Kulkijana olisi nykyihminen, joka huomaa suureksi hämmennyksekseen vaeltavansa muinaisen Egyptin manalassa kuolemansa jälkeen. Myös paatuneen rikollisen tai lapsen pelaaminen voisivat olla mielenkiintoisia kokemuksia, sillä testipeleissä satuimme aina pelaamaan aika normaalia peruspulliaista eli jotain käsityöläistä tai kaupustelijaa.

Pelissä meitä hämmensi ehkä eniten se, että pelin kahdella vaiheella eli manalan läpi matkaamisella ja sydämen punnituksella ei pelimekaanisesti tuntunut olevan tekemistä toistensa kanssa vaan molemmat pelivaiheet olivat aika irrallisia toisistaan. Toisaalta juuri siitä syystä jos jompikumpi puoli pelistä ei kiinnosta, voi pelistä pelata tietysti vain toisen puoliskon. Toinen hyvä puoli on myös se, että koska peli on jaoteltu selkeisiin erillisiin osiin (kirjan ehdottamat 12 haastetta, 12 hyvää tekoa ja 12 syntiä) voi pelin pituutta säätää helposti esimerkiksi leikkaamalla jokaisen vaiheen määrät puoleen.

Koska Lännen maat etenee aina saman kaavan mukaan, on vaarana, ettei peliä ehkä halua pelata kovin montaa kertaa. Toisaalta, koska peli painottuu niin pitkälti Kulkijan elämäntarinan kertomiseen, on ehkä enemmän Kulkijan pelaajan mielikuvituksesta kiinni, miten erilaisia peleistä tulee, ja kenties tottuneella peliporukalla peli saa aivan uusia ulottuvuuksia ja alkaa kehittyä omaan suuntaansa.

Mietimme myös, että Lännen maat voisi toimia hyvin netin välityksellä pelattavaksi, sillä valmis viitekehys ja tavallaan irralliset kohtaukset tekevät pelistä helposti hahmotettavan vaikka pelaajat eivät samassa tilassa olisikaan ja puhua pitäisi vuorotellen. Lisäksi se, että pelissä ei ole sääntöjä perinteisten roolipelien tapaan, voi tehdä pelistä helpomman lähestyä ei-roolipelaajille kuin perinteisten roolipelien.

Lännen maat on joka tapauksessa roolipelikirjaksi hyvin avoin siinä mielessä, että se lähinnä esittelee peli-idean ja jättää pelin toteuttamisen ja kehittämisen eteenpäin pitkälti pelaajien itsensä tehtäväksi.

Lopuksi vielä Joonas Laakson, joka on kokenut pelinjohtaja, kommentti pelistä: Peli ei tarjoa sääntöjä tukemaan kerrontaa. Se ei ollut meidän porukalla ongelma, kun olemme jo pelanneet niin paljon yhdessä, mutta silti jäimme kaipaamaan jotain mekaniikkaa, joka auttaisi ohjaamaan peliä ja sitomaan sen eri osat yhteen. Nyt kaikki on pelaajien sanavalmiuden, mielikuvituksen ja hoksottimien varassa. Se on ihan hyvä juttu silloin kun kaikki sujuu, mutta iso ongelma, jos ei suju.

Tiivistelmä

+ Loistava teema pelille! Muinainen Egypti kiehtoo aina!
+ Selkeät säännöt ja hyvin vähän pelimekaniikkaa, keskittyy tarinankerrontaan
+ Helppo lähteä pelaamaan. Sääntökirja on ohut eikä peliä tarvitse erikseen valmistella vaan se syntyy yhteistyössä

– Ei tarjoa kauheasti apua, miten peliä tulisi pelata käytännössä
– Vaatii Kulkijalta paljon. Suosittelen Kulkijaksi improvisaatiota harjoittanutta henkilöä
– Onko tarpeeksi uudelleenpelattavuusarvoa?

Arvosana

Todellinen nörttityttö

Todellinen nörttityttö

*****
Peli on arvostelijan itsensä hankkima.