Kehittäjä: Magenta Software
Julkaisija: Sony Computer Entertainment Europe
Alustat: PS3
Genre: Toiminta/tasohyppely
Ikäraja: PEGI 7
Invizimals-sarjan juuret ovat PSP:llä, jolle ensimmäiset kolme osaa ilmestyivät. Käsikonsoleilla pelit ovat olleet tavallaan Sonyn oma vastine Pokémoneille eli tarkoituksena on ollut kerätä hirviöitä ja taistella niillä joko tekoälyvastustajia tai kavereita vastaan. Aiemmin sarja on hyödyntänyt PSP:n Go!Cam-lisälaitetta, jonka avulla otukset on pitänyt napata “oikeasta maailmasta” tietynlaisesta maastosta tiettyyn aikaan.
Uusimmat kaksi osaa julkaistiin syksyllä yhtä aikaa, aiempien pelien tapaan toimiva The Alliance PS Vitalle ja enemmän tasohyppelyyn kuin keräilyyn painottuva The Lost Kingdom PS3:lle. Jälkimmäisen juoni pähkinänkuoressa: jollekin suurelle organisaatiolle työskentelevä teini Hiro lähetetään portaalin kautta invizimalien maailmaan ratkomaan siellä mellastavien robottien mysteeriä. (Mielenkiintoisena yksityiskohtana aasialaisesta Hirosta tulee virtuaalimuodossaan enemmän länsimaisen näköinen…)
Löydettäviä hirviöitä on vain kourallinen ja toiminta painottuu robottiarmeijan valtaamien kenttien läpi tahkoamiseen ja “pulmanratkontaan” – joskin kovinkaan kummoisia ongelmanratkaisutaitoja ei vaadita, kun tehtävät eivät ole kovin monimutkaisia ja pelaajaa avustava ääni kertoo ratkaisut käytännössä suoralta kädeltä. Ainoaksi haasteeksi jääkin käytännössä löytää pelistä salaisuudet, joihin käsiksi pääsemistä ei helpoteta liiallisilla vinkeillä.
Jos eteneminen on vaivatonta, niin sitä on myös itse toiminta. Suurimman osan taisteluista selvittää ongelmitta perushyökkäysnappia hakkaamalla, ja erikoishyökkäysten yrittäminen itse asiassa tuntui vain hankaloittavan meininkiä. Harmillisesti hahmovalinnallakaan ei tuntunut juuri olevan väliä, sillä suurin osa erikoishyökkäyksistä olivat kaikilla saman kaavan mukaisesti toteutettu mukaelma samasta liikkeestä. Hahmoa tulikin vaihdettua lähinnä maaston niin vaatiessa. Positiivisen poikkeuksen taisteluun tekivät vain pomot, joita pelissä ei kuitenkaan ollut kuin pari kappaletta.
(Kuvituksena käytetty pelin promomateriaalia.)
Siinä missä vihollisten keskelle kuolin vain parissa tietyssä kohtaa, niin sitäkin enemmän koin hyppykuolemia. Typerästi asemoidut semistaattiset kuvakulmat yhdessä ohjattavuusbugien kanssa aiheuttivat monesti sen, että hypätessään piti vain toivoa alapuolella olevan jotain muutakin kuin tyhjää – jos nyt hyppynappi edes toimi odotetulla tavalla ja hahmo teki toivotun tuplahypyn. Niin kuin tämä ei itsessään olisi tarpeeksi rasittavaa, usein edellinen tallennuspiste oli monen minuutin takana.
Automaattinen tallennus ainoana tallennustapana aiheuttaa tässä nimenomaisessa tapauksessa muutakin harmia. Jostain täysin käsittämättömästä syystä nimittäin pelistä on jätetty kenttävalikko pois, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että seuraavaan kenttään siirtyessäsi ainoa keino palata takaisin on pelata koko juoni läpi ja alusta haluamaasi pisteeseen. Useissa kentissä kaikkia sivupolkuja ei myöskään ainakaan ilman oppaan käyttöä ole mitenkään mahdollista käydä läpi yhdellä läpipeluulla, joten saavutustenmetsästäjillä tulee olemaan tuskaisat oltavat kolutessaan samoja polkuja pitkin kerta toisensa jälkeen…
Toinen varsin kummallinen poisjätetty ominaisuus oli asetusvalikko. Edes ohjaintoimintoja ei päävalikosta voi tarkistaa – liekö sen takia peliin jätettykin muistutus painettavasta napista jokaiseen toimintoa vaativaan kohtaan. Uudelleenpeluita silmälläpitäen ohjedialogit olisi kuitenkin voinut poistaakin, sillä nyt neuvoja huuteleva apuri käy läpi samat ohjeet niissä kohdissa, jossa edellisellä kierroksella oli esimerkiksi kerättäviä rahoja, joita ei siinä kohdassa enää ole.
The Lost Kingdomin syntilista ei kuitenkaan lopu vielä tähänkään. Tässä selvästi nuoremmille pelaajille suunnatussa pelissä olisin olettanut näkeväni suomenkielisen dubbauksen, mutta minkäänlaisia kielivalintoja ei ole tarjolla, edes englanninkielistä tekstitystä. Mikäli lapsi ei englantia ymmärrä, ainoaksi houkuttimeksi jää värikäs ulkoasu ja invizimalit, joita ei kovin montaa ole. Olematon juoni ainakaan ei jaksa kiinnostaa, mitä enemmän ikää pelaajalta löytyy.
On harmi, että sinänsä varsin lupaava konsepti on pilattu huonoilla valinnoilla suunnittelussa. Invizimals: The Lost Kingdom on valitettavan hiomaton timantti, joka olisi voinut paremmalla toteutuksella olla pelaamisen arvoinen tapaus koko perheelle.
Tiivistelmä
+ värikäs ulkoasu
+ pomotaistelut
– liian helppo
– kamera
– puutteet valikoissa
Arvosana
Tavistyttö
