Nörttityttöjen ensimmäinen kirjakerho kokoontui loppiaisena keskustelemaan Maija Haaviston Häpeämätön kirjasta.
Kustantajan sivuilla kirjaa kuvataan seuraavasti:
Haavisto, Maija: Häpeämätön
Vesa on lapsesta asti nauhoittanut muiden puhetta boheemin Jukka-enonsa jalanjäljissä. Haaveet urasta radiossa vaihtuivat toimistotyöhön. Vesan räiskyvä ja sanavalmis tyttöystävä Enna Vimma on multimediataiteilija ja ihmisoikeusaktivisti, jonka liikuntakykyä kivulias Ehlers-Danlosin syndrooma rajoittaa yhä enemmän. Ennan sisko Emilia vaihtoi jazztanssin ja laskuvarjohypyn muffinien leivontaan. Sillä voi kerätä rahaa vaikkapa muille byrokratian jalkoihin jääneille.
Vesan perhe ei ymmärrä, miksi tämä haluaa jakaa elämänsä rahattoman, vammaisen ja muutenkin epäilyttävän taiteilijan kanssa. Joskus Vesaa itseäänkin epäilyttää ja hänen on vaikea olla haikailematta entisten tyttöystävien perään. Jukka-eno on kuollut, mutta osaisiko hän silti auttaa?
Maija Haavisto (s. 1984) on Hollannissa asuva toimittaja ja kääntäjä, jolta on ilmestynyt useita tietokirjoja, mm. kroonisista sairauksista. Myös hänen aiemmat romaaninsa Marian ilmestyskirja ja Makuuhaavoja käsittelevät tätä aihepiiriä.
Haavisto kirjoittaa ajatuksiaan myös verkossa osoitteessa www.ilmestykset.net
Hangoutissa käsittelimme kirjaa odottamattoman pitkään:
Lukijoiden kesken arvottavaksi meillä on yksi kappale Häpeämätön kirjaa. Osallistuaksesi arvontaan, jätä sähköpostiosoitteesi lomakkeelle tammikuun loppuun mennessä. Nörttityttöjen toimitus ottaa sähköpostitse yhteyttä voittajaaan kirjan vastaanottajatietojen saamiseksi. Emme käytä sähköpostiosoitteita mihinkään muuhun tarkoitukseen.
Hei,
Luotan kirjailijan omaan ääneen ja vapauteen ilmaista itseään, vaikka joidenkin mielestä “julistavaan” sävyyn. Niin voi tehdä, jos tietää asiastaan ja on sanottavaa, mikä ei ole itsestäänselvä asia nykypäivän kirjallisuudessa. Joitakin se tietysti pelottaakin, kun joutuu ehkä ajattelemaan uudesta näkökulmasta ja kyseenalaistamaan omia luutuneita ajatusmalleja.
Minusta Maija on positiivinen ilmiö ja muistaa hienosti myös niitä, joita kukaan muu ei muista. Mahdollinen hyväosaisuus ei tee kaikista empatiakyvyttömiä. En ole vielä lukenut Häpeämätöntä, siksi osallistunkin kirja-arvontaan.
Mä en itse asiassa ole lukenut Maijan aiempia kirjoja, vaikka olenkin ollut niiden olemassa olosta tietoinen. Häpeämättömän perusteella heräsi kiinnostus lukea ne muutkin – ja nimenomaan siksi, että Maijan tuotantoa läpileikkaava aihepiiri, krooniset sairaudet, alkoi Häpeämättömän perusteella uudella tavalla kiinnostaa.