Alusta: Xbox360, PS3, PC/Mac
Testattu: Xbox360 ja PS3
Kehittäjä ja julkaisija: Ubisoft
Genre: musiikki, opetuspeli
Ikäraja: PEGI 12 (kielenkäyttö)

Aluksi tulivat RockBand ja Guitar Hero. Tartuin muovikitaraan ja annoin sisäiselle rokkikukolleni vallan. En ollut koskaan soittanut mitään instrumenttia paitsi vihaamaani nokkahuilua koulussa. Oli huikaisevaa miten nopeasti sormeni oppivat iskemään oikeita nappuloita villiä tahtia ja miten pikkusormeni, joka ennen oli elänyt tiukasti nimettömän vieressä, ylettikin yhtäkkiä yhden nappulan yli villiä vauhtia kesken soolojen. Muovikitaroiden kautta sain päähäni idean, että haluan oppia soittamaan oikeaa kitaraa – tietysti sähkökitaraa – ja niin marssin kauppaan ja ostin itselleni komean mustan metallikitaran ja pikkuvahvistimen. Hankin myös kitaraopettajan, joka opetti minua ja muutamaa ystävääni joka toinen viikko. What shall we do with a drunken sailor oli pian ryhmämme bravuuri ja Knocking on heaven’s door tuli kovana kakkosena. Koin kuitenkin kitaransoiton opettelun hyvin tylsänä ja työläänä. Eri sointujen soittaminen yhä uudestaan ja uudestaan ei vastannut yhtään mielikuvaani kunnon rock-kitaristin elämästä. Halusin vinguttaa kitarani kieliä ja laittaa soittimeni ulvomaan sulosointuja kuin kuolevan lohikäärmeen huuto pitkän taistelun päätteeksi!

Puhuimme mieheni Joonaksen kanssa jo RockBand-uramme alkuaikoina, kuinka mahtavaa olisi ollut, jos Harmonix olisi tehnyt pelin siten, että sillä olisi voinut soittaa oikeaa kitaraa. Myöhemmin Harmonix otti askelia kohti oikeaa kitaraa ja toi pro-kitaran RockBandiin, jossa jokaista kitaran otetta vastasi yksi nappula. Kuitenkin samaan aikaan markkinoilla kiersi jo huhu Rocksmithin kehittämisestä, jossa pelaaja voisi yhdistää pelikonsoliinsa ihan oikean sähkökitaran ja siten pro-kitaraa ei meille hankittu.

Pelikuvassa näkyy uhkaavan näköisiä sointuja kiitmässä kohti lamaantunutta pelaajaa.
(Artikkelin kuvituksena käytetty kuvakaappauksia pelistä.)

Opinnoista johtuvien kiireitteni vuoksi en ehtinyt pelata ensimmäistä Rocksmithiä, mutta Joonas pelasi peliä jonkin verran ja jatkoi kitaransoiton harjoittelua. Kuitenkin pelissä oli sen verran harmittavia seikkoja, että peli jäi pölyttymään hyllyyn, kun mies kitaroi vanhaan tyyliin paperiset tabit edessään. Ongelmiksi koitui se, että jokaisen biisin välillä kitara piti aina virittää uudelleen ja pelin valikot olivat niin sekavat, ettei niistä löytänyt haluamaansa niin millään. Rocksmithissä on myös aina ollut automaattinen vaikeusasteen säätö, eli kun peli huomaa, että jokin kohta biisissä sujuu, peli alkaa pikkuhiljaa monimutkaistamaan sovitusta – sointuja tulee lisää ja kuviot ovat vaikeampia niin sisäistää kuin soittaakin. Kuitenkin alkuperäisessä Rocksmithissä peli vaikeutui niin nopeasti ja suurin harppauksin, että se selvästi söi pelaajaa. Koskaan ei ollut hyvä, vaan aina oli vain takuulla huono. Ei kivaa.

Rocksmith 2014 Editionissa Ubisoft vihdoin lunastaa potentiaalisten rokkikukkojen toiveet! Valikot ovat selkeät. Peli kertoo sinulle, mitä asioita se suosittelee, että sinun kannattaisi seuraavaksi tehdä. Kun soitat biisin, peli edelleen vaikeuttaa sitä taitojesi kehittyessä, mutta ei enää niin jyrkästi. Vaikka peliin ilmestyy uusia sointuja ja nuotteja, ainakin itse koin, että ehdin nauttia edistymisestäni, vaikka jokainen uusi kohta biisissä olikin alkuun pienoinen shokki. Peli myös järjestelee biisit biisilistassa automaattisesti vaikeusjärjestykseen sen mukaan, miten pitkälle olet niitä soittanut. Eli helpoin biisi siirtyy vaikeammaksi mitä pidemmälle olet ehtinyt sitä soittaa. Siten kun eräskin biisi oli edennyt minulle liian vaikeaan kohtaan, oli upeaa huomata, miten monta helpompaa biisiä listaan olikaan “ilmestynyt”. Samalla se myös konkreettisesti osoitti, että siinä missä alussa hapuilin biisin kanssa kovasti, olin ihan oikeasti edistynyt biisin kanssa ja noussut uusille tasoille. Aivan mahtava tunne!

Yksi ongelma, joka minulla oli perinteisessä kitaransoitossa, oli se, että en yksinkertaisesti hahmota omaa edistymistäni. Kun edistys on kuitenkin verrattain hidasta, tuntui, että vaikka miten soitin, en tullut yhtään paremmaksi kitaran kanssa. Mutta Rocksmith 2014 Editionissa on aivan mahtavaa se, että peli kertoo sinulle koko ajan miten suuren osan biisin oikeista nuoteista olet soittanut ja joka soittokerran jälkeen se päivittää sitä prosenttilukua ja joka kerran se tuntuu nousevan. Silloinkin kun tuntuu, että eihän tässä edetty nyt mihinkään, on hurjaa nähdä, miten prosenttiluku silti nousee, eli kehitystä on sittenkin tullut!

Hyvin tehty, osuit melkein joka nuottiin!

Rocksmith 2014 Edition pyrkii olemaan täydellinen opaskirja kitaransoittoon. Sen tutoriaalit lähtevät liikkeelle siitä, miten kitaran hihna kiinnitetään ja etenee siitä monimutkaisempiin tekniikoihin. Peli tosin kehottaa pelaajaa siirtymään heti alkuun soittamaan, mutta kannattaa todellakin ensin katsoa läpi pelin tutoriaalit, jotta pelin merkintöjä osaa lukea ja jotta ymmärtää, miten erilaiset asiat kitaralla kannattaa tehdä. Erityishuomiona bonusta siitä, että kun biiseissä tulee vastaan sointuja eli pelaajan pitäisi soittaa useampaa kieltä yhtä aikaa, itse otteen lisäksi peli myös kertoo ihan kirjaimilla, että soita nyt esimerkiksi E-sointu. Hyvä juttu siksi, että nopeaa vauhtia tulevista sointu-havainnekuvista on vaikea hahmottaa lennossa, minne kaikkien sormien pitäisi ehtiä asettua. Ja sitäkin pitää kehua, että peli myös opastaa pelaajaa kertomalla, minkä sormen kuuluisi olla missäkin kohdassa soinnun otetta. Vinkkinä kaikille täysin uusille kitaristeille, että vaikka ne otteet eivät aina tunnu kovin luontevilta aloittelijasta, niin niitä kannattaa ehdottomati pyrkiä noudattamaan.

Ankka-alipeli.

Pelkkien soitettavien biisien lisäksi pelissä on myös erilaisia tekniikoita kehittäviä pikkupelejä arcade-tyyliin. Ankka-pikkupelissä pelaaja ampuu kylpyankkoja soittamalla oikean fretin kitarasta eli oikeaa kohtaa kitaran kaulasta. Zombie-pelissä pelaaja taas ampuu salamoita kitarastaan sointujen voimalla. Vaikka pelit ovat pölhöjä ja yksinkertaisia, niin ne toimivat ja ovat juuri sitä toistoa, mitä minkä tahansa soittimen opiskelijan tulisi tehdä. Sormet löytävät oikeat paikat ja nopeuden vain toistamalla.

Zombit ja muut hirviöt kuolevat tässä alipelissä oikealla soinnulla!

Vaikka itse olen vakuuttunut Rocksmith 2014 Editionista, eräs basson soitosta haaveileva ystävättäreni ei pelille lämmennyt. Vaikka pelasimme peliä muutaman kerran yhdessä ja hän selvästi jäi pelin lumoihin, niin silti itsekseen kitaran soittoa opiskellut ystäväni oli sitä mieltä, että hänelle sopii paremmin vanha opiskelutyyli eli kitara käteen ja paperit eteen. Erityisesti se, että peli vaikeutui lennossa, tuntui ystävästäni kovin lannistavalta, kun osaamisessa ei saanut paistatella, vaan peli vaati koko ajan enemmän. Ystäväni kertoikin suosivansa sellaista opettelutyyliä, että hän soittaa biisejä alusta loppuun päin aina siihen pisteeseen asti, kunnes tekee virheen ja aloittaa sitten biisin alusta yhä uudestaan ja uudestaan edeten yhä pidemmälle biisissä. Pelin vaikeustaso on kuitenkin mahdollista säätää myös käsin.

Rocksmith 2014 Editionissa on myös moninpelimahdollisuus eli peliin voi liittää kaksi kitaraa, joista toinen voi soittaa esimerkiksi rytmikitaraa ja toinen lead-kitaraa. Peli valitsee molemmille pelaajille automaattisesti heidän taitojaan vastaavan vaikeustason olettaen, että kumpikin pelaaja pelaa peliä omilla profiileillaan ja säätää sitä erikseen kummankin pelaajan omia taitoja vastaaviksi.

Peli tukee myös Kinectiä, jolloin peliä voi ohjata äänikomennoilla, mutta ainakin joidenkin biisien kohdalla peli tulkitsee väärin biisien äänet äänikomennoiksi ja rupeaa sekoilemaan, mikä on todella harmillista.

Mutta toimiiko Rocksmith 2014 Edition lupaustensa mukaisesti? Pelin pakkaus antaa ymmärtää, että tässä olisi markkinoiden nopein tapa oppia soittamaan kitaraa. Paha sanoa vielä tässä vaiheessa, mutta niin tai näin, on silti ihan älyttömän mahtavaa päästä soittamaan biisejä ja jo ihan alkutekijöissä huomata, että ihan vain jo parilla nuotilla siellä täällä sitä yhtäkkiä huomaa soittavansa ihan tunnistettavaa biisiä. Ehkä Rocksmithin suurin saavutus on se, että se saa kaltaiseni toisto-on-tylsää -ihmisen palaamaan samojen sointujen pariin yhä uudestaan ja uudestaan.

Tiivistelmä

+ RockBand/GuitarHero, mutta oikealla kitaralla!
+ Selkeät videotutoriaalit tekniikoista ja tarvittaessa vielä yksityiskohtaisempaa opastusta -> kuin yksityisopetusta ottaisi
+ Voi soittaa myös bassoa joko kitaralla tai ihan oikealla bassolla

+/- Kyseessä ei ole varsinaisesti peli vaan opettelet ihan oikeasti soittamaan instrumenttia ja se ei aina ole erityisen hauskaa. Sentään pelin muotoon puettuna siitä yritetään tehdä niin hauskaa kuin se nyt voi olla.
+/- Musiikkimaku, JOS se ei satu olemaan samoilla linjoilla pelin tekijöiden kanssa. Lisää biisejä ladattavissa netin kautta.

Arvosana

Mrs. Darth Vader