Liian tuttu tunne.

Pelaaminen on ykkösharrastukseni ja kulutan siihen paljon sekä aikaa että rahaa. Tänä vuonna en kuitenkaan juuri kaipaa uusia pelejä joululahjaksi. Ai miksikö? Olen jo luopunut toivosta, että koskaan saisin pelattua kaikkia jo nyt omistamiani pelejä, saatika sitten läpäistyä niitä. Onneksi marras-joulukuun julkaisulistalla ei mitään erityisen himottavia uutuuksia ollutkaan, joten voin keskittyä miettimään, minkä nyt jo klassikoksi ehtineen eepoksen ehtisin seuraavaksi suorittaa pois alta.

Miten ihmeessä sitten ajauduin tilanteeseen, jossa minulla on enemmän pelejä kuin ehdin pelata? Syyttävää sormea on helppo osoittaa useaankin eri suuntaan, eivätkä syypäistä pienin liene Steamin alennusmyynnit, joiden aikana on tullut sorruttua kerran jos toisenkin ostamaan mitä milloinkin. Kun kaikki on halpaa kuin saippua ja alennukset ovat jopa 75% luokkaa, on helppo tehdä “säästöjä” ja hetkellisesti lyhentää toivelistaa. Kieltämättä monet ostoksista ovat kuitenkin hetken mielijohteita, joita ei ilman parin euron hintalappua olisi koskaan edes harkinnut hankkivansa. Ylimääräisiä pelejä kertyy myös pakettitarjouksista, joita on tullut hyödynnettyä paljon Humble Bundlen ja Indie Royalen kautta. Monesti paketissa on pari mielenkiintoista peliä, jonka vuoksi sen mielellään ostaa minimihintaan. Kylkiäisenä tulee yleensä neljä tai useampi muuta peliä, jotka sitten paisuttavat pelikirjastoa entisestään.

Lähes kaikki omistamani fyysiset pelit NES-kasetteja lukuun ottamatta. Alahyllyn GW-kokoelmasta päätellen on varmaan selvää, että MMO-kärpänenkin on ehtinyt purra pahemman kerran.

Asiaa ei ainakaan auta, etten mielelläni myy vanhoja konsoleitani ja niiden pelejä pois. Olen siis hamstrannut lähes jokaisen ikinä omistamani pelin aina NES-ajoista lähtien – kirpparille on päätynyt vain yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä joitain niin tolkuttoman huonoja pelejä, että en niitä katsonut tarvitsevani. Konsolipelienkin kohdalla tilanne on siis se, että leijonanosa peleistäni on täysin korkkaamattomia ja osa jopa pari vuotta vanhoistakin edelleen muovikääreissä.

Vaikka helppo ratkaisu olisi vain jättää ostamatta kaikki uudet pelit ennen kuin edelliset on pelattu pois päiväjärjestyksestä, haluan kuitenkin vastoin kaikkea järkeä jatkaa investoimista pelikirjastoni laajentamiseen. Syy tähän on hyvin yksinkertainen: jos en osta tiettyjä pelejä nyt, en varmasti löydä niitä enää mistään sitten, jos/kun minulla olisi niitä vihdoin aikaa pelata. Minua harmittavat edelleen useat ensimmäisen PlayStationin aikaiset pelit, joita ei tullut hankittua. Nyt niitä on enää hyvin hankala löytää. Toisaalta, koska olen pelialalla töissä, pitäisi työn puolestakin ylläpitää jonkinlaista yleissivistystä ainakin tärkeimmistä nimikkeistä.

Tänä vuonna uusien pelien sijaan lahjatoiveeni onkin siis saada aikaa pelata vanhoja pelejä läpi. Voi olla, että tarvitsisin sapattivuoden ja kymmenen lisätuntia vuorokauteen tämän saavuttamiseksi, mutta olisihan se nyt vihdoin ja viimein aika kokeilla niitä klassikoita, joista muut ovat jo kohkanneet vuosikaudet. Voitte uskoa, miten vaikeaa on ollut välttää Alan Wake – ja The Walking Dead -spoilereita (joista jälkimmäisen pelasin läpi vasta pari viikkoa sitten) ja selitellä, miksi en ole vieläkään edes aloittanut Skyrimiä (puhumattakaan sarjan edeltävistä osista) tai Fallout-sarjaa.

Kovin optimistisesti en kuitenkaan usko kiireettömään jouluun tänäkään vuonna. Jos ylimääräistä aikaa jostain ihmeen kaupalla siunaantuukin, tarvitsee sitten vielä päättää, mistä sitä listan lyhentämisen aloittaisi…

Osa Steam-kirjastoani. Sivupalkin koosta voi päätellä kuinka pieni osa…