Shadowrun, Fifth Edition Core Rulebook

Uuden Shadowrun-sääntökirjan kansi.

Tulevaisuuden dystopiaa, cybertekniikkaa ja magiaa yhdistävä roolipeli Shadowrun julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1989. Pelin viides sääntöpäivitys julkaisiin heinäkuussa 2013. Ensimmäinen Shadowrun-peli sijoittui vuoteen 2050, ja nykyään pelataan vuotta 2075.

Oddish oli jäljittänyt Gilligania jo yli vuoden. Ei voinut olla sattumaa, että juuri niiden yliopisto-opiskelijoiden, jotka liittyivät toxic-shamaanin karkaamiseen omalta meta-tasoltaan maan päälle, mieliä oli parin viimepäivän aikana pengottu maagisesti. Tekijä oli selvästikin harvinaisen voimakas ja taitava, sillä hän oli päässyt loitsullaan Fluffyn tekemistä suojauksista läpi. Ihmismielen tonkiminen ja sorkkiminen vaati normaalisti kosketusetäisyyttä, mutta kukaan uhreista ei ollut nähnyt ketään. He olivat vain heränneet keskellä yötä tunteeseen, kuin joku penkoisi heidän muistojaan. Oddish jätti vanhalle ystävälleen Crushille viestin, että saattaisi jossain vaiheessa tarvita tulitukea. Oddish ei itse ollut mikään taistelushamaani, mutta korruptoitunutta maagia, joka ei ollut edes kotoisin tästä ulottuvuudesta, ei voisi jättää henkiin. Olisi hyvä saada avuksi muutama ihan tavallinen rynnäkkökivääri.

Shadowrunin maailma on yhdistelmä urbaania fantasiaa ja cyberpunkkia. Maapalloa kansoittaavt ihmisten lisäksi haltiat, kääpiöt, örkit ja peikot. Magia on todellista, joskin vain harvojen henkilöiden opittavissa ja käytettävissä, ja iso osa kansasta muokkaa ja parantelee kehoaan cyber- tai bioware-osilla. Megakorporaatiot käytännössä hallitsevat maailmaa, rikkaat ovat rikkaampia kuin koskaan, köyhät saattavat elää kaikkien rekistereiden ulkopuolella.

Pelaajat sijoittuvat loistavan tulevaisuuden varjoisalle puolelle. Virallisesti heitä tai heidän ammattikuntaansa ei ole olemassa. He tekevät töitä, joista ei makseta veroja tai kirjoiteta työtodistuksia. He ovat sissejä korporaatioiden, valtioiden ja hullujen miljonäärien näkymättömissä sodissa. Varjot työllistävät niin maageja, hakkereita, sotilaita kuin pr-henkilöstöäkin. Kukaan ei ala runneriksi huvikseen, sillä jokainen päivä on taistelua elämästä ja kuolemasta. Toisaalta, mikäli onnistuu selviämään varjoissa hengissä useamman vuoden, saattaa päästä rikkaana eläkkeelle. Menestys tuo mainetta ja rahaa, mutta toisaalta myös vihollisia, jotka mielellään pyyhkisivät jalkansa pelaajahahmoihin.

 

Iron Daddy, Injun Joe ja Oddish tapasivat toisen tiimin Tacoman alueella sijaitsevassa rähjäisessä baarissa. Nuori maagikko, jolla selvästi oli jokin fiksaatio punaiseen väriin ja tulella leikkimiseen, ylimielisen oloinen tappin cyberoitu katusamurai, ja sievästi sanottuna epävakaalta vaikuttava nälkiintyneen näköinen ihminen, josta Oddish ei saanut mitään selvä. Yksikään heistä ei herättänyt Oddishissa luottamusta. Toisaalta, hän ei täysin luottanut myöskään Injun Joehen, vaikka tämä oli vanha tuttu ja Oddishin tavoin shamaani. Joe asui keskellä erämaata, kun taas Oddish viihtyi paremmin kaupungin hälinässä ja hämärillä kujilla. Tämän lisäksi Joella oli paha tapa tehdä joskus julmaakin kiusaa ystävilleen. Oddishin oli kuitenkin pakko kunnioittaa vanhaa intiaania, sillä tämä oli häntä itseään huomattavasti voimakkaampi.

 Uudet tuttavuudet kertoivat yliopiston thaumaturgian laitoksen dekaanin talolla sattuneesta välikohtauksesta. Tiimi oli palkattu hakemaan neljä maagista ainesosaa, joita ilmeisesti tarvittaisiin johonkin suureen rituaaliin. Ryhmä Tir Tairngiren haltiasotilaita oli yllättänyt tiimin. Dekaani oli paennut, eikä talosta ollut enää jäljellä muuta kuin savuavat rauniot. Oddish halusi silti käydä vilkaisemassa taloa, sillä hän arveli löytävänsä sieltä jotain, mitä toiset eivät välttämättä olleet osanneet etsiä.

RunnersCompanion_05AlteranteCreationSystem_ChapterIntro_full_Gravato

Taiteilijan näkemys taistelutilanteesta varjoissa.
http://www.shadowruntabletop.com/site-art/combat/

Shadowrunin viides päivitys ei itse asiassa juurikaan eroa neljännestä editiosta, ja mikäli on aikaisemmin pelannut Shadowrunia, vaihtaminen uusiin sääntöihin on helppoa. Itse en ehtinyt edes lukea uusia sääntöjä ennen ensimmäistä pelikertaa, eikä se haitannut yhtään. Perussäännöt ovat edelleen samat: Edelleen heitetään d6:ia ja jokseenkin kaikki testit heitetään skill + attribute –testinä, ja edelleen onnistumisiksi lasketaan viitoset ja kuutoset. Neloseditioon tehdyt säännöt ovat mielestäni helpot ja loogiset, ja on hyvä, ettei pelin perusmekaniikkaa ole muutettu.

Uutena yksityiskohtana noppasääntöihin ovat tulleet maksimirajat, kuinka monta onnistumista hahmon on mahdollista saada. Fyysinen raja lasketaan fyysisistä attribuuteista (body, strength, agility, reaction) henkinen raja mentaaliominaisuuksista (intuition, logic, willpower, charisma) ja sosiaaliseen rajaan vaikuttavat karisman ja tahdonvoiman lisäksi tämän elinvoima tai ihmisyys (essence), joka tippuu aina, kun kehoon asennetaan cyber- tai bioware-osia. Aseiden tarkkuus (accuracy) toimii samalla tavalla kuin attribuuttirajat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi hahmon sosiaalinen raja on viisi, ja pelaaja heittää suostuttelutestissä seitsemän onnistumista, niistä vain viisi lasketaan. Rajan yli menevät onnistumiset ovat tavallaan turhia. Ilmeisesti maksimirajojen on tarkoitus tuoda peliin realismia. Lohikäärmettä ei voi tappaa kevyellä pistoolilla, eikä varpaitaan myöten metallia täynnä oleva supersotilas herätä kanssaihmisissään luottamusta tai myötätuntoa. Rajaa voi venyttää ainoastaan käyttämällä onnea (edge), jolloin kaikki onnistumiset lasketaan ja kuutoset saa vielä heittää uudestaan.

Toinen merkittävä uudistus näkyy magiasäännöissä. Loitsimisesta on tehty hieman helpompaa, eli yhden loitsun heittäminen ei kuluta hahmon henkisiä voimavaroja ihan niin paljon kuin aikaisemmin, ja loitsut ovat lähtökohtaisesti voimakkaampia. Magiaan pätee kuitenkin sama rajasääntö kuin muuhunkin toimintaan. Loitsun maksimivoima on kaksi kertaa hahmon magia-attribuutti, ja onnistumisia lasketaan ainoastaan heitetyn loitsun voiman verran. Aikaisemmin magia-arvolla 3 on voinut saada aikaan yhtä voimakkaita loitsuja kuin magia-arvolla 6, mikäli nopat ovat sattuneet suosimaan.

Oddish ja Injun joe lähtivät käymään dekaanin talolla sillä aikaa, kun muut suuntasivat kohti vanhaa teollisuusaluetta. Dekaani asui niin kutsutulla paremmalla alueella, jolla talot olivat isoja, ja niillä oli omat hyvin hoidetut pihat. Graffitteja tai roskia ei näkynyt missään ja ilmakin oli puhtaampaa. Oddish tunsi olensa hieman epämukavaksi, siitä oli kauan, kun hän oli viimeksi vieraillut parempien ihmisten alueella.Rähjäinen kääpiönainen ja vielä rähjäisempi intiaanivanhus eivät kuuluneet tänne, mutta Oddishin yllätykseksi he saivat kulkea rauhassa. Poliisiakaan ei näkynyt.

Talo ei itse asiassa ollut ihan niin pahassa kunnossa kuin Oddish oli pelännyt. Miltei kaikki ulokoseinät olivat ainakin osittain pystyssä, eikä katto ollut romahtanut. Ajaessaan toisen kerran talon ohitse Oddish ja Injun Joe katsoivat taloa astraalinäöllään. Talon katolla näkyi heikohko henki, joka selvästikin oli asetettu vahtimaan taloa ja sen ympäristöä tunkeilijoiden varalta. Keskittyneemmällä tarkastelulla Oddish tunnisti henkeä ympäröivän auran samaksi, jonka Fluffy oli aikasemmin hänelle näyttänyt. Hengen oli manannut palvelukseensat sama maagi, joka oli murtautunut Fluffyn suojataioista läpi ja lukenut yliopisto-opiskelijoiden ajatuksia. Injun Joe olisi halunnut lähteä, mutta Rotta Oddishin mieli kihisi uteliaisuudesta. Hänen olisi päästävä tutkimaan taloa myös sisältä.

Hahmon luonnissa Shadowrun 5th Edition puolestaan ottaa askeleen taaksepäin ja palaa kolmoseditiosta tuttuun prioriteettitaulukkosysteemiin. Nelosessa hahmon luomista varten pelaaja sai käyttöönsä 400 pistettä, joilla ostaa hahmolle rodun, ominaisuuksia, kykyjä, loitsuja, kontakteja, tavaraa ja modifikaatioita. Viimeisimmässä päivityksessä on viisi prioriteettiluokkaa, joiden perusteella hahmo rakennetaan. Mikäli pelaaja valitsee korkeimmasta luokasta esimerkiksi rahan, hänelle jää vähemmän pisteitä käytettäväksi esimerkiksi magiaan tai kykyihin. Jokaista prioriteettiluokkaa täytyy käyttää, eikä samasta luokasta voi ottaa useampaa palasta. Tätä on todella vaikea kertoa selkeästi, mutta ehkä kuva auttaa.

Capture_shadowrun

Prioriteettitaulukko, jonka perusteella uusi pelihahmo luodaan. Jokaiselta riviltä ja jokaiselta pystysarakkeelta pitää valita jotain. Numeroarvot tarkoittavat pisteitä, jotka pelaajalla on käytössään hahmon rakentamiseen.

En ole ihan varma, pidänkö uudesta (vanhasta) hahmonluontisysteemistä. Pisteillä hahmon tekeminen tuntui huomattavasti vapaammalta. Toisaalta prioriteettisysteemi ehkäisee paremmin ylilyöntejä ja pakottaa pelaajan miettimään hahmon taustaa ennen numeroita. Samoin niin sanottu minmaksaus vähenee ja hahmoista tulee kyvyiltään ja ominaisuuksiltaan tasaisempia. Oma hahmoni, rottashamaani Oddish, on todellisuudessa tehty Shadowrun nelosen säännöillä, ja käännetty kiireessä viitoseditioon sopivaksi, joten täysin nollasta en ole vielä päässyt uutta hahmonluontisysteemiä testaamaan. Oddishia kääntäessäni jouduin myös hieman rikkomaan sääntöjä, sillä mikäli olisin tehnyt hahmon täysin uusien sääntöjen mukaan, siitä olisi tullut joiltain ominaisuuksiltaan aiempaa heikompi. Oddish on kuitenkin aktiivinen hahmo myös silloin, kun itse en ole pelaamassa, joten olisi tuntunut typerältä, että hänen kykynsä ja tietonsa olisivat vuosien varrella vähentyneet.

Oddish onnistui puhumaan Injun Joen ympäri ja hän pysäköi moottoripyöränsä kadun varteen näköetäisyydelle dekaanin talosta. Joe harhautti henkeä antamalla tälle mieleen ajatuksen, että talon takapihalla näkyi jotain liikettä. Henki lähti paikaltaan talon katolta, ja Oddish vilahti poliisinauhan ali etupihalle ja seinässä olevasta reiästä sisään taloon. Hänellä ei ollut paljon aikaa.

Sisällä vallitsi kaaos. Koko yläkerta oli romahtanut, ja lattia oli täynnä särkynyttä lasia, kivimurskaa ja kärventynyttä puuta. Sienät olivat ottaneet iskua paitsi liekeistä, myös voimakkaasta haposta. Tulitaistelun lisäksi talossa oli paiskottu äärimmäisen voimakkaita taisteluloitsuja.

Oddish onnistui löytämään tiensä romun läpi kellarin ovelle. Joku muu oli käynyt kellarissa ennen häntä, sillä portaat oli raivattu ja lakaistu. Muutamaa ylintä porrasta lukuunottamatta kellari oli säästynyt suuremmilta tuhoilta. Täällä oli selvästikin ollut dekaanin maaginen päämaja. Oddish erotti lattiasta rituaaliympyrän jäänteet, hyllyissä ja lattialla lojui magian teoriaa käsitteleviä kirjoja. Pahan aavistuksen ajamana Oddish penkoi papereita ja löysi kuin löysikin tuoreiden muistiinpanojen hiiltyneet jäänteet. Muistiinpanoissa käsiteltiin rituaalia, jolla voitaisiin avata tie toiselle metatasolle. Oddish kirosi. Kyseessä oli sama rituaali, jolla yli-innokkaat opiskelijat olivat edellisvuonna meinanneet päästää Herra Rawles nimisen henkiolennon maan päälle. Saman rituaalin sivuvaikutuksena toxic-shamaani Gilligan oli päässyt mellastamaan kaupunkiin, ja mikäli Herra Rawles pääsisi läpi, koko maailma olisi vaarassa tuhoutua.

”Oddish!” Injun Joe murahti hänen korvanapissaan. Vahtihenki oli tulossa takaisin. Oddish kiipesi pois kellarista, mutta ei ehtinyt talosta ulos, kun henki asettui vahtipaikalleen. Injun Joelta tuli viesti ”200 metriä”. Oddish hengitti syvään. Enää ei ollut järkeä kiirehtiä. Henki ei kuitenkaan nähnyt seinien läpi, joten hän saattoi rauhassa kulkea talon sisällä, kunhan pysyisi hiljaa. Talon takaseinä oli puoliksi sortunut, mutta pihan perällä oleva vaja oli säästynyt.

Oddish hiipi keittiöön ja alkoi penkoa jäljellä olevia kaappeja. Hän löysi pullon vahvaa rommia sekä puhtaan astiapyyhkeen. Hän hörppäsi ison huikan pullon suusta, kasteli pyyhkeen viinalla ja tunki sen puoliksi pulloon. Sitten hän hiippaili takaisin talon takaseinälle, sytytti pyyhkeen ja heitti pullon kohti puutarhavajan seinää. Hieman omaksi yllätyksekseen hän osui keskelle seinää, ja roiskahtava  alkoholi leimahti kunnolla palamaan. Oddish ei jäänyt ihailemaan onnistumistaan, vaan kipitti talon toiseen päähän, kiipesi lasittomasta ikkunasta ulos, ja juoksi osittain käristyneen pensasaidan ali naapurin pihalle. Päästyään pois dekaanin tontilta, hän suoristi selkänsä, tarkisti, ettei poliiseja ollut näkyvillä ja käveli muina kääpiöinä Injun Joen luokse.

Shadowrun on ensimmäinen koskaan pelaamani roolipeli, eikä sääntöjen päivitys ole ainakaan vielä himmentänyt rakkauttani tähän fantasiaa, dekkaria ja futuristista scifiä yhdistävään peliin. Sääntöjen lisäksi myös maailma on päivittynyt ja kehittynyt, mikä tuo mukavaa vaihtelua ja toisaalta myös realistisuutta pelimaailmaan. Kaikkia crossgenreily ei välttämättä miellytä, mutta omalla kohdallani Shadowrun 5th edition –sääntökirja on ehdoton hankinta joulupakettiin.