Tänään on kansainvälinen miestenpäivä, minkä kunniaksi annamme puheenvuoron Nörttityttöihin kirjoittaville miehille. Nörttitytöt on nimestään huolimatta ollut alusta asti avoin myös mieskirjoittajille eli näkökulma on sukupuolta oleellisempi. Miehiä on myös kutsuttu kirjoittamaan blogiin. Muutamissa lukijoissa mieskirjoittajat “tyttöblogissa” ovat kuitenkin herättäneet ihmetystä ja mieskirjoittajilta on kysytty, miksi he haluavat kirjoittaa tyttöjen blogiin. Nyt muutama aktiivinen mieskirjoittajamme vastaa näihin kysymyksiin itse.
Kuka olet? Joonas, 35-vuotias nörtti Helsingistä.

Miten koet sukupuolesi, mitä siitä haluat kertoa? Olen mies. Iän lisääntyessä sukupuolesta on tullut sekä vähemmän että enemmän tärkeä asia minäkuvalleni. Kuva on sentään tarkentunut koko ajan.

Miten sinusta alunperin tuli Nörttityttöjen kirjoittaja? Vaimo pyysi mukaan, muistaakseni auttamaan jonkun artikkelin kanssa. Se oli luonnollista, koska olin jo oikolukenut hänen tekstejään ja kirjoitan muutenkin paljon.

Mistä olet kirjoittanut Nörttityttöihin? Olen kirjoittanut erilaisista peleistä ja epäilemättä tulen niistä kirjoittamaan jatkossakin. Luovuus yleensä kiinnostaa niin harrastemielessä kuin ammatillisestikin.

Mitä mieltä itse olet siitä, pitäisikö ei-tyttöjen saada kirjoittaa Nörttityttöihin, millaisista aiheista ja kuinka usein? Koen, että sekä yleisölle että saitille on tärkeää identifioitua nimenomaan naiseksi. Lukijana haluan, että näkökulma on nimenomaan joko naisten tai muuten nörttityttöjen vinkkelistä. Pääasiassa kundien saitteja on kuitenkin netti väärällään, joskin vaikka unohdettaisiin sukupuolet kuvasta kokonaan, Nörttityttöjen tarjoama on silti poikkeuksellisen laaja. Kun mukaan otetaan muita kuin tyttöjä, toivon että siihen on jokin hyvä syy, esimerkiksi nimenomaan miesnäkökulman hakeminen johonkin asiaan.

Mitä Nörttitytöt sinulle projektina merkitsee? Kulttuurin edistämistä altistamalla ihmisiä uusille vaikutteille. Olen törmännyt Nörttitytöissä lukuisiin juttuihin, joita en olisi itse osannut etsiä. Sitten myös itsensä haastamista kaikilla tasoilla. Liian suuri osa varsinkin fanikulttuurista on “kuorolle saarnaamista”. Viestinnän ja itseilmaisun pitäisi kuitenkin pyrkiä herättelemään.
Lauri Hepo-oja

En ole naispuolinen ihmisolento, mutta olen erittäin naisellinen ja arka ihminen enkä mahdu muottiin jota “miehekkääksi” haukutaan. Naisellisemmat piirteet ja henkisemmät harrasteet ovat kiinnostavampia kuin lihasten pumppailu ja naaman viljeleminen karvoilla. Ompeleminen, meikkaaminen, laulaminen, mikä tahansa muu kuin fyysinen pullistelu. Etsipä sellainen mieshahmo elokuvasta tai pelistä ilman että törmäät ilkeämieliseen tai “keventävään” stereotyyppiin.

Kirjoitan Nörttityttöihin, koska olen alusta pitäen ollut huolissani ja ärsyyntynyt siitä, kuinka vähän arvoa naishahmot ja naisellisemmat mieshahmot saavat suosikkiharrasteissani, videopeleissä ja elokuvissa. Lisäksi örveltävien mastodonttien mätkiminen verbaalisella kepillä on kivaa. Olen tähän mennessä kirjoittanut Nörttityttöihin vain pari peliarvostelua ja suunnittelen jatkuvasti erilaisia hahmoprofiileja, joista osa ehkä joskus tulee jopa valmiiksikin kun into löytyy.

Kun joku kyseenalaistaa sen, että mies kirjoittaa Nörttityttöihin, reaktioni on huomauttaa, että “sittenhän ongelmaa ei ole” – minä en henkilökohtaisesti näe syytä sille, että kenelläkään olisi oikeutta tulla minun housujeni sisältöä silmäilemään. Ajatukseni ovat kaikille näkyvillä ja ne tulevat aina olemaan ensin naishahmojen puolella ja naistrooppeja vastaan, fysiologiastani huolimatta.

Nörttikulttuuri on pitkään saanut maineen “lapsellisena” ja “typerryttävänä” ja niin kauan kuin niinkin itsestäänselvä asia kuin sukupuolitasa-arvo on näin iso ongelma, en voi väittää vastaan. Toivottavasti Nörttitytöt-blogi saa vähintäänkin yhden ihmisen ajattelemaan toisin ja kaikki nörtit voivat olla nörttejä yhdessä hikisistä hormoneista huolimatta.
Rami Sihvo

Miten päädyin nörttityttöihin? Vastaus: Minä änkesin mukaan ja he ottivat vastaan 😉

No joo, teen eettistä työtä. Tämä tarkoittaa sitä, että minulle on jäätävä hyvä omatunto tekemästäni työstä. Ja Nörttitytöt on eettinen blogi (tai blogzine), koska siinä otetaan kantaa kulttuuriin. Siis siitä mikä on toivottavaa ja mikä ei. Ajattelen että nörtti + tyttö = tosi jees. Jos blogi olisi puhtaasti feministinen, niin se olisi vain naisasiaa naisten puolelta. Blogin aiheen valinta tasa-arvoiseksi oli taas selkeä vihreä valo minulle: Nörttiys aatteena yhdistää eri sukupuolia, siis miehiä ei tarvita nörttityttöyteen, mutta kyse onkin siitä mikä on toivottavaa? Ja toivottavaa on, että blogia lukevien nuorten poikien maailmankuva haastetaan tukemalla sanomaa.

On vähän vaikeaa pitää jotain asiaa normaalina, jos siitä ei ole esimerkkejä, ja nettikulttuurissa on tarjolla reilusti myös patavanhoillista ja keskenkasvuista kulttuuria. Ylipäätään rasismin toimintamekanismista tiedetään, että rasisti vahvistaa omaa katsomustaan ammentamalla toiminnalleen oikeutusta rasistisista legendoista. Vastalääke tähän ovat uudet kokemukset, jotka haastavat vanhat kaavat. Ainakin erään DIAKin opettajan mukaan (tummaihoinen britti) rasismi on sitä, että ei ole mitään mahdollisuutta asettua toisen ihmisen asemaan. Sukupuoli, ihonväri, etnisyys – nämä kaikki ovat asioita, joita ihminen ei voi valita. Nörttityttöjä kohtaan on poikavaltaisessa pelikulttuurissa samaistumisongelma – tosin olen sitä mieltä, että se on ratkaistavissa, koska kuka tahansa voi olla nörtti!

Sitä vastoin pelien arvottaminen ‘arvokkaisiin’ ja vähemmän arvokkaisiin on ilmiö, jota vastustan: Codia, Bäffää, WoTia, LoLia ja Dotaa pelaavat pojat eivät ole sen ‘hienompia’ kuin kasuaalipelaajat – olet pelaaja, vaikka et olisi kiinnostunut edellisen listan peleistä. Toistaiseksi naiset pelaavat enemmän kasuaalisti, mikä ei herätä ‘tosipelaajien’ ihailua. Oma vaimoni on tilastojen kannalta keskiverto – hän pelaa paljon mutta kasuaalimpia flashpelejä – harrastukseen hän tuhlaa siis huomattavasti vähemmän rahaa kuin minä! Tässä vaiheessa on tietysti todettava, että kehitys on kulkenut kolmen viime vuoden aikaan selkeästi kohti vähemmän kasuaalia pelaamista.

Jos kysytte, voinko ihan aikuisten oikeasti kuitenkaan suositella tytöille kaikkia peliyhteisöjä, niin vastaus on ‘ei’ – yksinkertaisesti kaikki peliyhteisöt eivät ole sosiaalisesti turvallisia yhtään kenellekään, ja tästä voisi Nörttityttöihin kirjoittaa ehkä lisää?

Tähän mennessä olen kirjoittanut Nörttityttöihin peleistä, nörttitytöistä ja tieteisfiktiosta. Artikkeleissa olen käsitellyt naisia, jotka toimivat nörttien esikuvina, koska media vaikuttaa vahvasti siihen, miten ihmiset käsittävät ja käsitteellistävät maailmaa. Ihmiset kertovat tarinoita, jotka vaikuttavat siihen mitä pidetään mahdollisena. Tarinat vahvoista naisista, jotka eivät ole sitcomien Hollywood-seinäkukkasia, ovat sellaisia joita kannattaa kertoa eteenpäin. Nörttityttöjen aiheeseen olisi hyvä kuulua asioiden nostamista keskusteluun. “Itsestäänselvien” asioiden perustelujen kysyminen ja ihmettely on myös äärimmäisen kehittävää.

Jos siis Nörttitytöt on minusta ok niin miksi? Itse jouduin tätä artikkelia varten sanoittamaan omat motiivini. Ja yksi syy minkä takia kerron rehellisesti ihmisille, että kirjoitan nörttityttöblogiin, on tätä seuraava ilmiö: kuinka ihmiset pyöräyttävät silmiään ja jäävät ‘haavi auki’ katsomaan minua. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että ihmisiä on hyvä järkyttää aina välillä.

”Ethän sinä ole nörttityttö?”
”En niin vaan feikkinörttityttö!”

 

Nörttitytöt-blogissa emme halua määritellä kirjoittajiemme sukupuolta, vaan jätämme sen kirjoittajien tehtäväksi. Kaikki kirjoittajat ovat tervetulleita mukaan, myös vaikka eivät pitäisi itseään naisina eivätkä miehinä. Myös Nörttitytöt ry on avoin kaikille nörteille sukupuolesta riippumatta.