Suomalaisilla sarjakuvan ystävillä ovat pullat edelleen varsin hyvin uunissa. Jalava, joka on kolmen vuosikymmenen ajan keskittynyt sarjakuvien julkaisussa etenkin klassiseen eurooppalaisen sarjakuvaan, ei ole vieläkään menettänyt otettaan laadun suhteen. Julkaisutalo on ryhtynyt varsin pätevään aikaan kaikkien muiden painatteiden ohessa julkaisemaan uudelleen Corto Maltesen seikkailuja. Uudistetut painokset vanhoista kovahintaisiksi keräilykappaleiksi muuttuneista suomennoksista ovat paitsi palvelus uusille lukijoille myös hienoinen parannus vanhojen editioiden omistajille.

kelttilaistarinoita_mini

Kelttiläistarinoita uudella kannella

Corto Maltese, merten Han Solo ilman omaa laivaa, on suomalaisille tuttu jo muutamasta sarjakuvalehdestä (Tapiiri ja Non Stop) 1970-luvun lopulta. Hahmon luoja on italialaissyntyinen sarjakuvataitelija Hugo Pratt, joka valitettavasti itse siirtyi toisiin ulottuvuuksiin etsimään Espanjan sisällisotaan kadonnutta Cortoa jo vuonna 1995. Tarinat meriseikkailijasta alkoivat ilmestyä 1960-luvun lopulla italialaisissa sarjakuvalehdissä ja ensimmäinen pitkä tarina, Suolaisen meren balladi (Corto Maltese Etelämerellä), ilmestyi koottuna albumina 1979. Ensimmäiset suomenkieliset albumit ovat 1980-luvun puolivälistä, siitä eteenpäin tarinoita on julkaistu Suomessa albumimitassa harvakseltaan ja rauhassa kypsytellen.

Viimeisin Jalavan julkaisema albumi Kelttiläistarinoita on kokoelma neljästä lyhyestä tarinasta jotka on uutta julkaisua varten väritetty sekä käännöksiä on tarkistettu ja paranneltu ranskankielisistä alkuperäislähteistä käsin. Edellinen versio samasta albumista on julkaistu vuonna 1998 ilman väritystä, mutta tarinoita oli kaksi enemmän. Uusimmasta versiosta ovat matkan varrella tippuneet Itäisen ikkunan enkeli ja Mammonan lipun alla, mutta albumissa on uutena esipuheena albumin toimittajan kuvitettu tarina Hugo Prattin matkoista Irlantiin. Harmillisesti aiemmissa uusintapainoksissa olleita lumoavia Prattin vesivärikuvituksia ei ole tainnut olla käytettävissä albumin aiheista tai hahmoista. Albumin väritys imitoi hivenen Prattin vesiväritekniikkaa, paikoitellen lopputulos on todella hyvä ja uudella tavalla kerrontaa tukeva.

Kelttiläistarinoiden kaikissa tarinoissa sisältö pyörii ensimmäisen maailmansodan ympärillä: Irlannin Sinn Féinin taistelut, myyttiset hahmot Stonehengessa, Punaisen paronin viimeinen lento ja Shakespearea legendoihin yhdistelevät hahmot soljuvat Corto Maltesen ympärillä ilman hämmennystä. Ensimmäinen tarinoista, Konsertto O’Molli harpulle ja nitroglyseriinille on tarinoista suorasukaisin seikkailu, mistä seuraavat muuttuvat koko ajan huuruisemmiksi ja kytkökset todellisuuteen tipahtelevat yhtä elegantisti kuin lehdet syksyisistä puista.

Corto mv Corto väreissä

Vosne-Romanéen viiniä ja Picardien ruusuja. Vanha albumi vasemmalla, uusi oikealla (huom. molemmista sivuista puuttuu yksi ruuturivi, värit eivät vastaa täysin painojälkeä).

Corto Maltesen seikkailujen parhainta antia onkin käyttää sarjakuvan antamia mahdollisuuksia irroittautua reaalimaailmasta: patsaiden hahmot saattavat alkaa puhumaan samalla todennäköisyydellä kuin maltalaisen ilotytön ja walesilaisen merimiehen perillinen saa puhelun Josef Stalinilta. Unimaailma saattaa kietoutua täysin yhteen valvemaailman kanssa, eikä niiden erotteleminen toisistaan tunnu ollenkaan tarpeelliselta. Kelttiläistarinoiden kaikki tarinat tosin fantastisista elementeistä huolimatta ovat melko maan kamaralla pysyviä. Mukana on silti muiden albumien tapaan sen verran tuhti annos eri kulttuurien mytologioita ja legendoja, että lukuelämys on parhaimmillaan vasta muutaman lukukerran päästä kunhan melkein kaikista viittauksista pääsee jyvälle. Ihan turhaan ei Umberto Eco sanonut paneutuvansa Corto Maltesen seikkailuihin tahtoessaan jotain vakavaa luettavaa.

Kuten mainittua, uudelle versiolle on puutteista huolimatta silti selvä tilaus, eikä uuden Kelttiläistarinoiden laatu jää mitenkään vanhan version varjoon. Corto Maltese -albumien versioiden hallinnassa auttaa nykyisin mainio Kimmo Lakoman kokoama (nyt jo hivenen vanhentunut) nettisivu. Kelttiläistarinoissa ruutujen määrä sivua kohti on pysynyt samana, muiden albumien eri versioissa erot saattavat olla hyvinkin dramaattisia, puhumattakaan viime vuonna ilmestyneestä Suolaisen meren balladin amerikkalaisesta versiosta johon ovat päätyneet melkein kaikki tunaroinnit mitä on mahdollista tehdä sarjakuvajulkaisun kanssa. Sekään ei ole vielä täysin lukukelvoton, mutta tarina selvästi menettää parhaimman iskunsa kun ruudutus pienemmälle albumikoolle muuttaa myös aukeamien kokonaisilmettä – iBooksista saatava e-kirjaversio Kelttiläistarinoista (ranskaksi ja italiaksi) on muuten tiivistetty noin neljään ruutuun per sivu. Muuttuneella ruudutuksella olisi lähteiden mukaan Hugo Prattin hyväksyntä, mutta menettelytapa on joka tapauksessa vähintään kummallinen. Jalavan pysyttäytyminen mahdollisimman alkuperäisessä julkaisuilmeessä on hatunnoston arvoinen teko, vaikka aiempien albumien kohdalla vaihtelua käytännöissä onkin ollut.

Lyhyet tarinat Corto Maltesen seikkailuista sopivat hyvin myös ensikosketukseksi historiallis-romanttiseen maailmaan, vaikka pitkien tarinoiden imua Kelttiläistarinoiden kertomuksissa ei vielä pääsekään kokemaan. Albumi on joka tapauksessa laadukasta jatkumoa Jalavan jo ennestään julkaisemille uudistetuille painoksille Corton seikkailuista, mutta olisipa jo seuraavana julkaisuvuorossa seikkailu Venetsiassa alkuperäisellä ruudutuksella tai Mu-mantereella väreissä!

 Albumi on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kuvitus: Jalava, kuvat skannauksia albumeista.