“Lapsen saaminen on luonnollisin ja helpoin asia maailmassa!” Moni on varmasti kuullut kyseisen lauseen ainakin kerran elämässään. Luonnollisinta ehkä, mutta ei missään tapauksessa helpointa. Eri tutkimusten mukaan keskivertopariskunnalla kestää keskimäärin vuosi tulla raskaaksi. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät halua tai pysty saamaan lapsia. Tämä artikkeli käsittelee sekä tahatonta että vapaaehtoista lapsettomuutta.

Tahaton lapsettomuus

Tahattomasta lapsettomuudesta on kyse silloin, kun pariskunta ei ole vuoden yrittämisen jälkeen kyennyt tulemaan luonnollisesti raskaaksi. Lapsettomuutta voivat aiheuttaa erilaiset hormonaaliset häiriöt ja sairaudet, hoitamattomat sukupuolitaudit kuten klamydia, hoitamaton keliakia, epätervelliset elämäntavat (liiallinen alkoholinkäyttö sekä tupakointi) sekä naisen korkea ikä. Toisinaan syytä lapsettomuuteen ei löydy. Tällöin puhutaan selittämättömästä lapsettomuudesta. Tahattoman lapsettomuuden tapauksessa ongelma on löydettävissä 25% tapauksista naisesta, 25% tapauksista miehestä, 25% tapauksista molemmista ja 25% jää selittämättömäksi.

Naisen hedelmättömyys

Ultrakuva monirakkulaisesta munasarjasta. Kuvan lähde: Wikimedia

Naisilla lapsettomuus johtuu tavallisimmin munasarjojen toimintahäiriöistä, joista PCOS, eli munasarjojen monirakkulainen oireyhtymä, on yleisin lapsettomuutta aiheuttava tekijä. PCOS oireilee tavallisimmin pitkillä ja epäsäännöllisillä kuukautiskierroilla. Oireyhtymä johtuu androgeenien liikatuotosta, joka aiheuttaa munarakkulan kehityshäiriötä sekä ovuloimattomuutta. Muita munasarjojen toimintahäiriöitä aiheuttavia tekijöitä ovat kilpirauhasen toimintahäiriöt sekä ali- ja ylipaino. Munasarjojen toimintahäiriö on syynä naisen lapsettomuuteen 35 %:ssa tapauksissa.

Munajohdinvaurioilla tarkoitetaan erilaisista leikkauksista tai sairauksista johtuvaa tukosta munajohtimissa. Vaurio voi olla toispuoleinen, jolloin on mahdollisuus myös luonnolliseen raskauteen. Molemminpuolisessa munajohdinvauriossa kumpikin munajohtimista on tukossa. Tukosta voidaan avata leikkaamalla, mutta tämä saattaa altistaa kohdunulkoiseen raskauteen. Tukoksen mahdollisuus selvitetään munajohditen aukiolotutkimuksella (hysterosalpingosonografia), jossa ruiskutetaan lämmintä keittosuolaa kohtuun ja seurataan sen vapautumista vatsaonteloon.

Paikkoja, joissa endometrioosi usein kasvaa. Kuvan lähde: Wikimedia

Endometrioosi on myös yleinen lapsettomuutta aiheuttava sairaus. Tauti aiheuttaa runsaita kuukautisia, voimakkaita kuukautiskipuja, kipuja yhdynnän sekä ulostamisen aikana ja voi säteillä eri puolille kehoa. Endometrioosipesäkkeet kasvavat kuten kohdun limakalvo, eli ne reagoivat naisen kuukautiskiertoon. Väärässä paikassa kasvava kudos ei pääse poistumaan normaalisti kehosta, mikä aiheuttaa kipuilua. Endometrioosia voidaan hoitaa hormonaalisesti yhdistelmäehkäisypillereillä sekä keltarauhashormonivalmisteilla. Kipuihin voidaan määrätä myös voimakkaita tulehduskipulääkkeitä. Endometrioosin diagnosointi on vaikeaa; varma diagnoosi saadaan ainoastaan leikkauksella. Vaikea endometrioosi saattaa näkyä myös ultraäänitutkimuksessa. Endometrioosi on syynä lapsettomuuteen 20%:ssa tapauksissa.

Miehen hedelmättömyys

Miehen hedelmättömyys johtuu yleisimmin siittiötuotannon häiriöt. Siittiöitä voi muodostua vähän, niiden laatu voi olla heikentynyt, liikkuvuus huono tai siittiöt voivat puuttua kokonaan. Miehen hedelmällisyyttä alentavia tekijöitä ovat sairastettu sukupuolitauti (kuten klamydia), myöhään korjattu laskeutumaton kives sekä varikoseele, eli kiveslaskimon suonikohju. Myös elintavoilla on merkitystä sperman laatuun; stressi, erilaiset lääkkeet sekä runsas alkoholin käyttö heikentävät siittiötuotantoa. Lapsettomuudesta kärsivistä pariskunnista 30-50% todetaan ongelmia sperman laadussa.

Kuvan siemennestenäytteestä, josta ei löydy lainkaan siittiöitä. Kuvan lähde: Wikimedia

Jos siittiöitä ei löydy spermanäytteestä ollenkaan tai niitä ei muodostu, on kyseessä atsoospermia. Atsoospermian aiheuttaa kivesten primaarinen vajaatoiminta tai tukokset. Miehen hedelmällisyyttä alentavat myös kromosomipoikkeavuudet, joista tunnetuin on Klinefelterin oireyhtymä. Oireyhtymä tarkoittaa, että miehellä on XXY-kromosomit normaalien XY-kromosomien sijaan.

Siittiöiden laatu ja määrä tutkitaan spermanäytteen perusteella. Siittiöiden määrän laskiessa alle 15 miljoonaan 1,5 millilitrassa miehen hedelmällisyys katsotaan laskeneeksi. Liikkuvien siittiöiden määrän tulisi olla yli 32%. Mikäli näyte ei ole normaali, tehdään miehelle kliiniset kokeet, jossa tutkitaan kivesten koko ja tasaisuus. Jos näyte on vahvasti poikkeava, otetaan myös verikokeet, joiden perusteella tutkitaan miehen hormoonituotanto sekä kromosomit.

Hedelmöityshoidot

Hedelmöityshoitoja on tarjolla erilaisia ja niistä valitaan sopivin kliinisten tutkimusten perusteella. Kevyimmät hoidot ovat hormoonihoitoja, joissa pyritään lääkityksen avulla kypsyttämään munasolu ja saamaan se irrottautumaan. Tällöin kyse on ovulaation induktio -hoidosta ja hoitoa käytetään ovulaation ongelmiin. Hoito voidaan toteuttaa joko tabletteina tai pistoksina ja hoitoon liittyy aina ultraääniseuranta.

Usein ovulaation induktio saatetaan yhdistää inseminaatioon eli keinohedelmöitykseen, jota käytetään kun lapsettomuuden syynä on siittiöiden laadun lievä heikentyminen tai syytä lapsettomuuteen ei löydy. Inseminaatiossa erotetaan hyvin liikkuvat siittiöt heikommista pesemällä siemenneste. Tämän jälkeen siemenneste ruiskutetaan kohtuonteloon ovulaation aikaan. Inseminaation avulla raskauden alkamisen todennäköisyys vaihtelee 10 ja 15%:n välillä.

Mikäli ovulaation induktion tai inseminaation avulla ei saada raskautta alkamaan, siirrytään raskaampiin hoitoihin, eli koeputkihedelmöitykseen. Koeputkihedelmöityshoidosta käytetään yleisesti lyhennystä IVF-hoito (in vitro fertilization). IVF-hoitoa voidaan käyttää hoitomuotona riippumatta lapsettomuuden syystä. Hoidossa munarakkuloiden ja -solujen kasvua edistetään hormoonipistosten avulla. Munasoluja pyritään kasvattamaan useampia paremman lopputuloksen saavuttamiseksi. Kypsyneet munasolut kerätään ultraääniohjatun punktion avulla ja hedelmöitetään maljalla pestyjen siittiöiden avulla. Hedelmöittyneitä soluja viljellään laboratiossa yleensä 2-3 vuorokautta ennen alkionsiirtoa. Joissain tapauksissa alkioita viljellään pidempään, eli blastokystivaiheeseen asti. Yhdessä siirrossa harvemmin siirretään useampi kuin yksi alkio. Tällä tavalla pyritään eliminoimaan kaksosraskauden aiheuttamat riskit. Mikäli hedelmöittyneitä alkiota on useampia, loput pakastetaan myöhempiä hoitoja varten.

Kuva ICSI-, eli mikroinjektiohoidosta. Kuvan lähde: Wikimedia

Mikäli siittiöiden määrä on vähäinen tai laatu huomattavasti heikentynyt, ei perinteinen maljaviljely välttämättä onnistu. Tällöin hoitomuotona käytetään mikroinjektiota, eli ICSI-hoitoa (intracytoplasmic sperm injection). Hoidossa viedään yksi siittiö munasolun sisään ohuella neulalla mikroskoopin avulla. Tarvittaessa siittiöt voidaan kerätä neulan avulla suoraan kiveksestä. ICSI-hoito toteutetaan muilta osin samalla tavalla kuin IVF-hoito. Keskimäärin noin joka neljäs alkionsiirto johtaa raskauteen.

Alkioiden pakastaminen ja sulattaminen kuuluvat osaksi koeputkihedelmöitystä. Sulatusprosessissa noin 70% alkiosta selviää siirtoon asti. Pakastetun alkion siirto, eli PAS voidaan tehdä joko naisen luonnolliseen kiertoon tai lääkkeelliseen kiertoon. Jos naisen kuukautiskierto on säännöllinen, siirto tehdään luonnolliseen kiertoon ovulaation aikaan. Lääkkeelliseen kiertoon tehtävä siirto tehdään, jos naisen kuukautiskierto on epäsäännöllinen tai hormonaalinen tuki on lääkärin mielestä tarpeellinen. Noin joka neljäs pakastetun alkion siirto johtaa raskauteen, joista noin 15% johtaa synnytykseen asti.

Hedelmöityshoidot pyritään tekemään parin omilla soluilla, mutta se ei aina ole mahdollista. Omien solujen tuotanto sekä munasolujen että siittiöiden osalta saattaa olla hiipumassa tai loppunut kokonaan. Omat solut saattavat myös olla jollain tapaa viallisia, mikä omalta osaltaan estää raskauden alkamisen. Tällöin hoidossa voidaan käyttää luovutettuja soluja.

Sukusolujen luovuttajat valitaan huolella ja heille tehdään terveystarkastus. Luovuttajien on myös rekisteröidyttävä, sillä hedelmöityshoitolain mukaan hoidosta syntyneellä lapsella on oikeus saada luovuttajan tiedot niin halutessaan. Suurin osa sekä munasolujen että siittiöiden luovutuksista tehdään nimettöminä, mutta on myös mahdollista luovuttaa soluja suoraan tutulle vastaanottajalle.

Sukusolujen lisäksi voidaan tehdä myös alkionluovutuksia. Luovutetut alkiot saadaan hoidossa olleilta pareilta, jotka ovat antaneet suostumuksensa luovutukselle.

Vapaaehtoinen lapsettomuus

Vapaaehtoisella lapsettomuudella tarkoitetaan ihmisen omaa päätöstä olla hankkimatta lapsia. Päätös ei istu perinteiseen käsitykseen siitä, mitä ihmisen odotettavaan tekevän. Tästä syystä monet vapaaehtoisesti lapsettomat joutuvat usein perustelemaan päätöstään sekä kuulemaan, että “mieli voi vielä muuttua.” Vapaaehtoisesti lapseton ei kuitenkaan koe, että hänen elämästään puuttuisi mitään.

Vahingossa alkava raskaus voi aiheuttaa vapaaehtoisesti lapsettomalle ihmiselle ahdistusta, joten pitkäaikaisen ja luotettavan ehkäisyn tarve on suuri. Sterilisaatio antaa pysyvän ehkäisyn, mutta sen saamiseen on määritelty tietyt kriteerit sekä miesten että naisten osalta. Kriteerit liittyvät lapsilukuun ja ikään, joten alle 30-vuotiaan lapsettoman henkilön voi olla käytännössä mahdotonta saada sterilisaatio.

Päätös lapsettomasta elämästä ei synny hetken mielijohteesta. Ihmisiltä oletetaan, että tietyssä iässä hankitaan lapsia. Vapaaehtoisesti lapseton kyseenalaistaa tämän oletuksen: miksi juuri minun pitäisi hankkia lapsia? Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, ettei vapaaehtoisesti lapseton pitäisi lapsista. Vapaaehtoisesti lapsettomien ihmisten seasta löytyy tätejä, setiä ja kummeja, mutta heillä ei ole kaipuuta omaan lapseen.

Elämäntilannelapsettomuus

Tahaton lapsettomuus johtuu yleensä fysiologisesta ongelmasta ja vapaaehtoinen lapsettomuus on tietoinen valinta. Entä siinä tapauksessa, jossa lapsen kaipuu on suuri, mutta sopivaa kumppania ei ole löytynyt tai seksuaalinen suuntautuminen estää lapsen saannin? Simpukka ry:n mukaan tällöin on kyse elämäntilannelapsettomuudesta.

Elämäntilannelapsettomalle lapsen kaipuu voi olla voimakasta ja raskaana olevien tuttavien kohtaaminen vaikeaa. Tilannetta voi olla vaikea selittää ulkopuoliselle, sillä ajatus yksin lasta toivovasta henkilöstä ei sovi stereotyyppiseen mielikuvaan lasten hankinnasta. Yksin hedelmöityshoitoihin lähteminen on aina suuri päätös, jota ei voi tehdä yhdeltä istumalta. Toisaalta taas, jos nainen on lähdössä yksin hedelmöityshoitoihin, voi hän saada kyselyitä, että miksi ei odottaisi vielä hetken.

Nörttitytöt kertovat lapsettomuudesta

26v, yritystä 4v, ei vikaa Tutkimuksissa

Kun kiiltäväpintaisen, kaartuvan suihkun pään vie heijastamaan omaa kuvaa sopivasta kohdasta, voi pienenkin mahan saada näyttämään raskausvatsalta. Vaikka sisältä olisi oikeasti kuinka tyhjä.

Vastaan tulevat lapset kirvoittavat automaattisesti hymyn. Hyytymisnopeudesta huomaa, kuinka pinnalla oma Tilanne on. Vaikka toisten lapsionni tuntuisi kuinka epäreilulta tahansa, sattuu vielä enemmän, kun tajuaa tulleeksi suojelluksi vanhan ystävän raskausuutiselta.

Kummasti sitä on itse se, joka päästelee sammakoita suustaan.”Kuinka kauan yrititte?” ei ole ehkä ihan paras jatkokysymys vahingossa raskaaksi tulleen uutiseen.

Kävelylenkillä ystävä viittaa omaan lapsettomuuteensa. On käveltävä sittenkin muutama kierros vielä lisää, kun toisen tarina purkautuu vyyhdiltä kysymysten houkuttelemana. Kyyneleet päättävät puolestani, että omakin tarina on käveltävä tänään auki. Onneksi jalkojen kipu on vain ruumiillista.

Riikka Kauppi

Minä olen lapseton. En koe olevani vapaaehtoisesti lapseton, mutta määritelmän mukaan en ole tahattomasti lapsetonkaan. Mikä minä olen?

Olen aina tiennyt, että minä haluan elämääni lapsia. Viisitoistavuotiaana minusta piti tulla tarhan täti ja olin varma, että viimeistään 25-vuotiaana minulla on jo omiakin lapsia. 25-vuotiaana huomasin, että ei minulla ole niitä lapsia ja ei minusta tullut tarhan tätiäkään, vaan IT-nörtti.

Minun syyni lapsettomuuteeni on iki-sinkkuus. Minä halusin perheen, mutta sopivaa miestä vain ei tullut vastaan. Tämä otti monessa kohti koville. Katselin ympärilleni kun koulukaverini alkoivat sitoutumaan ja saamaan lapsia ja samalla kun ihastelin lapsia, tunsin tuskaa siitä, kuinka minulla ei ollut omia. Samaan myös kiteytyi ajatus siitä, että tulisinko elämään aina yksin. Jossain kohtaa tein sopimuksen miespuolisen iki-sinkkuystäväni kanssa, että kun minä täytän 35 vuotta ja jos molemmat olemme vielä sinkkuja, hän alkaa lasteni isäksi. Me otimme tämän jossain määrin vakavissamme, vaikka ystävämme ehkä ottivat tämän vitsinä.

Minulle lapsettomuus ja iki-sinkkuus oli pitkään kova pala. Raskaana olevien naisten näkeminen oli vaikeaa ja aina kun lähipiiriin syntyi lapsi, olin toki onnellinen, mutta samalla myös pohdin tulenko minä koskaan kantamaan omaa lasta. Pahinta oli se, kun sukulaiset kyselivät joko minulla on mies ja eräs ystäväni jopa sanoi, että olen vain nirso miesten suhteen.Yksi otti ja totesi, että mene vain baariin ja ‘kiksauta’ jotain miestä, siitähän sinä lapsen saat. Tunsin pahaa oloa myös siitä, kun tuttavat yrittivät järjestää minulle treffejä ja halusivat kirjoittaa minulle nettitreffi-ilmoitusta. Tiesin, että he tarkoittivat hyvää, mutta he eivät ymmärtäneet kuinka väsynyt minä olin pettymyksiin.

Kun 30 ikävuotta alkoi lähestymään ja olin edelleen sinkku ja lapseton, aloin pohtimaan myös sitä mahdollisuutta, että ehkä minusta ei tule koskaan äitiä. Ehkä minä elän elämäni yksin ilman puolisoa ja ilman lapsia. Tai ehkä minä adoptoin, alan sijaisperheeksi tai tukiperheeksi jollekin lapselle. Ehkä se, että olen viiden aivan ihanan lapsen täti, on se miten lapset kuuluvat minun elämääni. Ehkä minun ystäväni ovat se minun perhe ja pärjään myös ilman parisuhdetta.

Nyt 32-vuotiaana, en tiedä tuleeko minusta koskaan äitiä. Ehkä tulee, ehkä ei. Jos minä tämän jälkeen vielä kohtaisin sen, että en voi biologisista syistä saada lapsia, en tiedä miten reagoisin. Minä olen käynyt läpi kertaalleen surutyön lapsettomuuteeni. Toisaalta pidän myös nykyisestä elämäntyylistäni, enkä tiedä olenko valmis tekemään siihen muutoksia.

Mutta minä tiedän, että voin olla onnellinen myös ilman biologisia lapsia ja löysin myös onnen ilman parisuhdetta, vaikka sellaisessa tällä hetkellä elänkin. Minun elämässäni olevat lapset on minulle maailman tärkeimpiä ihmisiä ja minä tiedän, että olen tärkeä myös näille lapsille. Tällä hetkellä se riittää minulle. Muu jää nähtäväksi.

Anonyymi akateeminen, noin 25 vee

En ole päässyt tai päätynyt vielä tekemään jälkeläisiä siitä hyvin ihmistyypilleni ominaisesta syystä, että opintoni ovat vielä aika pahasti kesken. En haluaisi synnyttää lasta köyhyyteen, koska itse olen ysärilaman kasvatti, eikä se ollut kovinkaan mukavaa. Toisekseenkin parisuhdetilanteeni ei ole niin stabiili, että voisin tuosta vain sen lapsen tähän maailmaan synnyttää.

Olen saanut aika hiljattain diagnoosin pitkäaikaissairaudesta, joka hyvin todennäköisesti periytyy, joten joskus aina välillä mietin, pitäisikö vain olla lisääntymättä. Toisaalta kaikkihan ihmiset ovat jollain tavalla vajaita ja lapseni tapauksessa riski sairastua olisi jo tiedossa. Lisäksi lapsen sairastumisriskiin ylipäätänsä liittyy vanhempien ikä, joten ajattelin lisääntyä joko suhteellisen nuorena tai en ollenkaan. Suvussa on varoittavia esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua, jos jättää lasten saamisen myöhäiselle iälle. Siksi olen ikäjutun suhteen valitettavan fanaattinen.

Lapsen saamiseen liittyy myös se epäekologisuusjuttu. Toisaalta tuntuisi epäreilulta itseä kohtaan jättää lisääntymättä, koska muut ihmiset ovat lisääntyneet ja kerskakuluttaneet liikaa. Voin tehdä vain omat valintani, ja liiallinen uhrimentaliteetti ylipäätänsä vain sotkee ikävästi oman pään.

Adoptointi olisi mukavaa, koska olen vähän liiankin tiedostava ulkomaisten lastenkotien ongelmista. Lisäksi uskon, että perimä ei määrä kaikkea, joten itsekasvatettuna adoptiolapsikin tuntuisi varmasti omalta. Sijaislapsikin olisi mukava kokea. Säälittää lukea niistä teineistä, jotka eivät pääse sijaisperheisiin, koska kaikkien mielestä pikkulapset ovat niin paljon söpömpiä ja helpompia. Teinillehän voisi opettaa kaikkia itselle tärkeitä taitoja ja sellaisen kanssa voisi keskustellakin ihan eri tavalla kuin taaperon.

Ida 26-v: Hartiakipu varoitti lapsettomuuden vaarasta

Kukaan ei koskaan ollut kertonut minulle, että voimakas ja jalat alta vievä kuukautiskipu ei ole normaalia. Niinpä kirjaimellisesti ryömiessäni 14-vuotiaana lumihangessa koulubussin pysäkiltä kotiin hirvittävissä kivuissani mietin, että taidan ottaa terveydenhoitajan tarjouksen ehkäisypillereistä vastaan. Ne voisivat helpottaa kipua. Ne helpottivatkin. Hormonaalinen ehkäisy nimittäin tietämättäni toimi hidasteena ja lievittäjänä sisälläni muhineelle endometrioosille.

Valitettavasti hormonaalisen ehkäisyn huonona puolena tulleiden mielialojen ailahtelevaisuuksien vuoksi päätin pistää stopin pitkittyneelle henkiselle murrosiälleni 22-23-vuotiaana. Vähänpä tiesin, että samalla sallin pysäytetyn aikapommin jatkaa pitkästä aikaa tikitystään todella voimakkaasti.

Kun olin 24-vuotias, pommi sitten räjähti. Ulvoin itkien sikiöasentoon käpertyneenä hartiani huutaessa kipua kuin joku olisi työntänyt lapaluun sivusta kuuman seipään ja survonut sen solisluun alta ulos. Terveyskeskus ei kokenut tarpeelliseksi nähdä kasvotusten, ja kun puoli vuotta aina kerran kuukaudessa tiettyyn aikaan syntynyt hartiakipu sai joka kerta vastaukseksi “syö Buranaa”, lähdin etsimään vaihtoehtoista väylää. Ehkäisyneuvola sen keksi ensimmäisenä. “Sattuuko tästä? Tässä taitaa olla endometrioosipesäke. Sulla siis saattaa olla endometrioosi.” Pallean vierestä kulkee hermo hartiaan ja mikäli tämän hermon läheisyydessä on endometrioosipesäkkeitä, pesäkkeet turvotessaan painavat hermoja. Tästä johtuen minulla sattui hartia – vaikka syy kipuun olikin aivan muualla. Muutaman minuutin keskustelun jälkeen sain vielä viimeisen pommin. “…Valitettavasti tähän liittyy myös sellainen kurja puoli…” En ehkä koskaan saisi lapsia. Tämän nopean briiffauksen soidessa päässäni lähdin ulos minipillerit kourassa. Samana päivänä oli myös terveyskeskusaika. Heidän antamansa diagnoosi oli …jännetuppitulehdus. Hyvää 25-vuotissyntymäpäivää, Ida.

Minipillerit pistivät sellaisen myräkän käyntiin päässäni, etten kestänyt kuukauden päiviä pitempää. Sivuvaikutukset olisivat voineet lähteä kolmessa kuukaudessa, mutta epäilin, etten olisi sillä menolla kolmen kuukauden päästä enää elossa. Ehkäisyneuvolan vastustuksesta huolimatta lopetin minipillerit.

Kestin kipua vielä vuoden verran, ennen kuin päätin, että on pakko olla vielä jokin keino. Googlen kanssa käyty dialogi oli suuri apu. Ymmärsin, että vielä ei ole liian myöhäistä. Voisin pelastaa kehoni sisäiseltä arpeutumiselta. Aloin vaatia hoitoa jo hyvin painokkaasti. Kun monen mutkan kautta viimein pääsin lähetteellä TYKSiin. Ultra kertoi syyn kaikkeen. Endometrioosi – vaikea sellainen. Pesäkkeet olivat kookkaita ja niitä oli paljon. Toisessa munasarjassa oli lähes 7 cm kysta – eli toinen puoli kehostani olisi lapsensaannin kannalta todennäköisesti poissa pelistä. Toinen puoli toimi, mutta en halunnut ottaa riskiä siitä, että pesäkkeitä kehittyisi sinnekin.

Pääsin leikkaukseen syyskuussa 2013. Leikkaus meni hyvin. Niin hyvin, että jopa tuhoutumisvaarassa ollut munasarjani pelastui. Löytyipä jopa sellainen hormonaalinen lääkitys, joka ainakaan toistaiseksi ei ole vielä sekoittanut päätäni. Näillä näkymin sinnikkyyteni, hoidon vaatiminen, rakas Google ja TYKSin hyvä hoito pelastivat minut täpärästi lapsettomuudelta. Mutta tuskin koskaan unohdan sitä Ehkäisyneuvolassa vietettyä hetkeä, kun pahoittelevat sanat kertoivat, etten ehkä koskaan saisi lapsia. Onneksi se on nyt takanapäin, ja osaan arvostaa lisääntymisen mahdollisuutta huomattavasti enemmän. Voimia kaikille niille, jotka eivät olleet yhtä onnekkaita.

Anni

Olen 27-vuotias. Edellisellä gynekologikäynnillä lääkäri kysyi, onko suunnitelmissani hankkia lapsia ennen kuin täytän kolmekymmentä. Vastasin ei. Olisi tehnyt mieli sanoa “ei ikinä”.

Lähipiirissäni on lapsia, ihan vauvasta noin kymmenvuotiaaseen ja olen kuullut jos jonkinmoista tarinaa oksennustaudeista ja unettomista öistä. Olen kuullut myös hienoista hetkistä,ja todistanut niitä itsekin. Ovathan nuo läheisten lapset mukavia ja heidän kasvamistaan on mielenkiintoista seurata, mutta edes positiiviset kokemukset lasten kanssa eivät ole saaneet minua ajattelemaan, että oma lapsi olisi kiva. Päin vastoin, olen joka päivä onnellisempi siitä, että minulla ei ole lapsia.

Olen kai huono nainen, sillä en ole ikinä oikeasti haaveillut perheestä. Ajatus omasta lapsesta tuntuu kammottavalta, ahdistavalta ja suorastaan vastenmieliseltä, ja tämä tunne vain voimistuu. Ihmisvauvat eivät ole mielestäni söpöjä, eivätkä ne herätä minussa minkäänlaista suojelu- tai hoivausvaistoa.

Vetoan siihen, että vauvakuume ja perheen perustaminen ovat puhtaasti biologisia tarpeita. Tiedostan, että hedelmällisyyteni huippuhetki on jo aikoja sitten mennyt, joten uskallan väittää, että jos geenieni olisi tarkoitus jatkaa eteenpäin seuraavaan sukupolveen, biologinen kelloni olisi jo ilmoittanut itsestään. Näin ei ole käynyt, enkä usko, että enää käykään. Yksinkertaisesti, en tunne tarvetta lisääntyä, joten en tee niin.

Nina Niskanen

Teorian tasolla ajatus oman pienen nörttitytön kasvattamisesta kuulostaa hauskalta, jopa lähes viehättävältä. Mutta tiedän jo valmiiksi, että tämä kaunis teoria hajoaisi käytännössä ensimmäisten aamupahoinvointien tai viimeistään ensimmäisen vaipanvaihdon aikaan. En ole koskaan kokenut tarvetta lainata naapurin lasta hoitoon tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan. Suhteeni lapsiin on pitkälti sama kuin suhteeni kissoihin; ne ovat suoranaisen suloisia kuvissa, joita internetissä jaetaan ja yksittäiset yksilöt ovat myös sangen suloisia, mutta loppujen lopuksi en haluaisi pysyvästi asua sellaisen kanssa samassa tilassa.

Koko elämäni ajan olen kuullut selityksiä siitä, miten tunteet muuttuvat, kun se lapsi on oma. Mitä jos ne eivät muutukaan? Joka päivä otetaan lapsia huostaan, kun vanhemmat eivät koskaan löytäneet niitä vanhemmallisia tunteitaan ja mielestäni jokainen lapsi ansaitsee olla aktiivisesti haluttu.

Tämän lisäksi asiaan vaikuttaa se, että sekä minulla, että miehelläni on erilaisia pölyallergioita ja molemmille on allergialääkäri sanonut, että jos meillä ei olisi koiraa, olisimme todennäköisesti allergisia koirille. Jopa alkeellisella genetiikan tuntemuksella osaan sanoa, että yhteinen lapsemme olisi todennäköisesti allerginen koirille ja suoraan sanottuna osaan kuvitella ja hyväksyä elämän ilman lapsia paljon helpommin kuin elämän ilman koiraa.

Olen 32-vuotias ja monilla tavoin edelleen kesken. Haluan nähdä maailmaa, seikkailla ja kokea uusia asioita. Minulla on kumppani ja koira, enkä koe, että elämästäni puuttuisi mitään merkittävää. En ole koskaan halunnutkaan enempää.

Pinja

Olen 32-vuotias ja vapaaehtoisesti lapseton. Vielä yläaste-ikäisenä ajattelin, että minulla on jo parikymppisenä mies ja lapsia. Ensimmäinen seurustelusuhteeni oli kuitenkin vasta 24-vuotiaana ja avomieheni tapasin 26-vuotiaana. Siinä vaiheessa olin jo ollut pitkään sitä mieltä, että minä en lapsia halua. En osaa sanoa mitään tiettyä valaistumisen hetkeä, että milloin lopullinen päätös tapahtui. Sen voin tosin sanoa, että päätöstä lujitti se, kun luin Minttu Hapulin Selibaattipäiväkirjat-kirjan ja siitä luvun lapseton ja normaali. Joku uskalsi sanoa ääneen ja hyvin kärkevästikin sen, että ei halua lapsia.

Minä olen täysin tyytyväinen elämääni ilman lapsia. En halua elää elämääni lapsen ehdoilla. Haluan nukkua aamulla ja kukkua yöllä, matkustaa, harrastaa, seikkailla, opiskella, sisustaa ja elää oman makuni mukaan. Onneksi avopuolisoni on samaa mieltä asiasta! Hänen lisäkseen lähisuvusta vain vanhempani tietävät valinnastani ja hyväksyvät sen. Puolitutuilta kun niin usein kuulee sitä ainaista virttä: kyllä se mieli vielä muuttuu..No ei muutu. Myös ystäväpiirissämme on monta ihanaa nörttipariskuntaa, jotka eivät lapsia aio hankkia. Ehkä älyttömin kommentti, mikä seuraamissani keskusteluissa netissä on tullut vastaan: kukas sinusta sitten vanhana huolehtii?

Suoraan sanottuna en pidä lapsista. En pidä itkusta, huudosta, kiukkukohtauksista, mekastuksesta, ainaisesta ryntäilystä ja kirkumisesta. Veljeni lapsia on ihan mukava nähdä silloin tällöin, mutta silloinkin pieninä annoksina. Minusta on ihan mukavaa olla se kiva täti jota tullaan moikkaamaan, mutta jonka luokse ei jäädä yöksi.

Sterilisaatio on ollut suunnitelmissa jo monta vuotta, mutta rahan ja ajanpuutteen takia se on vielä toteutumatta. Minun täytyy myös henkisesti valmistautua puolustamaan omaa näkemystäni ja oikeuksiani. Sen olen jo päättänyt, että kun sterilisaation saan, aion pitää bileet! En koe olevani mitenkään vajaa tai epänaisellinen, vaikkei minulla koskaan lasta tule olemaan. Olen onnellinen ilman lapsia, nyt ja tulevaisuudessa.

Lähteitä:

http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuusklinikka/
http://www.endometrioosiyhdistys.fi/fi/yhdistys
http://www.simpukka.info/fi_fi/etusivu/
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00734
http://www.hedelmallisyys.fi/concern/Infertility_in_Males/Sperm_Disorders/Absence_of_Sperm.jsp
http://vapaaehtoisestilapsettomat.fi/