Ilkka Pirttimaa ja BlindSquare-käyttäjä Ronja. Kuva: Viljami Pirttimaa
Kännykät ovat vähitellen tuoneet Internetin helposti saataville myös kodin ulkopuolelle. Etenkin nyt älypuhelinten aikakaudella on helppo etsiä reitti uuteen paikkaan, ilmoittaa Facebookissa mitä jännää on tapahtumassa sekä lukea vaikka uutisia bussissa. Älypuhelinten käyttö on suurimmalle osalle meistä helppoa ja itsestään selvää. Aina ei tule mieleen, että erilaisista vammoista, kuten näkö- ja kuulovammasta sekä erilaisista motorisista häiriöistä kärsivät ihmiset käyttävät älypuhelimia myös.
Web-palveluiden puolella esteettömyyssuunnittelua on tehty jo pitkään. Esteetön suunnittelu on tärkeää myös mobiilipuolella. Google ja Apple tarjoavat sovelluskehittäjilleen esteettömyystuen, mutta vastuu esteettömyyden suunnittelusta on sen toteuttajalla. Pelkästään jollekin erityisryhmälle tarkoitettuja sovelluksia ei ole markkinoilla useita. Yksi tällainen ja kenties se tunnetuin on Ilkka Pirttimaan kehittämä BlindSquare-sovellus.
”BlindSquare on vuonna 2012 keksimäni ja kehittämäni älypuhelinsovellus näkövammaisille. Se toimii kaikissa iOS-laitteissa (iPad ja iPhone). Ideana on “kädet vapaana” -käyttö, eli näkövammaisella on puhelin taskussa ja kuulokkeet päässä. Kulkiessaan ulkona esimerkiksi opaskoiran tai valkoisen kepin kanssa, BlindSquare kertoo puheella katuosoitteita, ilmansuuntia, etäisyyksiä risteyksiin ja lähistön paikkoihin.”
”Sovelluksella voi myös tehdä erilaisia hakuja, esim. mikä on suosituin ravintola 200 metrin säteellä. Löydettyään paikan, johon haluaa mennä, voidaan BlindSquarea pyytää opastamaan kohteeseen, jolloin sovellus suunnittelee reitin ja ohjeistaa perille”, Pirttimaa kertoo. Sovellus on tuonut Pirttimaalle useita palkintoja erilaisista kilpailuista, kuten Apps4Finland 2012 sekä Open Cities App Challenge 2012. Tietotekniikanliitto nimesi BlindSquaren vuonna 2012 vuoden tuotteeksi. AppStoressa sovelluksen tähtimääräinen keskiarvo on 4,5/5.
”Olen jo lähes 5 vuoden ajan kehittänyt iOS-sovelluksia. Olen keskittynyt sovelluksiin, jotka ratkaisevat jonkin arkisen ongelman, usein hyödyntäen erilaisia avoimen datan lähteitä. Saadessani idean tehdä lisätyn todellisuuden sovelluksen, joka käyttää ääntä videokuvan sijaan, keksin nopeasti, että näkövammaiset voisivat olla sopiva kohderyhmä sovellukselle, joka kuvailee ympäristöä puhesynteesillä. En tässä vaiheessa tuntenut yhtään sokeaa, joten aloitin etsimällä blogeja, joista voin opiskella, minkälaisia ongelmia voisin ratkaista”, Pirttimaa kertoo syyksi alkaa kehittää BlindSqurea. ”Kehitettyäni sovellusta n. kuukauden verran, se oli jo niin pitkällä, että menin esittelemään sitä Näkövammaisten keskusliitoon. Vastaanotto oli erittäin positiivinen, mutta yksi ongelma ilmeni: Näkövammaiset eivät voi käyttää kuulokkeita, koska se estää heille tärkeän kuuloaistin käyttämisen ulkona liikuttaessa. Kerroin heille, että ratkaisen ongelman. Vähän tämän jälkeen näin Facebook-seinälläni postauksen, jossa kerrottiin urheilukäyttöön kehitetyistä boneconduction-kuulokkeista, joka mahdollistaa turvallisen polkupyörälläajon, kun korvat jäävät vapaaksi. Tilasin heti muutaman parin tällaisia kuulokkeita ja annoin testikäyttöön sokeille. Tämä ratkaisi ongelman.”
Pirttimaa ei ole toistaiseksi toteuttamassa BlindSquarea muille alustoille, kuten Windows Phonelle tai Androidille. ”Microsoft ei tue lainkaan esteettömyyttä, eli Windows-puhelin ei ole nykyisellään lainkaan vaihtoehto näkövammaiselle.”
BlindSquare-käyttäjä Ronja rullaluistelemassa. Kuva: Viljami Pirttimaa
”Androidiin on vasta uusimpiin käyttisversioihin tullut esteettömyystuki. Tarkoittaa, että vasta jonkin aikaa Android on edes yleensä ottaen ollut mahdollinen näkövammaisille, mutta valtaosa käyttäjistä on iOS-maailmassa.”
”Toisaalta, minulla on tällä hetkellä 50 000 koodiriviä BlindSquaressa ja valtavasti kehitysideoita. Androidille tekeminen vaatii käytännössä aloittamisen alusta, joten varmaan ainakin vuosi vielä kannattaa kehittää vain iOS:ää ja odottaa, josko muista mobiilialustoista tulee mielenkiintoisia.”
Esteettömyyssuunnittelu on tärkeää, sillä se helpottaa ihmisten elämää. Esimerkiksi hissi rakennuksessa mahdollistaa pyörätuolilla liikkuvan ihmisen pääsyn eri kerroksiin. Pirttimaan mielestä esteettömyyden ulottamisen myös mobiilisovellusten suunnitteluun pitäisi olla itsestään selvää. ”Ihan samaan tapaan kuin julkisia rakennuksia rakennetaan esteettömäksi niin, että tasa-arvoinen käyttömahdollisuus toteutuu, samaa ideologiaa voidaan melko helposti toteuttaa myös sähköisiin palveluihin. Voidaan kysyä, miksi rakentaa kirjastorakennus esteettömäksi, jos siihen liittyvissä sähköisissä palveluissa ei toteuteta samaa ideologiaa?”
Mobiilipalveluiden suunnittelussa Pirttimaa erottaa toisistaan verkkopalveluiden sekä älypuhelimille natiivien sovellusten suunnittelun. Näin voidaan huomioida suunnittelun erikoispiirteet testausvaiheessa. ”Mikäli palvelu on mobiililla käytettävä verkkopalvelu (joko www-sivu tai mobiilioptimoitu sellainen), tulee se toteuttaa W3C:n esteettömyyssuositusten mukaisesti ja testata yleisimmillä ruudunlukijasovelluksilla. Jos kehitetään mobiilinatiivisovellus, on tärkeää, että sovelluskehittäjät osaavat käyttää laitteen ruudunlukijaa (iOS: VoiceOver, Android: TalkBack) ja testata jo ensimmäisiä prototyyppejä. Näin varmistutaan, että sovelluksesta tulee heti esteetön.” Esteetöntä palvelua testatessa Pirttimaan mukaan olisi hyvä, että mukaan saataisiin esimerkiksi näkövammainen käyttäjä jo alkuvaiheessa.
Kuva: Viljami Pirttimaa
Testauksessa tärkeimpänä Pirttimaa pitää sitä, että ruudunlukija ymmärtää ohjelmaa. Napit, taulukot ja muut valikot on helppo saada toimimaan ruudunlukijalla, mutta grafiikka vaikeuttaa esteettömyyden rakentamista. ”Mikäli siihen [sovellukseen] liittyy esimerkiksi grafiikkaa, on esteettömyyden rakentaminen vaativampaa, sillä se mikä näkyy näytöllä, pitää osata kuvailla tekstinä, jonka ruudunlukija lukee. Mikäli sovelluksessa on grafiikkaa, jonka tarkoitus on vain kaunistaa ulkoasua, kannattaa nämä elementit merkata siten, että ruudunlukija ei edes siirry näihin elementteihin.”
Kun sovelluksesta rakennetaan esteetön, se kasvattaa automaattisesti käyttäjäkuntaa. Erityisryhmiä ei tällöin rajata käyttäjien ulkopuolelle. Esteettömyys hyödyntäisi myös suunnittelijaa, mutta vaatii ohjelmoinnissa ja testauksessa enemmän työtä ja tietämystä. Pirttimaalla on tähänkin ongelmaan ratkaisu: ”Jokaiselle kehittäjälle (olkoonpa webbikehittäjä tai mobiilikehittäjä) pitäisi pitää tunnin peruskoulutus. Näin ymmärrys asian tärkeydestä kasvaisi ja tulevista sovelluksista tulisi varmasti esteettömämpiä.”
