Tunnustan keräileväni muotinukkeja, eli niitä yleensä nuorta ja naispuolista ihmishenkilöä esittäviä esineitä, joiden vaatteita ja kenkiä voi vaihdella. Minun tapauksessani nuket ovat niitä ihan tavallisia lapsille tarkoitettuja, joita kaupan leluosastolta (tai kirpputorilta) saa. Nukkeihin liittyy usein silmää miellyttävän ulkonäön ja monipuolisten keräilymahdollisuuksien lisäksi kuitenkin myös eettisiä ongelmia, joista tässä puutun lähinnä niihin ihmiskuvaan liittyviin. Ne kun eivät poistu edes sillä, että nuken ostaa käytettynä.

Hyvin lyhyesti (ja subjektiivisesti) nukkehistoriaa

Barbie ei ole koskaan näyttänyt täysin normaalilta (Kuva Paille/Flickr)

Kuten vaikkapa koulun historiantunneilta muistamme, ihminen on hyvin kauan pyrkinyt valmistamaan itsensä kaltaisia esineitä. Nämä tuotokset eivät aina ole olleet realismin huipentumia. Miettikääpä vaikka niitä faaraoita esittäviä pönötyspatsaita. Toisaalta voimme tulkita “ennen oli vain käpylehmiä”-uhon niinkin päin, että lapsilla on ollut jo jonkin aikaa leikkikäyttöön tarkoitettuja esineitä.

Monen leluosaston nykymenosta piittaamattomankin tietämät Barbie-nuket ilmestyivät keskuuteemme vuonna 1959 ja dominoivat nukkemaailmaa useita kymmeniä vuosia. Tähän valta-asemaan tuli särö kun monenlaista paheksuntaa herättäneet Bratzit julkistettiin vuonna 2001. Kahden suuren valmistajan välinen valtataistelu on ollut paikoitellen jännittävää seurattavaa, ja ajan kuluessa olen havainnut monia toisen osapuolen ideoiden pöllimisyrityksiä.

Ne tekevät lapsistamme anorektisia pissiksiä! (Vai tekevätkö?)

Niin kauan kuin muistan muotinukkeja on syytetty ulkonäköongelmien aiheuttamisesta tytöille. (Tässä yksi esimerkki Barbien vertaamisesta normaaliin naiseen.) Toisaalta erinäisten (nais)henkilöiden kanssa käytyjen Facebook-keskustelujen kautta olen alkanut ymmärtää asian laajemmin kulttuurimme kannalta. Nuket eivät ole syy ulkonäkökeskeisuuteen, vaan osa laajempaa kokonaisuutta, jossa muovianorektikoiden lisäksi seikkailee kuvamanipuloituja alusvaatemalleja sekä jatkuvasti laihdutuksesta jauhavia sukulaistätejä ja tiedoitusvälineitä. Kauhistelemalla muotinuken laihuutta on helppo unohtaa suurempi asiayhteys ja vaikkapa oman lapsen läsnäollessa käydyt laihdutuskeskustelut.

Tässä on joitakin esimerkkejä pullukammista nukeista, joita on kuin onkin ihan oikeasti valmistettu jonkin verran. Ilmeisesti realistisemman kokoisille nukeille ei ole ollut niin paljon kysyntää, että niitä kannattaisi valmistaa laajemmin. Tai ainakin luulen, että jos jokin pluskoon lanseeraus olisi ollut erityisen onnistunut, lelufirmat olisivat seuranneet ahneuttaan perässä ja pyöräyttäneet samaa vartalotyyppiä kokonaisen sarjan nukkeja.

Lisää etnistä monimuotoisuutta vai paheksuttavaa pissismäisyyttä? (Kuva puuikibeach/Flickr)

Bratzeja puolestaan on syytetty pissismäisyydestä ja sen aiheuttamisesta. Siihenkin, että tyttö hakeutuu ensisijaisesti paljastavien vaatteiden ja yliampuvan meikin pariin, on varmasti myös leluosaston ulkopuolisia syitä. Bratzeja voi ostaa sellaisiakin, joilla on esimerkiksi talvivaatteet, ja näin kiertää hameenhelmanpituusongelman. Myös voisin olla ilkeä ja huomauttaa, että pissiksetkin ovat vain itse luomamme sosiaalinen luokka, jonka halveksumisen luulisi kertovan halveksujasta itsestäänkin jotain.

Jonkun yksittäisen ostajan kohdalla Bratzit voivat merkitä muuta kuin tietyntyylisten naisten suosimista. Tämän uutisen mukaan Bratzit onnistuivat ilmentämään suurta kilpailijaansa paremmin Yhdysvaltojen monikulttuurillisuutta. Suomalainen tavis voi havaita tämän siinä, että Bratz-sarjoissa on aina saatavilla kaiken värisiä tyttöjä, ei pelkästään niitä vaaleahiuksisia ja -ihoisia. Itse tummahiuksisena lähes pelkästään vaaleilla nukeilla leikkineenä koen siksi tämän paheksutun pissisjoukon ilmentymisen omalla tavallaan nimenomaan lisänneen tasa-arvoa.

Tee itse parempi?

Mollamaijojen valmistuksen jalo taito voi vapauttaa leluosaston ihanteista (Kuva marywasadj/Flickr)

Loppujen lopuksi siitä, millaista ihmiskuvaa nuket edustavat, voisi märehtiä loputtomiin. Esimerkiksi voisimme miettiä, millaista sosiaaliluokkaihannetta Barbien lukuisat ammatit tai Bratzien harrastukset edustavat. Tai että voimaannuttiko kauneuden ja kauheuden rajoilla tasapainoilevien Monster High-tyttöjen ilmestyminen oikeasti teinejä.  Vaihtoehtoisesti voisimme pohtia, miksi ostamme lapsille ylipäätänsä suurten kaupallisten tahojen suunnittelemia leluja emmekä vaikkapa ompele tai 3D-tulosta itse realistisempia vaihtoehtoja. Itse ostan muotinukkeja, koska mahdollisuus keräillä esteettisiä ihmishahmoja viehättää. Toisaalta suuret uhoamiseni mollamaijaprojekteista ovat useimmiten jääneet ajanpuutteen vuoksi toteuttamatta. Kannattaa kuitenkin kokeilla, sillä aika yksinkertaisilla käsityötekniikoilla on ihan jokaisen mahdollista valmistaa haluttua vartalotyyppiä edustava nukke.