Tämä kirjoitukseni kertoo medikalisaatiosta. Kyseisessä kehityksessä yhä uudet asiat päätyvät lääketieteellisen hoidon piiriin. Sinulla tai minulla voi olla jokin piirre, jonka tällä hetkellä katsotaan kuuluvan normaaliin elämään, mutta joka myöhemmin saakin sairausluokituksen. Oma suhteeni asiaan on ristiriitainen, koska vastustan liiallisten lääkkeiden syöttöä ihmisille, mutta samalla opiskelen farmasiaa, joka nimenomaan pyörii niiden tuntemuksia herättävien lääkkeiden ympärillä.

Modernin elämän mahdollistamaa

Nykyään naperotkin ottavat lääkkeitä eri sairauksiin kuin ennen. Kuva Wikimedian

Lääketieteen kehitys ja siten uusien sairauksien tai “sairauksien” löytäminen on osa sitä samaa teknologista kehitystä, jossa muutenkin elämme. Yhteiskunta kannustaa lääketiedettä etsimään ja parantamaan sairauksia, ja toisaalta kyseinen tieteenala pyrkii tietenkin itse kehittymään. Samalla lääketiede kurouttautuu alueille, jotka eivät aiemmin sen piiriin ole kuuluneet. Tämä muun muassa kasvattaa lääkärien valtaa ja lisää yhteiskunnan lääkekustannuksia. Medikalisaatiokehityksessä niin kuin muissakin asioissa vaikuttavat valtavirran käsitykset normaaliudesta ja hyväksyttävyydestä. Esimerkiksi lapsen levottomuutta pidettiin aiemmin rangaistavana vaikkapa kouluissa. Aikojen saatossa käsityksemme siitä, onko lasten rankaiseminen hyväksyttävää, on muuttunut. Nykyään lasten yliaktiivisuuteen saatetaankin puuttua lääkkeillä. Itse kukin voi sitten pohtia, onko tietynlainen kurittomuus kuitenkin vain joillekin lapsille luonnollinen piirre, jota pitää sietää siinä missä muitakin persoonallisuuksia.

Medikalisaatio ja sukupuoli

Synnytystenkin hoito on kehittynyt sitten ammoisien aikojen. Kuva
Wikimedian

Ajan mittaan monet tahot ovat vastustaneet medikalisaatiota. Esimerkiksi yhdysvaltalaiset radikaalifeministit ovat nähneet lääketieteellisen vallankäytön nimenomaan miehisenä pyrkimyksenä kontrolloida naisruumista. Toisaalta tässäkin feministien mielipiteet vaihtelevat. Esimerkiksi naisten vaihdevuodet ovat tila, joka aiemmin on ollut normaali osa elämää, mutta nykyisin taidetaan yhä useammin kokea sairaudeksi. Normaali vanhuuskin muuttuu sairaudeksi, jota vastaan halutaan taistella. Moni on myös kuullut tai lukenut kotisynnytyksistä, jotka voidaan tulkita vastavedoksi synnytysten medikalisoinnille. Toisaalta täällä Pohjoismaissa imeväiskuolleisuus on ennätyspientä, joten synnytysten tapauksessa runsas lääketieteellinen puuttuminen normaaliin elämään ei liene ollut huono asia. Tässäkin liika on liikaa, sillä esimerkiksi turhien keisarinleikkausten tekeminen lisää riskejä.

Poikkeavana koettujen piirteiden rajoittamista havitellaan lääketieteen avulla. Homoseksuaalisuuteen kohdistuvat asenteet ovat muuttuneet aikojen saatossa mielenkiintoisesti medikalisaationkin näkökulmasta. Aiemmin syntinä pidetty piirre muuttui tautiluokitukseksi ja sittemmin psykiatrit päättyivät luopua sairausleimasta. Vaikkapa erinäisissä nettikeskusteluissa voidaan edelleen huomata heijastumia näistä aiemmista käsityksistä.

Tunteita herättävä geenitekniikan kehitys

Nykyään geenitekniikan kehityksen saadessa yhä villimpiä muotoja voidaan pohtia, miten samainen kehitys vaikuttaa medikalisaatioon. Ihmisille on jo nyt mahdollista tehdä erilaisia geenitestejä ja -seulontoja, joihin liittyy parantuneiden hoitomahdollisuuksien lisäksi eettisiä ongelmia. Monilla meistä lienee vahvat mielipiteensä esimerkiksi sikiöseulontojen oikeutuksesta. Lopuksi ja lohdutukseksi Vaikka moni aiemmin normaalina pidetty piirre päätyykin medikalisaation “uhriksi”, terveydenhuoltojärjestelmää ei tietenkään haluta paisuttaa loputtomiin. Medikalisaation vastustajille toivoa luo myös se, että joidenkin asioiden julistaminen sairauksiksi myöhemmin todetaan turhaksi ja kumotaan.

Lähteeni (ja kenties lisälukemistoa sinulle):

Eero Lahelma: Medikalisaation juurilta nykypäivään
Markku Myllykangas: Terveystarpeiden lietsontaa: mistä medikalisaatiossa on kyse?