voyagedanslalune

Le voyage dans la lune (1902)

Kuukausi sitten päättyi Be Natural -elokuvaprojektin rahankeruu, jossa tarkoituksena oli kartuttaa Kickstarterin kautta varoja elokuvaohjaaja Alice Guy-Blachésta kertovaa dokumenttia varten. Muutama nettijulkaisu ja lehti teki pienen uutisoinnin aiheesta ja katoavan hetkisen verran varhainen elokuva oli taas nykylukijoiden ja -katsojien mielissä.

Sata vuotta sitten tehdyt elokuvat ovat ehkä noin kolme tuntia lyhyempiä kuin nykyiset eepokset, mutta vetoavat katsojiin ihan samanlaisin keinoin. Varhaisvaiheen elokuvia esitettiin osana varietee-näytöksiä joissa lyhyitä parin kelan filmejä näytettiin muiden teatteri- ja vaudevillenumeroiden välissä, tehostettuna musiikilla ja erilaisilla efekteillä. Arvioiden mukaan Guy-Blaché osallistui melkein tuhannen eri elokuvan tekemiseen (IMDB:ssä ohjauskrediittejä elokuvamatruunalla on yli neljäsataa), joista suuri osa luultavasti oli muutaman minuutin mittaisia (esimerkiksi sketsipätkiä kuten La Glu, 1907). Guy-Blachén erityiseksi meriitiksi on kuitenkin laskettu ensimmäisten juonellisten elokuvien kehittäminen, josta pääsemme kömpelöä aasinsiltaa pitkin itse nörttipostauksen aiheeseen.

Varhaisimmat tieteisaiheiset elokuvat olivat kuuluisten kirjojen filmatisointeja. Trikkikuvauksen ja fantastisten visioiden tunnetuin taituri oli monen Jules Vernen tarinan ensimmäisenä filmikelalle tallentanut Georges Méliès (1861-1938). Taikurina ja teatterialan yleismiehenä aloittaneen Mélièsin Matka kuuhun (1902) on luultavammin kaikista tunnetuin varhainen tieteiselokuva. Se on edelleenkin kovin hupaisa ja hämmästyttävä, samat asiat huvittavat ihmisiä nykyisin kuin 1890-luvulla. Méliès oli propellihattupäinen visionääri joka kehitteli elokuvan trikkejä, näyttävyyttä sekä rakensi oman studion saadakseen fantastisista tarinoistaan entistä hulppeampia. Mélièsin elokuvista kuten muistakin tässä postauksessa mainitusta elokuvista kannattaa etsiä mahdollisimman hyvin restauroituja versioita: hyvä ensimmäinen etappi on Martin Scorsesen ohjaus Hugo (2011). Siinä siirappisen lapsuustarinan ohessa on rekonstruoituina kuuluisimpia Mélièsin fantasiafilmejä, jotka näyttävät oletettavasti yhtä häkellyttävän kauniilta kuin niiden ensimmäisillä esityskerroilla.

Tämän artikkelin esimerkkielokuvat on pyritty löytämään mahdollisimman virallisia teitä pitkin, mikä valitettavasti tarkoittaa monessa kohtaa sitä että valitut elokuvat eivät ole parhaimmassa mahdollisessa esityskunnossa. Vaikka Youtubesta löytyy kaikenmoista mielenkiintoista ja mahtavaa katsottavaa, osa (ehkä jopa suurin osa) sieltä löytyvästä materiaalista rikkoo alkuperäisten tekijöiden tai mahdollisen uudelleenjulkaisijan laillisia oikeuksia. Tekijänoikeuskiemurat ovat vanhojen elokuvien kohdalla suoranaista sylttyä, pelkästään amerikkalaisen Public Domain -asetuspykäläkirjon hallitseminen vaatii lakitutkintoa. Suurin osa esittelemistäni elokuvista on etsitty Internet Archivesta (archive.org), jossa sisältöjen tekijänoikeusseikat ovat melko varmasti kunnossa*. Sivustolla on paljon muutakin materiaalia kuin elävää kuvaa ja muutakin kuin Public Domain -materiaalia, saman sivuston alaisuuteen kuuluu myös nettihistoriaa keräävä Wayback Machine.

Osa valitsemistani elokuvista on Youtuben virallisilta kanavilta, esimerkiksi British Film Institute (BFI) on ladannut omalle kanavalleen rutkasti elokuvaklippejä ja kokonaisia elokuvia. Pätevien digitaalisten katselupaikkojen etsiminen on runsauden keskellä yllättävän hankalaa, koska kanavista tai videopalveluista ei ole mitään koostettua kartastoa. Vielä viime kesänä käytettävänä oli EU:n laajuinen Europa Film Treasures -katselusivusto, joka tällä hetkellä on teknisten ja rahoituksellisten syiden takia ajettu alas. Open Culture -sivuston lista yli viidestäsadasta ilmaiseksi katsottavasta elokuvasta on ainakin käyttökelpoisempi kuin Buzzfeedin postaus Youtubessa olevista ”ilmaisista” elokuvista. Youtubessa on toki silti paljon kokonaisia, suhteellisen uusia elokuvia, joiden lataajilla on täydet oikeudet teoksiinsa: esimerkiksi moni venäläinen elokuvastudio on ladannut tuotantoaan Youtubeen omille kanavilleen.

Mutta hypätäänpä takaisin sinne mustavalkoisten mykkäelokuvien pariin!  Itse asiassahan jako mustavalkoisten ja värielokuvien aikakauteen on pakotettu ja vääristynyt, koska monet tekijöistä värittivät käsin elokuviaan (tai näytöksissä käytettiin värillisiä kalvoja elokuvan tunnelman muuttamiseen) puhumattakaan siitä, että esityksissä oli tapana olla aina jonkinmoinen säestys. Esimerkkinä monimuotoisuudesta käy vaikka kooste erilaisista versioista Loie Fullerin serpentiinitanssista, joka oli aikansa suosittu filmatisointiaihe:

Elokuviin saattoi olla tehty myös oma musiikkinsa, mutta yleisesti säestäjä tai orkesteri osasi vetää hatusta oikeansävyisen musiikkikappaleen eri kohtauksiin. Varhaiset elokuvantekijät olivat luonnollisesti kiinnostuneita kaikkien muiden teknisten innovaatioiden lomassa elokuvaäänen tallentamisesta, myös Alice Guy-Blaché testasi puhetta ja laulua elokuvissa.

Matka kuuhun oli siis ensimmäinen elokuva, jossa nimen mukaisesti matkattiin avaruusaluksella kuuhun! Vuonna 1902 valmistuneesta Georges Mélièsin elokuvasta löytyi myöhemmin myös käsin väritetty versio (klippi jo ylempänä):

Muita Mélièsin tunnettuja elokuvia ovat mm. astronomin unesta kertova La Lune à un Mètre (1898):

 

Tarina suurenevasta päästä, L’homme à la tête en caoutchouc (1901):

 

Keksijän sekopäisistä unista kertova Le dirigeable fantastique ou le cauchemar d’un inventeur (1905):

 

Taikurin epäonnistunut temppu, Le papillon fantastique (1909):

 

Archive.orgin mykkäelokuvien sivustolla on omat alakokoelmansa kahdesta varhaisen fantasiaelokuvan mestarista, Mélièsin ohessa espanjalaisen Segundo de Chomónin elokuvista.

De Chomón teki Mélièsin kuulentoa imitoivan elokuvan, sekä automatisoitua elämää irvailevan El hotel eléctricon:

 

 

Muista tunnetuista fantasiakirjojen filmatisoinneista voisi mainita vaikka Sherlock Holmesista tehdyn ensimmäisen elokuvan, Dickensin Joulutarinan, Mélièsin version Tuhkimosta ja Iso-Britanniassa tehdyn ensimmäisen Liisa Ihmemaassa -elokuvaversion:

Robotteja ei valitettavasti elokuvista löydy ennen 1920-lukua, jolloin robotti-nimeä käytettiin tsekkiläisessä Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. (Rossum’s Universal Robots) vuonna 1920. Kansantaruissa robottia vastaava olento oli juutalaistaruston golem, saviukko joka totteli komentajaansa. Golemista on tehty monia filmatisointeja, mutta valitettavasti ensimmäinen 1915 tehty versio on kadonnut.

Lopuksi vielä paluu maan turvalliselle kiertoradalle ja tavanomaisempien aiheiden pariin. Mitähän Alice Guy-Blaché sattui tekemään tasan sata vuotta sitten? Aiheet eivät tunnu muuttuneen ollenkaan sadan vuoden aikana, sillä yksi hänen ohjaustöistään vuodelta 1913 on nimittäin Sherlock Holmes -parodia The Burstrup Holmes’ Murder Case!

Jos samojen filmatisointiaiheiden toistuminen sadan vuoden syklissä ei vielä nyrjäytä järkeä, yli sata vuotta vanhat “kissavideot” ehkä onnistuvat siinä: säilyneet ovat ainakin elokuva nyrkkeilevistä kissoista (Boxing Cats (Prof. Welton’s), taustalla virnistelee Thomas Alva Edison) ja Lumièren veljesten tekemä karvainen elokuva La petite fille et son chat (1899):

 

Tärskäyksenä takaisin yliterävän kontrastin ja pikselien pariin toimii mainiosti lyhytelokuva Golem (2013, Patrick Mccue ja Tobias Wiesner) joka nimestään huolimatta perustuu Stanislaw Lemin novelliin Golem XIV tietoisuuden kehittävästä tekoälystä.

*)Internet Archive on Yhdysvalloissa toimiva instanssi, joten tekijänoikeudet menevät myös Yhdysvaltojen lain mukaan: ennen vuotta 1923 julkaistut elokuvat ovat automaattisesti vapaita tekijänoikeuksista. Poikkeuksena tietenkin alkuperäisteoksista muokatut uudet teokset ja uudelleenjulkaisut.