Scott & Bailey (2011-) on brittiläinen poliisisarja, joka hemmottelee katsojia ammattitaitoisilla ja aikaansaavilla naisilla, kiinnostavan kauheilla murhajutuilla ja Manchesterin aksentilla. Tutustuin sarjaan tänä kesänä ja olin lumoutunut kaikesta. Amerikkalaisten valtavirtasarjojen jälkeen tuntui erikoiselta jo se, että sai katsella näkyvästi ikääntyneitä naisnäyttelijöiden kasvoja. Lisäksi viehätyin osuvasta dialogista, hyvästä näyttelijätyöstä ja realistisesta rikosten tutkinnasta. Sarjaa on tehty jo kolme tuotantokautta ja neljättä aletaan kuvata keväällä 2014.

Scott & Bailey (ja Murray)

45-vuotias etsivä Janet Scott luo hillityn vaikutelman. Hän on työssään tarkka, mestarillinen kuulustelija ja kotona vuosikymmeniä naimisissa ollut kahden tytön äiti. Pinnan alla kuitenkin kuplii. Pitkä avioliitto tuntuu väljähtyneeltä ja Scottilla on ollut yhden illan juttu häneen syvästi ihastuneen työkaverin kanssa. Hänen päiviinsä tuo räiskettä ja välillä hänen makuunsa liikaakin jännitystä toinen työkaveri, Bailey.

Etsivä Rachel Bailey on kolmikymppinen, tunteikas ja pelkäämätön poliisi. Hänellä tuntuu olevan elämässään ongelmia sekä epäonnen että huonon harkintakyvyn takia. Työssään hän on kuitenkin enimmäkseen erittäin hyvä. Scott nimittää häntä välillä Sherlockiksi, koska hän oivaltaa toisinaan muilta huomaamatta jääneitä asioita.

Ylikomisario Gill Murray johtaa yksikköä. Hän on ollut aiemmin urallaan suorastaan kuuluisa ja ratkoi rikoksia toisten yksiköiden apuna kautta maan. Perhe-elämänsä takia hän joutui luopumaan aiemmasta työstään mutta loistaa nykyisessäkin virassaan. Hän on yhden lapsen yksinhuoltaja. Sarjan alussa Murray on vähemmän esillä, mutta myöhemmillä tuotantokausilla jo niin vahvasti sarjassa mukana, että hänetkin voisi lisätä sarjan nimeen.

Sarja on rakennettu vahvasti näiden keskushahmojen varaan. Scott & Bailey on hyvin naiskeskeinen sarja. Mieshahmojen näkökulmaa ei sarjassa näytetä ja he jäävät selkeästi sivuosaan. Sarjassa on kyllä paljonkin miehiä, mutta heitä kuvataan suhteessa naisiin. Tässä mielessä Scott & Bailey on virkistävä poikkeus. Lukuisissa poliisisarjoissa päähenkilöt tai pääosa henkilöistä on miehiä: C.S.I:t, Shield, Midsomerin murhat… Scott & Baileyä on niiden jälkeen nautinnollista katsoa. Yhden tärkeän rikosjutun kimpussa työskentelee naisia useassa portaassa: Scott ja Bailey etsivinä, rikostarkastaja Julie Dodson tutkinnan johtajana ja Murray hänen apunaan sekä johtaja Karen Zalinsky vielä heidän yläpuolellaan.

I don’t wanna be a human being! I wanna be a chief inspector! I wanna be HER! I wanna be better than her. I’m gonna be your boss one day.

– Kunnianhimoinen Rachel Bailey Janet Scottille

Sarja syntyi siten, että näyttelijät Suranne Jones (joka esittää sarjassa Rachel Baileyä) ja Sally Lindsay päättivät keskenään, että maailmassa tulisi olla enemmän sarjoja, joissa naiset eivät olisi vain jonkun vaimoja, rakastajattaria tai apureita. Sarjan käsikirjoittajat ja tuottajat ovat kaikki naisia, ja ohjaajistakin suurin osa.

Realismia kuulusteluhuoneeseen

Itse poliisityö on kuvattu sarjassa realistisesti. Sarjaa on ollut kirjoittamassa rikoskomisariona toiminut Diane Taylor, jonka yhtenä päämääränä oli tehdä realistista etsiväsarjaa. Scott & Baileyssä kukaan ei yksinään ratko kaikkia juttuja, poliisit eivät lähde jahtaamaan epäiltyjä ilman taustavoimia eikä kuulusteluissa haeta tunnustuksia väkivallalla. Sen sijaan työtä tehdään yhteisesti. Etsivät raportoivat pomolleen, joka ohjaa heidän työtään ja päättää saamiensa tietojen pohjalta, mitä tulee tehdä seuraavaksi.

Cry. Vomit. Resign. Sulk. Get pissed. Shag someone. Watch telly.

– Gill Murray käsittelee ammatillisia pettymyksiä

Diane Taylor oli myös halunnut, että poliisit näytettäisiin melko kovapintaisina. He eivät murru rikosten ja murhien edessä vaan suhtautuvat viileän asiallisesti kohtaamiinsa hirveyksiin. Tai joskus vähemmän asiallisesti, kuten Julie Dodson soittaessaan rikospaikalta Gill Murraylle: “I am lying next to a hot, steaming body…” “Good God woman, keep your dirty little sexual fantasies to yourself!”

Kuulustelut ovat sarjassa kiehtovaa katsottavaa. Erityisesti Janet Scottin hallittu esiintyminen saa katsojan seuraamaan melkein henkeään pidätellen hienovaraista työtä. Näyttelijöille oli annettu työtä varten poliisin koulutusta ja heitä on ilo seurata tässä sarjassa muutenkin.

Sen lisäksi, että sarja tarjoaa vastapainoa etsivätarinoille yksinäisistä neroista (usein valkoisia miehiä), jotka ratkovat jutut ylivertaisella älyllään, siinä suhtaudutaan myös vakavasti virkavirheisiin ja väärinkäytöksiin. Virheillä on seurauksensa, eikä Gill Murray siedä yhteistyötä vaarantavia mokia työpaikallaan.

Siltikään kaikki ei aina suju niin kuin olisi toivonut. Pettymyksen kohdattua etsiviä Bailey kysyy Gill Murraylta, mitä tämä aikoo tehdä. Vastaus: “Cry. Vomit. Resign. Sulk. Get pissed. Shag someone. Watch telly.”

Ilahduttavan aidot ihmissuhteet

Vaikka sarjasta ei koukuttavia poliisitarinoita puutu, parasta Scott & Baileyssä ovat naisten väliset suhteet ja verkostot. Scott ja Bailey ovat läheisiä ystäviä, joiden suhde on lujittunut työparina ollessa. Heidän sanailunsa on vetävää ja ystävyyssuhde tuntuu aidolta, rosoiselta ja välillä ristiriitaiseltakin.

“Do you wanna hit me?” Bailey kysyy kerran vähän epäuskoisena, kun Scott ei pitänytkään hänen käytännön pilaansa hauskana. “No, I want to kill you!” He pystyvät ilmaisemaan toisilleen, kun eivät arvosta toistensa tekemisiä ja sanomisia ja usein myös tekevät niin. Toisaalta Scott tukee usein Baileyä ja nauttii tämän seurasta: “I’d be bored out of my tree if I didn’t have you to look forward to every day.”

Gill Murray kertoo mitä kuuluu ja kuka käskee. Scott ja Bailey seuraavat vakavina vierestä. Kuva: ITV.

Gill Murray on ensimmäisellä tuotantokaudella lähinnä kaukainen, tyly pomo, jota Bailey nimittää Godzillaksi. Murray on kuitenkin ollut Scottin kanssa ystäviä jo parikymmentä vuotta ja välillä se vilahtaa näkyviin heidän sananvaihdoissaan työpaikalla. Toisesta tuotantokaudesta alkaen Baileyn ja Murrayn välit lämpenevät myös ja heidän väliseensä suhteeseen tulee uusia vivahteita.

Bailey joutuu toistuvasti vaikeuksiin, osittain luonteensa ja osittain julman sattuman kautta. Murray pitää häntä pomona kurissa, ojentaa ja läksyttääkin. Toisaalta hän myös kehuu Baileyä kun aihetta on, puolustaa tätä ärhäkästi ja pitää tätä arvossa. “You can keep your hands off her, she’s mine”, hän ilmoittaa, kun toisen yksikön johtaja kyselee Baileystä.

Parhaat jaksot ovatkin mielestäni niitä, joiden tarina muodostuu rikosten ratkomisesta ja elävästi kuvatuista naisten ystävyyssuhteista. Esimerkiksi kun Julie Dodson ja Gill Murray vitsailevat kuin ainakin ihmiset, jotka ovat tunteneet toisensa iät ja ajat – tai kun Murray ottaa Baileyn mukaansa lähtiessään avustamaan toista yksikköä jutussa, ja näyttää käytännössä päätyvän johtamaan tutkintaa. Scott & Baileyssä naiset panevat asioita tapahtumaan.