Onko perinteinen tapa hakea töitä lähettämällä CV ja hakemus jo kuollut? Miten nykymaailmassa pitäisi erottua 100 muun työtä hakeneen tyypin joukosta? Voiko nörttityttö hyödyntää omaan nörttiyttään työnhaussa?
Tietenkin voi!
Tähän kirjoitukseen on koottu erilaisia uudempia työnhakukeinoja hyödyntäen eteenkin sosiaalista mediaa, joihin olen itse törmännyt kiertäessäni työn puolesta ympäri Suomea pitämässä opiskelijoille luentoja eteenkin kesätyöasioista. Työskentelen itse ammattiliiton opiskelija-asiainhoitajana ja käsittelen työn hakemiseen liittyviä asioita päivittäin. Olen kommentoinut lukemattoman määrän ihmisten CV:itä ja yrittänyt auttaa ihmisiä löytämään oman unelmatyöpaikkansa.
Mistä löytää työpaikkoja?
Jokainen tietää aloittaa työpaikkojen etsimisen nettiä selailemalla. Monella tie vie ensimmäisenä avoimien työpaikkojan portaaleihin kuten mol.fi. Nämä ovat hyviä palveluita listaamaan erilaisia netissä ilmoitettuja työpaikkoja, mutta niiden kanssa tulee olla varuillaan. Ensinnäkin kilpailu on kovaa, koska kaikki muutkin tietävät etsiä sieltä työpaikkoja. Toiseksi vain noin kolmasosa työpaikoista tulee koskaan mihinkään hakuun eli 2/3 työpaikoista on ns. piilotyöpaikkoja, joita ei ilmoiteta missään.
Piilotyöpaikat 
Piilotyöpaikat ovat oikeastaan työnantajien tapa saada kevennettyä omaa taakkaa uuden työntekijän etsimisessä. Jos työpaikan avaa julkisessa hakuporttaalissa kuten mol.fi:ssä, niin työpaikkaa voi hakea satoja ihmisiä, joiden kaikkien hakemusten läpikäymiseen menee paljon aikaa. Jos taas työpaikka ilmoittaa avoimesta paikasta vain omilla sivuillaan, niin silloin hakemusten määrä tippuu jo paljon ja henkilöt ovat entistä sopivampia hommaan, koska ovat joko itse löytäneet kyseisen firman sivut tai saaneet asiasta vihiä tuttavalta. Jos vielä halutaan helpottaa hommaa niin paikkaa ei laiteta ollenkaan auki vaan luetaan esimerkiksi avoimet hakemukset, joita yritysten sivuille voi jättää. Tällöin vältetään suurin osa epäpätevistä hakijoista ja saadaan motivoituneempia ihmisiä, kun he ovat selkeästi kiinnittäneet niin paljon huomiota yritykseen, että jättävät avoimen hakemuksen.
Työpaikoilla voi myös olla käytäntö, että jos paikka tulee avoimeksi ja työkaveri vinkkaa siitä kaverilleen niin työntekijä saa siitä jonkinlaisen palkkion. Nämä työpaikat, joita ei julkaista missään ovat ns. piilotyöpaikkoja. Koska niiden saamimseen auttavatkin suhteet, niin omasta työnhausta kannattaakin pitää mahdollisimman paljon meteliä. Tällöin joku tuttu voi muistaa juuri työpaikalla avautuneesta työpaikasta ja osaa vinkata sitä eteenpäin.
Avoimet hakemukset
Avoimen hakemuksen voi jättää useisiin paikkoihin silloin, kun mitään paikkoja ei ole sillä hetkellä avoinna. Kun paikka aukeaa, niin ensimmäisenä tutkitaan avoimet hakemukset, jos joku siellä olevista jo täyttäisi hakukriteerit. Avoin hakemus on usein voimassa vain muutaman kuukauden eli niitä joutuu päivittämään aika usein. Avointa hakemusta tehdessä tärkeintä onkin oikeiden hakusanojen käyttö eli kun työnantaja hakee avointen hakemusten joukosta sopivaa työntekijää, kannattaa hakemuksessa ja CVssä olla mahdollisimman paljon erilaisia työhön viittaavia termejä eikä lyhenteitä kannata käyttää.
Sosiaalinen media ja työnhaku
Internetin tulemisen myötä myös koko työnhaku on muuttunut. Työn hakeminen muuttuu jatkuvasti ja se on ohi kiitävä juna, jonka kyytiin kannattaa hypätä ajoissa. Nörttitytöillä onkin hallussaan monenlaisia keinoja kertoa maailmalle, että nyt on työpaikka etsinnän kohteena.
Sosiaalinen media on noussut vähitellen isoksi työnhakukanavaksi. Tässä muutamia esimerkkejä miten sosiaalisessa mediassa voi hakea töitä. Nyrkkisääntönä voi olla se, että jos hakee netissä töitä, niin kannattaa luoda joku oma sähköpostiosoite kokonaan tätä varten. Tällöin välttää oman sähköpostin täyttymisen roskapostilla, jota työtä netissä hakiessa voi tulla hyvinkin paljon.
Kerro kaikille, että haet töitä. Kaikki joutuvat hakemaan töitä aina jossain vaiheessa elämäänsä eli siinä ei ole mitään pahaa jos kertoo avoimesti kaikille etsivänsä työtä. Voit luoda esimerkiksi oman ryhmän, johon kutsut kaikki kaverisi, jonka aiheena on ”[Nimesi] hakee töitä”. Pyydät sitten kaikkia tuttuja vinkkaamaan sinne paikkoja, jotka voisivat sopia sinulle. Kannattaa myös päivittää ahkeraan miten työnhaku sujuu niin pysyt kaverien mielessä.
Facebookin hakutoiminnolla voi myös etsiä avoimia työpaikkoja. Monet isot yritykset rekrytoivat ihmisiä avoimesti myös facebookin kautta.
Ohjeita facebookin käyttöön työnhaun välineeksi löytyy mm.
LinkedIn on sosiaalisen median palvelu, joka on tarkoitettu ammatillista kontakteja varten ja nimenomaan välineeksi työnhakuun. Luo siis hyvin tehty profiili LinkedIniin ja päivitä se huolella itsesi näköiseksi.
Hyvä ohje LinkedInin käytöstä löytyy vaikka täältä.
Hashtageillä voi merkitä erilaisia asioita kuten #avoimet, #rekry, #työpaikat. Twitter on helppo tapa päivitellä kavereille ja tutuille työnhaun etenemistä esimerkiksi. ”Hain tänään kolmea eri IT-alan paikkaa, saa nähdä miten käy”
Ohje twitterin käyttöön työnhaussa:
Slideshare ja Prezi
Usein perinteisen CV:n tekeminen voi tuntua vaikealta, koska sen pitäisi mahtua kahteen A4 arkkiin. Jos haluaakin tuoda esiin enemmän omia tekemisiään niin miksi ei tekisi itsestään esitystä. Slideshare on palvelu, johon voi ladata itse tekemiään powerpoint-esityksiä. Slidesharesta löytyy myös lukematon määrä työnhakuun liittyviä esityksiä joihin kannattaa tutustua. Prezi on eräänlainen tapa tehdä esityksiä, mutta se on monelle vielä tuntematon ja siksi erottuukin joukosta. Tutustu siis Prezin tekemiseen. Esityksen muodossa voit helpommin tuoda esiin myös harrastuksia ja muita taitoja, kuin vain työkokemusta ja opintohistoriaa.
Netistä löytyy hyviä ohjeita pinterestin käyttöön työn haussa, esimerkiksi täältä.
Homma toimii kutakuinkin samoin periaattein kuin LinkedInissä ja Slidesharessa eli tarkoitus on saada aikaan erottuva profiili, joka huomataan.
YouTube
Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten minuutin video kertoo sitten varmaan enemmän kuin tuhat kuvaa. VideoCV on monissa tilanteissa noussut esiin ja monilla rekrymessuilla on nykyään omat ständit, joilla voi mennä nauhoittamaan oman videoCV:n. Videon on tarkoitus tuoda esiin omaa persoonaa ja olla nopeasti katsottava esittely omasta osaamisesta. CVn voi ladata YouTubeen ja pyytää kavereita jakamaan sitä. Näin video voi saada laajan katselijakunnan hyvinkin nopeasti.
Oma blogi
Oman työnhakublogin pitäminen voi olla myös tapa erottua muusta massasta. Tällöin voit luoda ensin blogin, josta löytyvät työpaikkahistoria, omat opinnot, erikoistaidot ja harrastukset. Sitten itse blogitekstit voivat käsitellä vaikka profiilien luomista eri palveluihin ja työnhaun etenemistä. Blogiin on helppo liittää kaikki omat profiilit ja pitää sitä oikeastaan kokoelmana kaikista omista profiileista.
Esimerkki miltä oma työnhakublogi voi näyttää. Blogiin voi kerätä vaikka sitaatteja vanhoilta työkavereilta, jotka kertovat sinusta työntekijänä.
Postikortti
Eräs työnsaantitarina kertoo opiskelijasta, joka oli ulkomailla ja lähetti postikorttina työhakemuksen, jossa kerrottiin että on nyt lomalla ja haluaisi loman jälkeen töitä. Lomalta palattua työpaikalta soitettiin ja paikka oli hänen.
Hakujuliste
Jos pokka kestää niin tee oma hakujuliste, jota levität sitten potentiaalisten firmojen ilmoitustauluille. Julisteessa voi olla vaikka iso kuva, yhteystiedot ja iskulause, jossa todetaan: ”Etsin töitä!”.
Oma työnhakukeino
Kaikki keinot ovat sallittuja eli kannattaa miettiä mikä keino sopisi parhaiten itselleen. Työnhaku on vain asia, jossa ei kannata olla ujo, koska muut vievät silloin paikat. Onkin tärkeä löytää itselle sopiva ilmaisunmuoto, joka tuo esiin kaikki parhaat puolet.
Esimerkiksi lehdissä uutisoitiin, kuinka opiskelija haki kesätöitä 2012 rautatieasemalla omanlaatuisella tavalla.
Lopuksi
Ehkä kaikkein tärkein vinkki, mitä työnhakuun voi antaa on se, että kannattaa uskoa omaan osaamiseen. Kukaan ei halua palkata tyyppiä, joka ei osaa kertoa mitä osaa ja vähättelee omaa osaamista. Palkata halutaan aina se paras hakija eli kannattaa totutella ajatukseen, että välillä pitää myös osata kehua itseä. Olen huomannut tämän olevan vaikeaa monille eli sitä kannattaa harjoitella. Myös kavereiden kanssa voi harjoitella työnhakua ja kysellä kommentteja omiin hakupapereihin. Tärkeintä on kuitenkin uskoa itseensä!
Jos olet nähnyt tai keksinyt itse hyviä työnhakuvinkkejä niin kerro ihmeessä ne meille kommenteissa!
Paljon hyviä ideoita ja ajatuksia! Kiitos tästä.
Minä taas olen ollut sillä toisella puolella todella paljon, lukemassa hakemuksia ja haastattelemassa ihmisiä. Tässä muutamia kommentteja.
– Parissa firmassa rekry on ollut ulkoistettu firmoille kuten Manpower ja ElanIT, kannattaa ilmottautua heidän listoilleen, sillä he rekryävät myös vakituista työvoimaa. Minä sain viimesimmän vakituisen työpaikan ElanIT:n kautta. Nämä paikat on ollut haussa vian firman kautta. Koska firma ei halunnut pyörittää itse raskasta rekry prosessia.
– Slideshare ja Prezi ovat hauskoja ideoita, mutta valitettavasti näin rekryäjän kannalta hieman hankalia. Esim. meillä CV:n lukee ensin assistentti ja se välittää sopivat eteenpäin ja itse haastatteleva esimies voi olla vasta neljäs henkilö joka näkee CV:n. Meillä myös harrastetaan vanhanaikaista CV:n printtausta ja pyöreän pöydän ääressä porukalla käydään printtejä läpi. Lisäksi noista on vaikea tarkistaa nopeasti jotain tietoa, kun haluan nopeasti nähdä, onko henkilöllä sopiva koulutus tai työhistoria, perinteinen CV on helpompi. Eli tuollaisen rinnalle tekisin ehdottomasti myös sen perinteisen CV:n. Perinteinen CV toimii usein muistilistana haastattelun aikana, johon haastattelija tekee merkintöjä ja tarkistelee faktoja haastattelun aikana.
– Youtube, perinteisen CV:n lisäksi hyvä esimerkki, mutta video pitää olla oikeasti lyhyt
– CV:n ehdottomasti tieto harrastuksista ja vastuutehtävistä! Vaikka sinulla ei olisi työkokemusta, niin vastuutehtävät kertovat sitoutumisesta ja vastuunotosta, mikä on positiivista. Oli se sitten koululehden toimittamista tai tutor-oppilaana toimimista.
Kiitos kommentista myös toiselta puolelta pöytää 🙂 Olen samaa mieltä, että itse haastattelutilanteessa perinteinen CV on hyvä olla olemassa, koska se on tiivis historia oikeastaan kaikesta omasta tekemisestä, minkä pitäisi olla tärkeää juuri siihen työpaikkaan. Näiden sosiaalisen median vinkkien onkin ehkä tarkoitus enemmän herättää huomiota ja saada joku kysymään vaikka että voisitko lähettää CV:n.
Unohdin tuossa mainita myös tuon hakujulisteen kohdalla, että itse joskus mietin printtailevani kasan tuollaisia pieniä flaikkuja ja jakavani niitä erilaisilla reksymessuilla. Näin voisi hyvin jäädä monen työnantajan edustajan mieleen ja sitten kun lähettää varsinaisen hakemuksen niin työnantaja muistaa kenestä oli kyse. Mutta multa löytyisi näitä työnhakuvinkkejä kymmeneen muuhunkin blogitekstiin, tämä käsitteli nyt lähinnä tätä somen käyttöä siinä.
Tämä on mukavasti kirjoitettu ja tuo hakujuliste, jossa rekrytointi-ilmoitus on käännetty “ympäri”, on hieno.
Viimeisessä kappaleessa, jossa toteat, että pitää osata kertoa mitä osaa ja missä on hyvä on myös kohdallaan, mutta ylilyövään mahtipontisuuteen ei ole syytä mennä vaan terve arvostelukyky ja realismi myös itsestä on tarpeen. On siis tärkeää, että itsearvioille on katetta
Jep, ei tietenkään kannata luvata saavansa kuuta taivaalta, mutta olen huomannut että monilla nuorilla on myös heikko käsitys omasta osaamisestaan ja omien taitojen esiintuominen on vaikeaa. Monet vertaavat itseään niihin supersuorittajiin, joita näkee uutisissa, omilla luennoilla tai kaveripiireissä. Tällöin helposti tulee sellainen olo, ettei itse osaa nyt kamalasti mitään, vaikka olisi melkein valmist maisteri. Siksi itseä kannattaisikin aina verrata vaikka siihen henkilöön, joka aloitti opiskelun tms, jolloin huomaa miten paljon sitä osaakaan asioita.
Apropos video-cv:t: eräs työnhakukouluttaja totesi, että jos ajatus sellaisen tekemisestä tuntuu vähänkin epäluontevalta, kannattaa unohtaa koko juttu, koska lopputuloksesta tulee huono. Ja me nörtithän emme välttämättä ole huippuesiintyjiä 🙂
Myös videon tekniseen tasoon on syytä kiinnittää huomiota.
Firmat joissa on joku soveltuvuusarvioija, soveltuvuuskoe tai rekrytöinti on ulkoistettu manpowerille tai vastaaville. Sellaiset firmat kiersin kaukaa ja kierrän vastaisuudessa jos työtä tulee tarve hakea.
Ulkoiset rekryfirmat eivät yksinkertaisesti ymmärrä asiakkaidensa tarpeita ja firma joka ostaa rekrypalvelunsa ulkoa, kertoo siitä että johtajat firmassa eivät osaa. Hyvän johtajan ominaisuuksiin kuuluu nimenomaan koota tarvittava osaamispaletti mahdollisimman halvalla.
Omat työpaikanhankkimisvinkkini ovat seuraavat
1) Kännää ja örvellä excursiolla, jos vielä opiskelet. Känniääliön nimi ja naama painuu muistiin. Ohje tuntuu järjenvastaiselta, mutta se toimii. Allekirjoittaneella toimi!
Aivan kuten naistenkintapauksessa, pahimmat känniääliöt voittavat.
2) Seuraa minne raha menee. Suomessa on paljon kysyntää työlle, maksukyky on toinen asia. Eli katsele virmoja jotka ovat lähdössä nousukiitoon, ovat saaneet yrityskaupoista rahaa TAI saavat hankerahoitusta. Firman nimi selville ja täsmähakemusta sinne. CV:hen riittävästi liitteitä. Muista liittää sotilaspassin kopio! Suomessa on vielä nykyäänkin paljon firmoja jonne ei kutsuta edes haastatteluun ilman sotilaspassia!
Tuo on ihan hyvä huomio että seuraa sinne minne raha vie eli median aktiivinen seuraaminen myös auttaa. Vähän samaan asiaan liittyy se että kannattaa lähteä työnhakuun oman opiskelualueen ulkopuolelle eli paikkakunnille, missä vaikka juuri sitä omaa alaa ei ole opetettu. Tällöin esimerkiksi kunnan virkoja on helpompi saada, kuin kaupungeissa, joissa kaikki saman koulutuksen saaneet kilpailevat paikoista.
Aloilla, joissa työpaikoista ei ole pulaa vaan tekijöistä – esim. terveydenhoitoala – omasta työnhausta metelin pitäminen auttaa toisella tapaa: mitä enemmän eri ihmisten kanssa keskustelee, sitä paremman käsityksen saa siitä viihtyisikö itse todella harkitsemissaan työpaikoissa. Kyllähän sitä kesätöissä seisoo vaikka päällään sen kolme kuukautta, mutta on se mukavampaa, jos pahimmat myrkkyilmapiirit pystyy välttämään kaverin vinkin ansiosta.
Sen enempää sosiaalista mediaa ei sitten tarvitsekaan, kaikkiin työpaikkoihini olen päässyt suoraan sähköpostin + soiton perusteella, “työhaastattelut” ovat olleet keskustelua jo itsestäänselvyytenä pidetyn työsuhteen ehdoista. Toki vesiperääkin on tullut vedettyä kesätyönhaussa ennen lopullisen paikan löytymistä, ei sillä. Ainakin kaupungin rekrytoija sanoi suoraan (vuonna nakki), että kaupungin omien sivujen kautta nuorten kesätyöhakemuksia tuli niin miljoona, ettei hän katsonutkaan niitä vaan valitsi minut rekrymessuilla täyttämäni lapun perusteella…
Muilla aloilla onkin toki vaikeampaa. Biologeja rekrytoinut ystävä kertoili talvella omia kokemuksiaan: avointen hakemusten yleisliibalaaba ei juuri auttanut, kun piti tietää tarkalleen, mitä eliöryhmiä työntekijä tunnistaa tai mistä menetelmistä oli kokemusta. Hakemusten yksityiskohtaisuus korostui kyllä aika lailla.
-nti Täti (jonka opiskelutoverit miettivät jo NYT lapsi karkkikaupassa -mentaliteetilla kesätöitä – huh!)