Luin kesälomalla näyttelijä Claudia Christianin tuoreen omaelämäkerran Babylon Confidential. Useimmille nörteille hän lienee tutuin Babylon 5:n Susan Ivanovana, josta muutama viikko sitten oli oma juttunsa blogissa. Elämäkerrasta kävi ilmi, että Claudia on kuitenkin muutenkin esiintynyt nörttinäkökulmasta kiinnostavissa, vähemmän tunnetuissa kulttileffoissa ja -tv-sarjoissa, ja siksi ajattelin kirjoittaa hänen urastaan oman juttunsa. Claudian elämää on vuosikaudet varjostanut alkoholismi, josta hän hyvinkin avoimesti, lähes inhorealistisesti, kirjassaan kertoo, ja josta hän on vapautunut uuden, Suomessakin tutkitun lääkehoitomudon ansiosta; tästä muutama sana jutun lopulla.

Claudia Christian Susan Ivanovana. Kuvan lähde: Babylon 5 wiki.

Babylon 5 oli Claudia Christianin läpimurtorooli, ja hän kuvaa kirjassaan kiinnostavasti sarjan tekemistä. Hän muistelee lämmöllä monia kanssanäyttelijöitään, etenkin Bruce Boxleitneria (John Sheridan), käytännön piloja harrastanutta Jerry Doylea (Mr. Garibaldi) sekä Patricia Tallmania (Lyta Alexander). On kiehtovaa lukea siitä suhteesta, joka näyttelijän ja tämän pitkäaikaisen tv-sarjahahmon välille muodostuu; Claudia oli hyvinkin kiintynyt Ivanovaan ja on yhä pahoillaan siitä, että aikatauluongelmien vuoksi hän joutui poistumaan sarjasta kesken (CC oli ehtinyt solmia jo elokuvasopimuksen siinä uskossa, että Babylon 5 -sarjan rahoitus oli lopetettu, kun yhtiö oli sittenkin päättänyt rahoittaa vielä sarjan viidennen kauden).

Etenkin pitkään pyörivissä sarjoissa näyttelijä vaikuttaa väistämättä hahmon kehitykseen sekä suoraan että epäsuorasti. Esimerkiksi ajatus Ivanovan vahvasti vihjatusta romanttisesta suhteesta toisen naisen kanssa oli syntynyt Christianin keskustellessa sarjan luojan J. Michael Straczynskin kanssa; CC oli itse ehdottanut, että Ivanovan “romantic interest” voisi mieluummin olla joko toinen nainen tai alien kuin sarjan ihmismiehet. Ja loppu on historiaa, kuten tavataan sanoa.

Muut roolit

Kuten alussa totesin, Claudia Christian on kuitenkin enemmän kuin vain Susan Ivanova. Hänen uralleen on mahtunut muutakin mielenkiintoista, paljolti nimenomaan nörttejä ja muita friikkejä kiinnostavaa kulttimateriaalia pikemminkin kuin mainstream-elokuvia. Babylon 5 ei jäänyt Claudian ainoaksi scifi-rooliksi, vaan hän esitti pääosaa myös brittiläisessä scifi-komediasarjassa Starhyke. Sarjasta kertonee paljon jo se, että Claudian roolihahmon nimi oli kapteeni Belinda Blowhard. Claudia on esiintynyt myös absurdissa kulttielokuvassa Think Big, jonka pääosassa olivat mm. Barbarians-elokuvasta tutut painijakaksoset. Lisäksi hän on ollut ääninäyttelijänä niinkin tunnetuissa peleissä kuin Halo 4. Guild Wars ja viimeisimpänä Skyrim.

Ivanovan roolista lähtien Claudia Christian on ollut näkyvä hahmo nörttikulttuurissa. Kuten monet muutkin sarjan näyttelijät, hän on kiertänyt erilaisia con-tapahtumia. Enimmäkseen hänellä on faneistaan vain hyvää sanottavaa; ei kuitenkaan siitä, joka ensin lähetteli hänelle omalaatuisia neuletöitä ja lopulta ampui häntä eräässä conissa (onneksi kuitenkin ase oli ladattu paukkupatruunoilla, eikä Claudia vahingoittunut). Vuonna 2011 Claudia järjesti Englannissa myös oman conin, Claudia Con UK -nimellä kulkevan tapahtuman, kyllästyttyään joidenkin muiden conien tiukkoihin rajoituksiin. Vaikka siis Claudia Christianin elämä Hollywoodissa ja suhteet prinssien ja miljonäärien kanssa ovat varsin kaukana tavisnörttien todellisuudesta, hän on vahvasti mukana nörttikulttuurissa.

Alkoholismi ja The Sinclair Method

Claudia Christian. Kuvan lähde: Wikimedia Commons.

Kuten alussa vihjaisin, huolimatta menestyksekkäästä näyttelijänurasta Claudian elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Hän on elämäkerrassaan suorasukaisen rehellinen myös ikävämmistä kokemuksistaan, onpa kyse sitten ei-toivotuista lähentely-yrityksistä, pieleen menneistä ihmissuhteista tai koville ottaneista keskenmenoista. Pisimpään Claudia kuitenkin kuvaa taisteluaan alkoholismia vastaan. Hän pyrki hakemaan apua niin rehab-klinikoilta kuin AA:stakin, mutta retkahti aina uudestaan. Apu löytyi lopulta alkoholismin lääkehoidosta, jota kirjassa ja julkaisuissa kutsutaan nimellä The Sinclair Method. Kirjan loppupuoli on paljolti tämän hoidon esittelyä ja paikoin melko pidättelemätöntä hehkutusta. Toisaalta todistuspuheenvuoromainen ylistys paikoin ärsytti, toisaalta allekirjoittaneesta (kaikenlaisista asioista kiinnostuneesta nörttilukijasta) oli myös mielenkiintoista lukea alkoholismin eri hoitomuodoista, sillä en aiheesta tiennyt kovinkaan paljon. Hoito perustuu siihen, että lääkeainetta (naltreksonia tai nalmefeeniä) nautitaan ennen alkoholin juomista, jolloin se vähentää alkoholin käytön aiheuttamaa mielihyvää ja vähitellen purkaa riippuvuutta; tavoitteena on siis siirtyminen alkoholismista kohtuukäyttöön, eikä täysraittiuteen, kuten monissa muissa hoitomuodoissa. Nalmefeenia on ollut kehittämässä myös suomalainen Antero Kallio.

Claudia Christian on vakuuttunut siitä, että lääkehoito on pelastanut hänen henkensä, ja kieltämättä kirjan kuvaukset alkoholismin vaikutuksista häneen ovat aika rankkaa luettavaa. Parhaillaan hän kerää rahoitusta One Little Pill -työnimellä kulkevaan dokumenttielokuvaan, joka käsittelee nimenomaan toistaiseksi melko vähän tunnettua alkoholiriippuvuuden lääkehoitoa.

Christianin omaelämäkerta The Babylon Confidential oli mielenkiintoinen ja yllättävänkin mukaansatempaava ja addiktiivinen lukukokemus. Se oli kirjoitettu suorasukaisella rehellisyydellä, joka paikoin herätti ihailua, mutta hetkellisesti tuntui myös sosiaalipornolta. Silti se sai ainakin minut kiinnostumaan myös naisesta roolien takana ja seuraamaan Claudian tuleviakin projekteja.

Claudia Christianilla on siis varsin kovat nörttimeriitit. Lisäksi on kuitenkin vielä todettava, Claudian projektien seuraaminen onkin nykyään tehty helpoksi. Nörtti-idolin hänestä voisi tehdä myös se, että Claudialla on oma Facebook-sivu, jota hän itse ahkerasti päivittää, ja jossa hän jakaa myös kaikenlaista nörttihuumoria. Eräänlainen nörttien kokoontumispaikka siis 🙂