MArio & Luigi Dream teamKehittäjä: AlphaDream
Julkaisija: Nintendo
Alustat: Nintendo 3DS
Genre: roolipeli
Ikäraja: 3

Mario & Luigi: Dream team on Mario & Luigi roolipelisarjan neljäs osa. Mario & Luigi sarjojen peleissä pelattavina hahmoina ovat yhtä aikaa sekä Mario että Luigi, satunnaisesti myös muita hahmoja. Dream team on aikaisempien osien tapaan klassista Mario-juonta noudattava peli, jossa ennemmin tai myöhemmin pelastetaan aina Prinsessa Peach aina eri päävastustajan kynsistä. Dream Teamin päävastustajana toimii Antasma, lepakoiden kuningas, joka on vangittu unimaailmaan. Antasma kuitenkin pääsee pakenemaan unimaailmasta ja liittäytyy yhteen tietenkin Bowserin kanssa. Bowser oli pelisarjan kolmannen osan päähenkilö, joka tosin välillä oli vähän lapsellinen. Dream Teamissa Bowser on jälleen selkeästi pahis ja haluaa valloittaa maailman ja saada Peachin.

Pelin tapahtumat sijoittuvat Pi’illow saarelle, johon Peach oli kutsuttu kylään. Koska Peach ennemmin tai myöhemmin aina kidnapataan niin eihän sitä tästäkään pelistä puutu. Tai oikeastaan pelin alussa on jo useita kohtia, joissa Peach kidnapataan, mutta hänet saa aina takaisin. Tästä tulee vähän sellainen olo, että miksi Peach yleensäkään on edes mukana kun jo pelin juoni, joka käsittelee kadonneen Pi’illow-kulttuurin pelastamista ja Antasman tuhoamista, riittäisi jo sinällään. Onneksi pelin varsinainen juoni onkin pelastaa Antasman ennen vangitsemistaan kivettämät Pi’illowt, jotka muistuttavat erehdyttävästi tyynyjä. Marion ja Luigin mukaan lähtevät heti alusta pelisarjan kolmannesta osasta tuttu Starlow, joka on jonkinlainen tähtikeiju, sekä Prinssi Dreambert, joka on Pi’illow-kansan prinssi. Starlow kontrolloi nukkuvaa Luigia aina Marion ollessa unimaailmassa ja Dreambert antaa pelissä paljon vihjeitä sekä vie juonta eteenpäin. Dreambert on myös ajoittain Luigin tyyny, joka toimii portaalina unimaailmaan.

Dream Team käyttää samaa pelimekaniikkaa kuin aikaisemmatkin osat eli taisteluissa tärkeintä on oikeiden nappien painaminen oikeaan aikaan. Mariota kontrolloidaan A-napista ja Luigia B:stä. Veljekset oppivat pelin aikana useita eri taitoja, joilla pelissä pääsee etenemään. Suurin osa pelistä koostuukin puzzlemaisen maailman tutkimisesta ja erilaisten reittien keksimisestä etenemiseen. Uudet paikat avautuvat kaksikon tutkittavaksi aina uusien taitojen, kuten lyhyen matkan yli leijuminen tai korkeammalle hyppääminen, myötä. Pelistä erilaisen tekee unimaailma, johon pääsee kirjaimellisesti hyppäämällä sikeästi koisivan Luigin uneen. Luigi on periaatteessa mukana unimaailmassa, mutta toimii eräänlaisena henkiolentona, joka voi siirtyä erilaisiin asioihin ja esineitä ja tämän kautta auttaa Mariota etenemään. Kun Luigi on siirtynyt esimerkiksi auringoksi taustalle, Starlown hahmo muuttelee yläruudussa pelattavaa unimaailmaa tökkien kosketusruudussa olevaa Luigia eri paikkoihin (kuullostaa hassulta, mutta näin se vain on). Unimaailmassa Mario on ainoa hahmo, jota kontrolloidaan, mutta Luigi tulee kymmenpäisenä mukaan jokaiseen hyökkäykseen eli vahvistaa Marion hyökkäyksiä. Ilman Luigin hyökkäyksiä taistelut kestäisivät hyvinkin pitkään, koska unimaailmassa vihollisia on reilusti enemmän kuin tavallisessa maailmassa.

Mario loikkaamassa Luigin uneen Luigin nukkuessa Pi'illown päällä.

Mario loikkaamassa Luigin uneen Luigin nukkuessa Pi’illown päällä. Kuva: Nintendo 3DSBlog

Kaikissa sarjan peleissä ovat myös omat Bros. Attack -hyökkäykset, jotka Mario ja Luigi tekevät yhdessä. Hyökkäyksen onnistumisen kannalta on erittäin tärkeää, että A- ja B-nappeja painetaan juuri oikeilla hetkillä. Onneksi hyökkäyksiä voi harjoitella, sillä muutaman oikean rytmin tajuamiseen menee aikaa. Bros. Attack -hyökkäysten lisäksi unimaailmassa kun Luigi on yhtyneenä Marioon, on olemassa Luiginary Attack, jossa Luigi muuttuu n. 30 kopioksi itsestään ja hyökkää Marion kanssa. Näissäkin hyökkäyksissä hyödynnetään nappien painamista oikeaan aikaan, mutta myös 3DS:n omia ominaisuuksia kuten konsolin kallistamista oikeaan suuntaan.

Peli etenee aluksi juonen mukana melko pitkään, myös maailmaa pääsee kyllä tutkimaan vapaasti vähän myöhemmin. Myös side questeille on aikaa. Muutamia side questejä voikin suoritella pelin edetessä kuten etsiä ja pelastaa kaikki vangitut Pi’illowt. Tämä on ehkä tärkein sivujuoni, koska kaikki Pi’illot vapautettuaan, Mario saa uuden Bros. Attackin.

Mario ja Luigi myös kehittyvät pelin aikana ja pelin pääsee läpi ilman turhaa vihollisten tappamista uudelleen ja uudelleen level uppien toivossa. Mitä korkeammalle tasolle Mario ja Luigi kasvavat, sitä enemmän heille voi myös valita ekstraominaisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi useampi varusteslotti, jolloin pystyy hyödyntämään enemmän matkan aikana saatuja esineitä. Alkuperäisen kolmen vaatteen määrän (haalarit, kengät ja vasara) pystyy kasvattamaan viiteen (+ käsineet ja koru). Useat vaatteet tai muut tavarat tuovatkin kivoja ekstraominaisuuksia ja niiden kanssa kannattaakin taktikoida pelin kuluessa. Pelaajalle aukeneva viimeinen powerup tulee kuitenkin vasta levelillä 40, jota varten saattaa joutua tekemään hieman ekstratappeluita.

Pelissä on hyödynnetty 3DS:n ominaisuuksia kohtalaisesti. Muutamat välinäytökset näyttävät 3D:nä hienolta ja osa hyökkäyksistä on helpommin hahmotettavissa 3D:n avulla. Normaalissa maailmassa pelattava peli on 3D ja unimaailma 2D. Peli pelataan suurimman osan aikaa vaakatasossa, mutta pelisarjan aikaisempi osa esitteli jättiläistaistelut, jossa pelikonsoli käännetään pystyyn, joita hyödynnetään myös tässä osassa.

Pelin taistelut ovat vuorovaikutteisia eli vihollisia tarkkailemalla niiden hyökkäykset voi ennustaa ja täten välttää. Jos johonkin taisteluun kuolee, niin peli antaa mahdollisuuden aktivoida halutessa easy moden, jossa Mario ja Luigi ovat vahvempia kuin normaalisti. Tämä kuitenkin tuntuu jotenkin huijaamiselta. Ainoa missä tätä ominaisuutta olisi voinut oikeasti tarvita ovat jättiläistappelut, joissa mahdollisuutta ei kuitenkaan ole. Tässä pelissä myös jättiläistaistelut tuntuvat kuitenkin himpun helpommilta kuin edeltäjässään. Myös inforuutu ilmestyy jo yhden kuolemisen jälkeen Marion valittavaksi, mistä voi lukea cheatit vihollisen liikkeisiin eli milloin pitää väistää hyökkäyksiä ja milloin hyökätä takaisin. Tämäkin tuntuu jotenkin liian helpolta, kun aikaisemmissa versioissa peliä vain pelasi niin pitkään, että tajusi milloin väistää.

Pelissä on myös yksi piirre, jonka olisi helposti voinut jättää pois, joka ärsyttää pelisarjaa aikasemmin pelannutta melko paljon. Jos peliä pelaisi ensimmäisenä pelinä koskaan DS:llä niin sitten tutorialit olisivat hyödyllisiä, mutta aikaisemmin yhtään pelanneena, alkaa pelin liika holhoaminen ärsyttämään. Uudet hyökkäykset opetetaan hyvinkin rautalankaa vääntämällä ja mitään ei jätetä kokeilemisen varaan. Näitä ei myöskään voi skipata. Pelistä voisi hyvin olla olemassa tämä easy mode, jossa on yksinkertaistetut ohjeet, sekä joku normal mode, jossa ei tarvitsisi kuluttaa eri taitojen opettelun tutorialiin ikuisuutta.

Peli kunnioittaa myös hyvin klassisia Mario-ominaisuuksia kuten että sieniä syömällä saa lisää HP:ta ja Bowserin linnassa on aina niin klassiset laavalammikot. Kuitenkin pääpahiksena toimiva Antasma muistuttaa hieman liikaa ensimmäisen pelin Cacklettaa, mistä tulee sellainen olo, että ettekö te nyt enää muuta keksi. Bowserinkin oli tietenkin pakko palata pahikseksi, mikä tuntuu jotenkin hassulta edellisen pelin jälkeen, jossa Bowser oli yksi päähahmoista.

Pelin musiikit ovat tässäkin osassa erinomaisia. Eteenkin päävastustajan kanssa oleva taistelumusiikki on tarttuva, mutta ei ärsyttävällä tavalla. Aluksi olin vähän pettynyt normaalin maailman taistelumusiikkiin, joka on aika kesy, mutta onneksi unimaailman ja eri välivastustajien musiikit korjasivat asian. Mario & Luigi -peleissä on aina ollut hyvä musiikki niin siksi sitä odottikin.

Pelissä on myös mukana paljon omaa huumoria ja Mario ja Luigi ovat molemmat hyvin ilmeikkäitä hahmoja. Monesti välinäytöksissä on omaa huumoriaan, jossa sivuhahmot päätyvät kertomaan vaikka taustatarinaa juonelle. Peli ei kuitenkaan yllä ihan edeltäjiensa tasolle, jossa oikeasti tirskui vähän väliä pelatessa niin, ettei konsoli meinannut pysyä käsissä.

Boser kuulee Antasman kidnapanneen Peachin. Kuva: Official Trailer

Bowser kuulee Antasman kidnapanneen Peachin. Kuva: Official Trailer

Kaiken kaikkiaan peliin saa kulumaan noin 40 tuntia ja enemmänkin jos haluaa suorittaa kaikki side questit ja muut minipelit mitä pelistä löytyy. Pelissä on aikaisempien tapaan kerättäviä esineitä tai asioita, mutta esimerkiksi minipelit jäävät kyllä edeltäjien varjoon vähäisyyden vuoksi. Battle-areenat ovat hyvä lisäys, jossa pääsee tappelemaan kaikkien jo kerran läpäistyjen välivastustajien kanssa, jotka ovat tällä kertaa vahvempia.

Suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan Mario & Luigi pelejä, sekä tätä uutta että vanhoja. Uniikki taistelutekniikka tekee peleistä suosittuja ja koukuttavia, vaikka juoni onkin aina jossain mielessä löyhä taustatarina. Osa pelin vitseistä tai viittauksista aikaisempiin peleihin ei välttämättä aukene jos pelaa ensimmäisenä pelinä tätä, mutta aloittelijalle peli on kyllä himpun ystävällisempi kuin pelisarjan aikaisemmat osat (joista tosin mikään ei siis ole vaikea). Pelisarjan ensimmäinen osa Mario & Luigi Superstar saga säilyy edelleen omasta mielestäni ykkösenä sekä kärkisijoilla käsikonsoleilla koskaan pelaamistani peleistä.

Tiivistelmä

+ Helppo ja aloittelijaystävällinen
+ Hyvä pelattavuus ja taistelumoodi
+ Hyvät musat

– Ensimmäiset kaksi tuntia menee eri tutorialien parissa
– Ei yllä ihan samalle tasolle edeltäjiensä kanssa
– Ajoittain liiankin helppo, olisi kaivannut enemmän omaa ongelmanratkaisua

Arvosana

Todellinen nörttityttö

Todellinen nörttityttö