Jutun ovat kirjoittaneet Sanna Haukkala ja Eira Lindh.

Ilmassa oli useita syitä miksi Sipoo ja kesäteatteri alkoivat houkuttaa noin kuukausi sitten. Joku neropatti on aikoinaan väittänyt että omien mukavuusalueidensa ulkopuolelle hyppäämällä saavuttaa henkistä kasvua ja varmaan myös jotain zen-viboja. Aiempi kokemukseni kesäteatterista vähintään noin 15 vuotta sitten on vieläkin hivenen traumatisoivana mielessäni: huutavia hahmoja, humalassa huutavia hahmoja, suomalaista persposkista huumoria ja lavalle ajattu auto tai mopo – ehkä jopa molemmat!

Minua ei edelleenkään saisi edes maksusta katsomaan normaalia kesäteatterirevyytä, mutta koska näytelmän aiheena oli mestarietsivä Sherlock Holmes, Sipookaan ei tuntunut enää ylitsepääsemättömältä ajatukselta. Pikemminkin sietämättömän kiehtovalta mahdollisuudelta testata jääkö kieli kiinni jäiseen metallitolppaan.

soder3

Sipoossa melkein kuin Strömsössä!

Houkuttelin matkakumppanikseni Holmesin seikkailut etu- ja takaperin tuntevan Eiran, jotta mahdolliset kärsimykset voisivat olla edes hivenen jaettuja. Sipoolaisten natiivien kohtaaminen alkoi tuntua jopa houkuttelevalta! Mielikuva banjolla soitetusta takaa-ajomusiikista paetessamme takaisin Helsingin helmoihin paljastui lopulta täysin ylilyödyiksi, meistä olivat kiinnostuneita lähinnä paikalliset hyönteiset. Kesäteatteripaikka osoittautui idylliseksi nurmikentäksi ja näytelmä Sherlock Holmes ja Moriartyn naamio oli paikoitellen jopa yllättävä, suurimman osan ajasta mukavaa farssihenkistä viihdettä.

Seuraavaksi Eira saa kertoa hivenen gonzohengessä miten reissu meni. Meillä ei valitettavasti ollut omaa autoa, joten Hunter S. Thompsonin kuuluisa takakontillinen päänsekoittajia sai jäädä seuraavaa seikkailua varten. Väliajalla keskityimme syömään jäätelöä.

Kaksi kaupunkilaista läks’ Sipooseen.

HolmesMAINOSsmall1

Paikka: Söderkullan kartanon ulkonäyttämö 25.7.2013.

Operaatio: Sherlock Holmes ja Moriartyn naamio, Hugh Leonardin kirjoittama komediajännäri.

 

16:30

Istun bussissa 840, onnittelen itseäni onnistuneesta kommunikaatiosta bussikuskin kanssa, onnistuin jopa kertomaan mihin olen menossa.

16:42

Sanna hyppää kyytiin. Kaupunkilaisrottia jännittää: tämähän on kuin ulkomaanmatka!

17:05

Katsomme ihmeissämme bussin ikkunasta. ”Missä me ollaan?” Hyräilen The Wurzelsin Combine Harvesteria.

17:15

”Näissä bussipysäkeissä ei muuten ole nimiä.”

17:20

”Joki! Tässä se on!” Hyppäämme pois bussista, ja alamme kävellä kohti Sipoon Teatteria, Sanna muistelee että matkan pitäisi olla 1,2 km. Vain. Olen Helsingistä ja mitä tämä on?

17:30

Olemme vaihtaneet John Finnemoren ”Yellow car!” -pelin säännöt* vastaamaan Sipoota. ”Mopoauto!”

17:40

Kesäteatteri löytyy – voi kun kaunis paikka. Ruoho vihertää ja kansaa valuu jo lehtereille, myyntikoju lupaa kahvia ja pullaa ja aurinko paistaa. Osa väestä katsoo meitä kuin lehmä uutta autoa, juu, ei olla täältäpäin.

soder2

Veikkaa murhaajaa! Takana näkyvissä myös kesäteatterin lava.

 

18:00

SHOWTIME.

Aloitamme sumuisesta Lontoosta, joka saattaa aurinkoisena suomalaisena kesäiltana olla hieman vaikea uskoa, mutta tarina tempaa pian mukaansa. Aurinko paistaa korvaan. Hahmoja on joka lähtöön, myös se pakollinen kovaääninen nainen ja hahmoja kännissä, sekä myös muutama tekninen ongelma – mm. helikopterin kuurouttava ylilento – aivan siis kesäteatterin klassikkoja. Sherlock on ihan hyvä, mutta omaksi suosikikseni kehittyy nopeasti Watson, joka on kirjoitettu hauskasti ja jonka esittäjä ottaa kaiken irti roolistaan – faniklubin ensimmäinen jäsen tässä! Lestrade saa myös ansaitusti kovat aplodit.

Väliajalla on myynnissä pullaa ja makkaraa. Makkaranmyyntikojun vieressä on laatikko: saa veikata murhaajaa! Sanna ihastuu nurmikkoon ja kokeilee sen patjaominaisuuksia, mutta kovaääniset väliaikakellot keskeyttävät lepotuokion.

Auringon laskiessa näytelmä etenee ja jännitys tiivistyy – kuka on murhaaja! Ja mihin tippuivat poliisikonstaapelin viikset? Mikä ötököistä puree ekana nilkkaan?

20:30

Näytelmä onnistuu yllättämään, ja aplodit ovat raikuvat. (Hyvä Watson! Iiihh!)

20:45

Könyämme takaisin kohti päätietä ja bussipysäkkiä.

soder1

Blogistit elossa ja matkalla kohti Helsinkiä.

21:35 (21:40)

Kapuamme bussiin väsyneinä mutta onnellisina, sekä nenä täynnä hyönteisiä, niin kuin asiaan kuuluu. Tämä on viimeinen bussi joka menee vielä Helsinkiin ennen yöbusseja, mutta bussipysäkkiä vastapäätä on paikallinen pitseria jossa kenties voisi viettää aikaa jos bussi jättää. (Ei mielellään.)

22:40

Helsinki! Ah! Takaisin palaneen asvaltin katkussa, kotona.

*) “When you see a yellow car, you must say “yellow car!”” Tässä Arthur Shappey (Cabin Pressure -radiokomedian hahmo) selittää säännöt.

Sherlock Holmes ja Moriartyn naamio Sipoon teatterissa (Söderkullan kartanon ulkoilmanäyttämö) 15.8. asti. Tarkemmat aikataulut ja lipputiedot osoitteessa www.sipoonteatteri.fi

Jutun kuvat: Sanna Haukkala, paitsi näytelmän juliste © Sipoon Teatteri.