Nörtti-idolien sarja jatkuu Babylon 5:stä tutulla Susan Ivanovalla. Claudia Christianin esittämä komentajakapteeni Ivanova on timantinkova mutta uskollinen kenelle tahansa, jonka päästää lähelleen. Temperamenttinen ja rohkea, mustalla huumorintajulla varustettu nainen on niin magneettinen, ettei ole yllätys, että useampikin Nörttityttöjen kirjoittajista on löytänyt Ivanovasta itselleen ihailun aihetta.

Rami Sihvo

Kuva Babylon 5 Wiki

Who am I? I am Susan Ivanova. Commander. Daughter of Andre and Sophie Ivanov. I am the right hand of vengeance and the boot that is going to kick your sorry ass all the way back to Earth, sweetheart. I am death incarnate, and the last living thing that you are ever going to see. God sent me. – Between the Darkness and the Light, 4.19

B5 tuli töllöttimestä juuri oikeaan aikaan asuessani vielä vanhempieni luona. Nuorena miehenä imetään nimittäin vaikutteita, joiden avulla rakennetaan omaa maailmankuvaa.

Babylon 5-televisiosarjan voi muistaa monesta vahvasta naishahmosta haastamassa hieman kasaritapaan kirjoitettua miesten maailmaa kuten Delenn (Mira Furlan), Talia Winters (Andrea Thompson) ja Elizabeth Lochley (Tracy Scoggins). Babylon 5 oli myös niitä sarjoja joissa sivuhenkilöt olivat lopuksi mielenkiintoisempia kuin päähenkilöt. Ivanova on siis uraupseeri, venäläinen, juutalainen eikä myöskään välttämättä mikään normihetero. Seikka joka erottaa Ivanovan muista vastaavista naissankareista on se, että sarjan lopussa hän on kenraalin asemassa. Vastaava lasikaton läpäisy tapahtui tosielämässä vasta 2012.

Vaikka komentaja Sinclairilla on sarjan alussa isällinen mentorisuhde Ivanovaan, pääsee tämä näyttämään kyntensä kerta toisensa jälkeen. Hän on selkeästi vastuullinen sekä kykenevä Michelle Rodriguez/Honor Harrington-tyyppinen sankari. Avaruusaseman varakomentajana Ivanova on toki se, joka joutuu pitämään paikkaa kasassa komentajien seikkaillessa missä sattuu. “Ivanova on aina oikeassa.” Mieleen on jäänyt, että näissä kohtauksissa alleviivattiin roolihenkilön räiskyvää luonnetta, nopeaa älyä, verbaaliakrobatiaa ja ammattitaitoa. Sama teema jatkui kun Ivanovasta tuli perinteisestä asetelmasta eroten usein se, joka lähetettiin ulos johtamaan hyökkäyksiä. Hänen asemaansa ei myöskään kyseenalaisteta, toisin kuin aseman vaihtuvien komentajien ja juopon turvapäällikön kykyä hallita tilannetta.

En lähtisi myöskään väittämään että Ivanova oli henkilönä liian maskuliininen, vaikka Elyce Rae Helford tuokin kirjassaan (Fantasy Girls: Gender in the New Universe of Science Fiction and Fantasy Television, 2000) esiin kysymyksen oliko hahmo turhan epäseksuaalinen. Sanoisin, että ainoa harmillinen asia roolihenkilössä on se, ettei tämä ole luultavasti saanut ansaitsemaansa julkisuutta. Tuntuu siltä, että vain muutama naisnörtti katseli kotipuolessa sarjaa kultaisella 90-luvulla.

Hahmotrooppi vahvasta naisesta – Lauri Hepo-oja

Ivanova is not amused (kuva Wikipedia)

Trust Ivanova. Trust yourself. Anyone else? Shoot ’em. – No Surrender, No Retreat 4.15

Joskus 90-luvun aikaan naishahmoja oli tapana kirjoittaa vahvempana ja itsenäisempinä, mutta kyynisempi ihminen kuten minä saattoi huomauttaa että useimmat “vahvat” naiset olivat vain pakottaen kielteisiä ja ilottomia hirvityksiä jotka vihasivat kaikkea miehuutta ilman poikkeuksia, vain jotta myöhemmässä vaiheessa kyseinen hahmo voitaisiin “murtaa” henkisesti jotta hänestä paljastuisi (seuraavat sanat luetaan nasaalisella ja halveksuvalla äänellä) naisellinen nainen joka tarvitsee vain vahvan ja luotettavan miehen huomiota, eli lyhennettynä: “Get laid”

Susan Ivanova ei ole tällainen hahmo. Alusta lähtien kun vielä emme edes tiedä että Susanin melkein jokainen perheenjäsen on jo kuollut joko sodassa tai erittäin vahvoissa natsivalta-metaforissa, hän on erittäin kylmä ja komentava hahmo. Paitsi ystäviensä seurassa. Suurin osa hänen ajastaan mm. Babylon 5:n ensimmäisen komentajan, Jeffrey Sinclairin, kanssa on keskittynyt heidän väliseen pitkään ystävyyssuhteeseen, eikä koskaan yritä tehdä vahvasta Jeffistä jonkinlaista ritarihahmoa joka kaappaisi Susanin käsiinsä pelastaakseen tämän. Jo ensimmäinen osa vahvan naisen stereotyyppiä hajoaa tässä: Hänellä on miespuolisia ystäviä eikä minkäänlaista seksuaalista painetta heidän kanssaan. Sama koskee turvallisuuspäällikkö Michael Garibaldia ja aseman seuraavaa johtohahmoa John Sheridania. Hahmosta tehdään vähitellen selväksi että hänen vähemmän lämmin sosiaalisuutensa perustuu siihen kuinka hänen perheessään hänen veljensä sotauraa ylistettiin kun taas hänen omaansa pidettiin lähinnä kapinointina. Jokainen rakkaussuhde tuntuu olevan tuomittu epäluottamuksen ja salaisuuksien vuoksi.

Parhaiten Ivanovan voi tiivistää yhteen kohtaukseen, jossa häntä pyydetään tekemään Babylon 5:n sisällä vakoojatyötä hallitukselle nopeampaa ylennystä vastaan. Sarjan vahvin naishenkilö ilmoittaa että hän teki useita vuosia töitä sen eteen että hän pääsi asemaan joka hänellä tänään oli, ja hän tulee vielä saamaan oman aluksensa komennon jonain päivänä ilman kiertoteitä ja puukottamatta ystäviään ja työtovereitaan selkään. Tämä on ystävilleen ja työlleen uskollinen naishahmo, joka oikeutetusta vieraiden miesten pelostaan huolimatta ei ole häijy tai epäreilu. Miksei useampi vahva nainen voisi olla pelätty ja pidetty yhtäaikaa?

Ja vaikka välillä hänen roolinsa naisena onkin veistetty pieneksi vitsiksi, nämä kohtaukset eivät pinoudu samalla tavoin kuin vähemmän kunnioittavissa sarjoissa ja elokuvissa joissa nainen on pelkkä punchline. Susan Ivanova useimmiten tuo hauskimmat ja muistokkaimmat lauseet sarjaan. Ivanova ei ole punchline, Ivanova monesti itse sanoo ne. Monesti. Harvemmin yhtä hauskaa ja hyvin tehtyä hahmoa näkee, varsinkaan naishahmoa.

Riikka Kauppi

Taisi olla vuosi 1998, kun olin viettämässä iltaa ystäväni luona. Hän sanoi, että tänä iltana tulee Babylon 5, ja se pitää sitten katsoa. Minulle sarja oli entuudestaan tuntematon ja totesin, että sopiihan se. Kun jakso oli päättynyt, olin myyty. “Vau! Mikä tämä olikaan?” Olin katsonut ensimmäisen jakson Babylonia ja olin myyty. Seuraavan parin viikon aikana katsoin kaverin VHS-nauhoilta kaikki ensimmäisen tuotantokauden jaksot ja pääsin kiinni televisiossa näytettävään tahtiin. Babylon 5 oli ensimmäinen scifi-sarja johon nuorena nörttinä tutustuin, silloin vielä hieman häpeilin kiinnostustani tietokoneisiin ja fantasia- ja scifi-kirjallisuuteen.

Sarjassa oli mielestäni useita hienoja hahmoja; alusta alkaen pidin kovin Delennistä, Minbar-lähettiläästä, joka ei aina oikein ymmärtänyt ihmisten tapoja. Tai Vir, joka oli olemukseltaan anteeksipyytelevä, ja joutui aina vaikeisiin tilanteisiin pomonsa vuoksi. Mutta yksi hahmo oli minulle ylitse muiden. Babylon 5:n XO eli First officer, komentajasta seuraava Susan Ivanova vei minun sydämeni. Hänestä tuli minulle esikuva. Minä olin nuori nörttityttö, joka oli hieman ujo, eikä oikein tiennyt mihin kuuluisi, mutta Susan Ivanova tiesi täsmälleen minne hän kuului, tai ainakin päällepäin se näytti siltä.

Sarjan edetessä käy ilmi, että Susan on myös ristiriitojen repimä ja hänellä on salaisuus, jota hän ei voi kertoa kenellekkään. Käy ilmi, että Susanin lapsuus ei ollut maailman helpoin. Hänen äitinsä teki itsemurhan ja vain vuotta myöhemmin hänen isoveljensä kuoli sodassa. Susan itse on heikko telepaatti ja telepaattina hänen tulisi rekisteröityä, mutta hän ei luota Psi Corp järjestöön joka valvoo telepaatteja, joten hän pyrkii salaamaan kykynsä.

Susan oli äitinsä itsemurhasta katkera, mutta minun silmissäni Susanista tuli selviytyjä. Hänen elämänsä lähtökohdat eivät ehkä olleet parhaat mahdolliset, mutta hän otti kohtalonsa omiin käsiinsä ja teki itsestään voittajan. Koulukiusattuna ja ei-niin-helpon lapsuuden läpikäyneenä, Susanista syntyi minulle esikuva ja eräänlainen roolimalli. Siinä oli nainen joka oli ylittänyt menneisyytensä ja oli nyt sanavalmis, vahva ja osin myös pelätty, mutta samalla huumorintajuinen ja naisellinen ja hänessä oli myös se herkkä puoli. Kun katsoin Susania, totesin, että tuollainen minä haluan olla isona.

Kuva Babylon 5 Wiki

I’d like you to take the time to learn the Babylon 5 mantra: ‘Ivanova is always right. I will listen to Ivanova. I will not ignore Ivanova’s recommendations. Ivanova is God. And if this ever happens again, Ivanova will personally rip your lungs out. – A Voice in the Wilderness, 1.18

Nyt 15 vuotta myöhemmin, näen selkeämmin, kuinka Susanin lapsuuden traumat vaikuttivat hänen käyttäytymiseensä ja kuinka Susan ei ehkä ole täydellinen nainen. Mutta se pitää edelleen paikkansa, että Susan Ivanova on selviytyjä ja ehdottomasti yksi vahvimmista naishahmoista, jonka olen TV-sarjoissa koskaan nähnyt ja hyvä roolimalli kenelle tahansa meistä.