Nörttitytöt
Kuva teeplantaasilta

Kuva teeplantaasilta
Lähde: Wikimedia Commons, kuvaaja: Sebastianjude

Camellia sinensis, kiinalainen kamelia, on epäilemättä Camellia-suvun tunnetuin jäsen. Se on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, ja sen lehdistä valmistetaan veden jälkeen maailman suosituinta juomaa, teetä.

Juomana tee on kotoisin Kiinasta, jossa sitä alettiin juoda mahdollisesti Shang-dynastian (1500-1046 eaa.) aikoihin. Tee oli aluksi terveysjuomaa. Plus ça change, plus c’est la même chose: kun tee löysi tiensä eurooppalaisten kuppeihin, sitä markkinoitiin aluksi esimerkiksi potenssilääkkeenä. Viime aikoina tee on jälleen saavuttanut suosiota terveysjuomana, kun etenkin vihreän teen terveysvaikutuksista on tehty tutkimuksia.

Voisi ehkä kuvitella, ainakin jos monen länsimaisen teetalon valikoimaa katsoo, että tee itsessään olisi aina melko saman makuista ja variaatiota toisi vain se, onko kyseessä esimerkiksi vihreä tee vai musta tee. Vaihtelua voisi sitten tuoda erilaisilla mausteilla ja aromilisillä. Näin ei kuitenkaan ole. Puhtaan, maustamattoman teen makuavaruus on huikaiseva. Kaipaatko hentoa, kasteenkeveää makua vai maanläheistä makua, joka tuo mieleen metsän sateen jälkeen? Olisiko mieleesi ruohoinen maku vai haluatko maistaa toffeista, maitoista tai leväistä makua? Teestä löytyy sopiva laatu, eikä mukaan tarvitse laittaa ylimääräisiä ainesosia tai aromeja näitä makuja luomaan. Kuumassa vedessä haudutetut teelehdet riittävät.

Teekategoriat

Toisin kuin yleisesti sanotaan, teetä ei fermentoida eli käytetä, vaan se hapetetaan. Teelehdet alkavat itsestään hapettua heti, kun ne on korjattu. Hapettuminen johtuu teelehtien sisältämistä entsyymeistä, ja prosessissa lehdet muuttuvat tummemmiksi. Tee jaetaan yleisesti kategorioihin sen perusteella, kuinka lehdet on käsitelty ja miten paljon ne ovat saaneet hapettua. Selkeimmin havaittavat erot eri teelaatujen maussa tulevat nimenomaan siitä, kuinka kauan lehtien on annettu hapettua ennen kuin hapettumisprosessi on pysäytetty kuumentamalla lehtiä. Myös kasvupaikalla, valituilla teenlehdillä, ja niin edelleen, on merkitystä maun kannalta.

Seuraavassa esitellään yleisimmät teekategoriat. Erityisesti makujen kuvaukset ovat todella yksinkertaistettuja.

Valkoinen tee

Valkoinen tee on hyvin vähän käsiteltyä teetä, ja siihen käytetään vain teepensaan nuoria, ylimpiä lehtiä. Sen on annettu nuutua auringossa, jonka aikana se hapettuu kevyesti. Valkoista teetä valmistetaan pääasiassa Kiinan Fujianissa, ja valmistusmäärät ovat pienempiä kuin muiden teelaatujen kohdalla. Se on vähemmän tunnettua Kiinan ulkopuolella, mutta länsimaat ovat viime aikoina alkaneet kiinnostua tästä teelaadusta.

Vihreä tee

Kaikista teelaaduista vihreä on vähiten hapetettua. Teelehdet kuumennetaan, jotta hapettumisprosessi saadaan pysäytettyä heti alkuunsa. Sen jälkeen lehdet muotoillaan ja kuivatetaan, ja sitten tee on valmista.

Vihreä tee on kotoisin Kiinasta, mutta sitä viljellään ja juodaan paljon muuallakin Aasiassa. Esimerkiksi Japanissa viljelty tee prosessoidaan lähes pelkästään vihreäksi teeksi, josta suurin osa myös kulutetaan kotimarkkinoilla.

Kiinalaiset ja japanilaiset vihreät poikkeavat maultaan toisistaan varsin paljon. Japanilaiset vihreät teet ovat usein vehreitä tai merellisiä, kun taas kiinalaisista vihreistä teelaaduista saattaa löytää ruohoisuutta, makeutta, kukkaisuutta, ja niin edelleen.

Keltainen tee

Keltainen tee prosessoidaan melko samalla tavalla kuin vihreä tee, ja sitä valmistetaan vain pieniä määriä. Ainakin Suomessa se on vielä lähinnä kuriositeetti.

Oolong- eli wulong-tee (kiinalaisittain sinivihreä tee)

Tieguanyin

Tieguanyin, “rautainen armon jumalatar”, kuuluisa oolong-tee
Lähde: Wikimedia Commons

Tähän ryhmään kuuluvat myös pouchong- eli baozhong-teet, jotka ovat miedosti hapetettuja sinivihreitä teelaatuja. Usein näitä laatuja kutsutaan myös yksinkertaisesti oolong-teeksi. Oolong-teen hapetusaste voi olla noin 8 ja 85 prosentin välillä, ja tee saatetaan myös paahtaa. Kuuluisia viljelyalueita ovat Kiinan Fujian ja Guangdong sekä Taiwan.

Oolong-teen maku vaihtelee paljon sen mukaan, miten pitkälle se on hapetettu ja onko sitä paahdettu. Vähemmän hapetetut, paahtamattomat oolongit muistuttavat aika paljon vihreää teetä, mutta niissä ei useinkaan ole vihreän teen terävyyttä. Tummat, paahteiset oolongit taas ovat huomattavasti voimakkaampia maultaan.

Musta tee (kiinalaisittain punainen tee)

Musta tee on kokonaan hapetettua teetä. Se on suosituin teelaatu länsimaissa: esimerkiksi Iso-Britanniassa yli 90 prosenttia kulutetusta teestä on mustaa teetä. Musta tee on yleisesti ottaen voimakkaampaa maultaan kuin muut teelaadut, ja joitain makuja, joita mustasta teestä voi löytää, ovat esimerkiksi paahteisuus, täyteläisyys ja marjaisuus.

Pu’er-tee

Sheng pu'er

Sheng pu’er -teekakku
Lähde: Wikimedia Commons, kuvaaja: Jason Fasi

Oman lukunsa ovat sitten pu’er sekä muut jälki-“fermentoidut” teet, jotka nekään eivät ole fermentoituja, vaan ne käyvät läpi hallitun kompostoitumisen. Pu’er käsitellään aluksi kuten vihreä tee, mutta sen jälkeen sen annetaan ikääntyä. Jos ikääntyminen on luonnollista, puhutaan sheng pu’erista. Jos taas ikääntymistä keinotekoisesti nopeutetaan, on kyseessä shu pu’er. Pu’eria valmistetaan vain Kiinan Yunnanissa. Samankaltaista teetä valmistetaan toki muuallakin, mutta pu’er on näistä teelaaduista arvostetuinta.

Sheng pu’er voi maistua terävältä, pehmeältä, hedelmäiseltä, kukkaiselta – sen makuun vaikuttaa paljon se, kuinka kauan se on saanut ikääntyä. Vanhetessaan hyvän sheng pu’erin maku pehmenee ja kitkeryys vähenee. Shu pu’erille taas on tyypillistä maanläheinen maku, josta tulee mieleen sateenjälkeinen metsä.

Teen valmistuksesta

Miten teetä sitten tulisi valmistaa, jotta se ei maistuisi siltä, kuin sillä voisi irrottaa maalia seinästä?

Makuun vaikuttavat eniten haudutusaika, haudutuslämpötila, ja veden ja teen suhde. Jos teetä hauduttaa liian pitkään, liian kuumassa vedessä tai liian paljolla teelehtien määrällä, teestä tulee liian väkevää ja kitkerää. Päinvastaisesti liian lyhyt haudutusaika, liian alhainen lämpötila ja liian vähän teelehtiä tuottavat laihaa teetä.

Haudutusajoista ja -lämpötiloista voi antaa vinkkejä, joita soveltaa ennalta tuntemattomaan teehen.

  • vihreät, valkoiset ja keltaiset teet: 75-85°C; 1½ min
  • oolongit ja darjeelingit: 85-95°C; 1½-2 min
  • mustat teet ja pu’er: 90-95°C; 2-4 min

Kun on tehnyt yhden haudutuksen teestä, voikin sitten säätää parametreja sen mukaan, mikä itsestä hyvältä tuntuu.

Teen määrän suhteen on vaikeampaa antaa ohjeistusta. Harva haluaa alkaa punnitsemaan lehtiä teetä laittaessaan, eikä punnitseminenkaan välttämättä takaa onnistunutta määrää. Kokeileminen onkin paras tapa saada aikaan itselle mieluisaa teetä.

Tee olisi hyvä kaataa heti kerralla kuppeihin tai erilliseen tarjoilukannuun (esimerkiksi kermakko käy hyvin, jos kannu on pieni). Muuten se saattaa mennä kitkeräksi teelehtien lilluessa vedessä. On tosin joitain teelaatuja, jotka eivät ole moksiskaan lyhyestä – tai edes pidemmästä – lillutuksesta. Samoista teelehdistä saa yleensä useamman haudutuksen, paitsi ehkä mustan teen kohdalla. Seuraavaan päivään teelehtiä ei kuitenkaan kannata jättää. Jälleen kerran, kokeilemalla saa parhaiten selville, kuinka monta kertaa lehdet voi hauduttaa.

Teetä japanilaisittain

Teetä japanilaisittain
Lähde: Flickr, kuvaaja: Kanko

Jotta sekoittaisin vielä pakkaa lisää, kuvailen yleisesti oman tapani valmistaa teetä. Minulla on pieni, noin yhden desilitran vetoinen lasikannu, jonka ensin lämmitän vedellä. Kaadettuani lämmitysveden pois lisään teelehdet, joita käytän varsin paljon kannun kokoon nähden. Kaadan kannuun kuumaa vettä, jolla huuhtelen lehdet. Kaadettuani huuhteluveden pois kaadan kannun täyteen varsinaista teevettä. Annan teen hautua vain noin 5-10 sekuntia, jonka jälkeen kaadan sen kuppiini. Kyseessä on yksinkertaistettu version ns. gongfu-haudutuksesta.

Lopuksi

Monimutkaisempaa kuin viinin maistelu? Uskaltaako tässä kohta enää juoda teetä ollenkaan, kun pitäisi tietää niin monia eri asioita? Totta kai uskaltaa. Kuten kaikkien makuasioiden kanssa, maistelu on ainoa tapa löytää itselle mieluisat ja sopivat teet. Loppujen lopuksi teen valmistaminen on varsin helppoa. Ylläolevilla haudutusajoilla ja -lämpötiloilla pääsee jo pitkälle, ja lehtien määrä on helppo kalibroida itselle sopivaksi.

Kun sitten jossain vaiheessa markettien teevalikoima alkaa kyllästyttää, on aika siirtyä erikoiskauppojen valikoimiin. Jos asuu pääkaupunkiseudulla tai on käymässä siellä, voi vain kävellä asiantuntevaan teekauppaan ja pyytää myyjää suosittelemaan jotakin. Muualla maassa asuvat joutuvat valitettavasti usein tyytymään nettikauppoihin. Artikkelin lopusta löytyy linkkejä suomalaisiin nettikauppoihin.

Tee on siitä kiitollinen juoma, että sen valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Jos kuitenkin on sellainen ihminen, joka pitää asioiden tutkiskelusta ja kokeilusta, niin teestä saa loputtomasti iloa. Pussiteestä teehen, joka maksaa pienen auton verran – teestä löytyy lähes jokaiselle jotakin.

Linkkejä suomalaisiin teekauppoihin

Kommenttiosioon saa mielellään lisätä omia suosituksia!

Lähteet: Wikipedia, Uutos Helsinki Oy ja kirjoittajan vuosien varrella pääkoppaansa tallentama tieto.