Gloom, Atlas Games 2005
Suunnittelija: Keith Baker
Kuvittaja: Scott Reeves
Pelaajamäärä: 2-4 (lisäosien avulla 2-6)
Kieli: Englanti
Lisäosat: Unhappy Homes, Unwelcome Guests, Unquiet Dead sekä itsenäinen (mutta myös lisäosana toimiva) Cthulhu Gloom ja Cthulhu Gloom: Unpleasant Dreams

Gloom on yksi suosikkipeleistäni ja on hyvä esimerkki korttipelien monimuotoisuudesta. Heille, jotka tuntevat korttipelit lähinnä pokerin ja Unon kautta, lienee varsin hämmästyttävää kuinka hauskoja ja hullunkurisia tarinoita korttipelin avulla voi kertoa.

Pelin perusidea on hyvin yksinkertainen. Sinä kerrot tarinaa eriskummallisesta perheestä, yrittäen tehdä heidän olostaan mahdollisimman surkean ja lopulta päästää heidät haudan lepoon. Plus- ja miinuspisteitä sisältäviä kortteja pelaamalla määritellään, mitä hahmoille tapahtuu seuraavaksi. Pelaaja, jonka perheellä on surkein loppu, eli vähiten pisteitä, voittaa pelin.

Miten sitä sitten pelataan?

Jokainen pelaaja valitsee itselleen haluamansa perheen, joista jokainen esitellään lyhyesti sääntökirjassa. Peruspelissä on neljä perhettä, jotka erottaa toisistaan hauskan kuvituksen sekä teemavärien avulla. Perheenjäseniä on 5 kappaletta, ja jokaisen tarinaa on tarkoitus edistää pelin kuluessa.

Näin kuvailee Gloomin ohjekirja Castle Slogaria ja Professori Helena Slogarin eriskummallista perhettä.

Gloomia voi pelata myös ilman, että hahmojen tarinaa kerrotaan jatkuvasti ääneen. Pelkkä korttien pelaaminen ja pisteiden kerääminen voi olla itsessään hauskaa. Näkisin kuitenkin, että pelin todellinen hauskuus piilee nimenomaan spontaanissa tarinankerronnassa. Heille, jotka arastelevat improvisoitujen tarinoiden keksimistä voin kertoa, että peli ja muiden pelaajien panokset tukevat tarinoiden kehittymistä varsin hyvin. Jos aloittaminen tuntuu vaikealta, eikä tiedä mistä lähteä liikkeelle, voi pelin aloittaa sanomalla vaikkapa “Olipa kerran…” ja kertoa lyhyesti ohjekirjassa mainitut faktat omasta perheestä ja perheenjäsenistä. Sen jälkeen tarinointi tuntuu varmsti hieman helpommalta.

Balthazar parka joutui ilkeiden kakaroiden takaa-ajon kohteeksi kymmenen miinuspisteen arvoisesti.

Pelin aikana pelataan kädestä läpinäkyviä kortteja asettamalla ne perheenjäseniä vastaavien korttien päälle. Jokainen pistekortti (“Modifyer card”) on arvoltaan plus- tai miinuspisteiden arvoinen: miinuspisteet merkitsevät kurjaa kohtaloa, kun taas pluspisteet kertovat positiivisista tapahtumista. Koska kortit ovat osittain läpinäkyviä, voi pelaaja vuorojensa aikana kasata useita kortteja päällekäin ja kartuttaa pistetiliään.

Lisäksi kortteihin liittyy aina tarinallinen elementti, kuten “mursi luita” tai “joutui villakoirien takaa-ajon kohteeksi”, joka tulee sisällyttää alati muuttuvaan tarinaan epäonnisesta perheestä. Pelin hauskuus kiteytyy juurikin tähän: miten sisällyttää absurdilta ja satunnaiselta tuntuva tapahtuma perheen tarinaan? Miten luunmurtuma johtaa tapahtumaan, jossa hahmo joutuu manaattien runtelemaksi? Kortit ja niiden tarinalliset elementit pistävät luovuuden liikkeelle ja synnyttävät hauskoja ja uppo-outoja kertomuksia.

Lisämausteen peliin tuovat tapahtumakortit (“Event cards”), joiden avulla on mahdollista esimerkiksi perua jokin tapahtuma (kuten hahmon kuolema) tai vaihtaa kortteja pelaajien kesken.

Lopulta Balthazar-parka tukehtui luuhun, kerättyään elämänsä aikana kymmeneen pisteen verran kurjuutta elämäänsä.

Hahmojen taipaleen kruunaa tietenkin kummallinen kuolema. Pakassa on pistekorttien lisäksi myös kuolemakortteja (“Untimely death cards”), jotka pelaamalla pelaaja voi päästää kurjia kokeneen hahmonsa haudan lepoon, tai vaihtoehtoisesti tapattaa vastapelaajan turhan vähän kurjia kokeneen hahmon ennen kuin vastapelaaja kykenee antamaan hahmolle lisää syytä suruun. Hahmo voi kuolla esimerkiksi tulemalla leivotuksi piiraaseen (“was baked in a pie”) tai kärppien ahmimaksi (“was devoured by weasles”), ja nämäkin oudot sattumukset tulee sisällyttää tarinaan, jotta peli olisi mahdollisimman antoisa. Peli päättyy kun yhden pelaajan koko perhe on heittänyt lusikan nurkkaan ja tämän jälkeen pelaajat laskevat perheidensä pistemäärän. Ainoastaan kuolleiden hahmojen pisteet lasketaan lopulliseen tulokseen, joten hahmot on paras listiä ennen kuin on liian myöhäistä.

Awesome! Marssinko pelikauppaan nyt vai hetken kuluttua?

Viehättävä kuvitus, hauskan groteski idea ja poeettinen vivahde tekee Gloomista mitä parasta viihdettä jokaiselle tarinankerronnasta edes etäisesti pitävälle. Voin siis suositella lämpimästi muutaman kympin investoimista tähän peliin.

Valitettavasti Gloomia ei kuitenkaan löydy suomenkielisenä painoksena, vaan pelin kortit sekä ohjeet ovat englanniksi. Peliä voi luonnollisesti pelata haluamallaan kielellä, kunhan ymmärtää mitä korteissa sanotaan. Muita kieliä taitaville tiedoksi: peliohjeet löytyvät pelin kotisivuilta myös espanjan-, italian- ja portugalinkielisinä versioina.

Jos peli vaikuttaa hauskalta, mutta haluat tutustua sielä vielä hieman tarkemmin ennen tai jos kaipaat hyvää esittelyä pelistä ja sen kulusta, suosittelen lämpimästi katsomaan TableTop-sarjan Gloom-jakson. Se sai minutkin syttymään pelille.

Muuta kivaa:

• Lisää tietoa Gloomista löydät Atlas Gamesin kotisivuilta.
• Haluatko luoda oman Gloom-perheen? Tee se kätevän mallin avulla!
• Tekisikö mieli järjestää Gloom-bileet? Tässä ohjeet järjestelyitä varten sekä kutsukortin pohja!