”Nemo saltat sobrius, nisi insanus est” eli suomeksi: “Kukaan ei tanssi selvin päin, ellei ole hullu”. Vaatiikin ehkä pientä hulluutta lähteä tekemään jotain, mikä on jo historian saatossa unohtunutta. Nyt puhun tietenkin historiallisista tansseista. Historiallinen tanssi on kiinnostanut nörttipiirejä jo kaksi vuosikymmentä, mutta miksi?

Lyhyt historia historiallisesta tanssista Suomessa

La fiamma di danza esiintyy. Kuvaaja: John Morelius

Tammikuussa 1993 Tamara Popova-Veltcheva järjesti ”Keskiaikaisten tanssien kurssin” Helsingissä. Tälle kurssille osallistui väkeä Suomen Keskiaikaseurasta, ja sen jälkeen järjestetyissä Sydäntalven juhlissa näitä tansseja opeteltiin innokkaasti. 90-luvun alussa, ennen Internetin valtakautta lähteiden ja musiikin löytäminen oli kuitenkin haastava tehtävä. Tieto historiallisista tansseista kulki Suomen harrastajien pariin pitkälti SCAn kautta. Visbyn keskiaikaleiriltä mukana olleet nappasivat mukaansa uusia tansseja.

90-luvun loppupuolella alkoi historiallisten tanssien harrastus levitä myös keskiaikaseuran ulkopuolelle. Helsingin Yliopiston roolipeliyhdistys Alter Egon toiminnassa oli mukana tanssia. Tanssiharrastus kulkeutui myös Espoon puolelle, Otaniemen Roolipeliclubin (ORC:n) toimintamuodoksi. Lopulta Ropeconin yhteydessä järjestetyt tanssiharjoitukset ja tanssiaiset toivat harrastuksen piiriin uusia kiinnostuneita eri puolilta Suomea, jotka puolestaan aloittivat omia tanssipiirejä omilla paikkakunnillaan.

2000-luvulla harrastus jatkoi leviämistään. Moderni teknologia mahdollisti historiallisten tanssien harrastuksen aivan uudella tavalla, kun musiikkia, tanssiohjeita ja myös alkuperäislähteitä alkoi tulla enemmän ja enemmän saataville verkkoon – vapaasti haettavaksi tai verkkokaupasta ostettavaksi.  Jo perinteisiksi muodostuneet tapahtumat juurtuivat tanssikulttuuriin: eri puolilla Suomea järjestettävät tanssileirit, Ropeconin tanssiaiset, ORC:n itsenäisyyspäivän tanssiaiset ja monet muut keräävät edelleen sekä uusia innostuneita, että vanhoja harrastajia tanssimaan.

Kaikki alkoi Ropeconin tanssiaisista vuonna nakki ja muusi, joissa kävin aina yhden kaverini kanssa. Conin jälkeen parina vuonna kaverini aina halusi mennä tanssiryhmä Linneaan, josta kuulimme tanssiaisissa, ja yhtenä vuonna hän sitten päätti lähteä oikeasti ja minä tulin mukaan henkiseksi tueksi. Tanssiharrastus ja minä sovimme hyvin yhteen, koska tykkään tanssia kaikenlaisia tansseja, ja tanssijat olivat kaikki tosi ystävällisiä avoimia. Koko ikäni tunsin että jotenkin en kuulu valtavirtaan, eikä se minua hirveästi haitannut, koska löysin omanlaisiani kavereita ja harrastuksia. Linneassa koin aina että olin ihan hyvä sellaisena kuin olin, ja että muillakin tanssijoilla oli samanlaisia kiinnostuksenkohteita kuin minulla. Sitten jonkun vuoden jälkeen tanssiharrastus vain jäi, elämässä oli muka jotain muita kiireitä. Törmäsin sattumalta kaupungilla vanhaan tanssituttuun, joka kutsui minut ja mukanani olleen kämppikseni tanssileirille, joka oli jo kohta. Kämppis lähti mukaan, ilman häntä en ehkä olisi uskaltanut koska arvelin tutun tanssiporukan vaihtuneen. Leirin jälkeen kämppistä ei kiinnostanut mutta minua kyllä, koska tanssi oli edelleen yhtä kivaa ja uudet porukat Linneassa yhtä ihania kuin vanhat. Aloin käymään Linneassa uudestaan ja aina tuntuu yhtä kivalta käydä tanssimassa ja nähdä tanssi-ihmisten naamoja.
– Anna

Mitä oikeastaan on historiallinen tanssi?

Historiallinen tanssi määritellään tanssiksi, jonka tanssiperinne on katkennut jossain vaiheessa eli sillä ei ole jatkuvaa perinnettä nykypäivään. Valitettavasti Youtubea ei vielä ollut olemassa 1500-luvulla, joten tanssit ovat tulkintoja erinäisten ohjeiden ja musiikkien pohjalta siitä, miten mahdolllisesti on saatettu tanssia. Koska harva meistä osaa esimerkiksi 1500-luvun italiaa niin monet tulkitsevat ohjeita eri tavoin. Siksi eri tanssiopettajien opeissa olleet tanssivat hieman erilaisilla askelilla. Ei ole kuitenkaan olemassa oikeaa tai väärää tapaa, sillä emme tule koskaan saamaan varmuutta siitä, miltä tanssit ovat alunperin näyttäneet. Tärkeintä onkin tanssiminen.

Ketjutanssia tanssileirillä. Kuvaaja Eliza Rask.

Historialliset tanssit ovat saaneet Suomessakin paljon harrastajia. Tanssi-innostus on lähtenyt historianelävöittämisryhmistä ja liveroolipelaajista. Suurin osa historiallisissa piireissä tanssittavista tansseista ajoittuu 1400-luvulta 1700-luvulle. Näiden tanssien rinnalla suosittuja ovat myös mm. kansantanssit 1800- ja 1900-luvuilta sekä 1900-luvun alusta peräisin olevat vanhojen tanssit.

Monet mieltävät historialliset tanssit hieman virheellisesti keskiaikaisiksi tansseiksi, vaikka todellisuudessa keskiajalta peräisin olevia tanssilähteitä ei juurikaan ole. Tanssimestarien ammatti on ilmestynyt hoveihin vasta 1400-luvun puolivälissä ja ensimmäinen painokone keksittiin samoihin aikoihin. Tämä mahdollisti tanssien kirjaamisen ylös aivan uudella tavalla ja näitä lähteitä tulkitaan nykypäivänäkin.

Larppaamista vai historian elävöittämistä?

Historiallinen tanssi on Suomessa nykyään hyvin itsenäinen harrastus. Moni on kuitenkin löytänyt historiallisen tanssin muuta kautta. Larppeja elävöitetään usein tanssiaisilla, joita varten opetellaan muutama helppo historiallinen tanssi. Myös keskiaikamarkkinoilla esitetään usein historiallisia tansseja. Historian elävöittämisryhmillä onkin ollut suuri vaikutus tanssin levittämisessä, mutta nykyisin historiallisen tanssin harrastaminen on täysin oma harrastuksensa. Kuitenkin roolipelaaminen, larppaaminen ja historian elävöittäminen kulkevat edelleen harrastajien keskuudessa hyvin lähekkäin tanssimisen kanssa. Siksi larppaamisen pariin päätyykin moni tanssija ja toisin päin.

Kuvaaja: John Morelius

”Miun tanssiminen alkoi Ruotsalaisen viikon mittaisen keskiaikalarpin keskellä, kun kyläjuhlissa tanssittiin helppoja tansseja, joihin saattoi mennä mukaan. Myöhemmin Suomen kamaralla saman lajin edustajia löytyi Ropeconista ja sitä kautta Linneasta”
-Ella

Kaavojen kautta kankeudesta eroon!

Historiallisista tansseista monet noudattavat tiettyä kaavaa. Näistä English country dance lienee yksi suosituimpia tanssin muotoja sen kaavamaisuuden, mutta samalla monipuolisuuden vuoksi. Nämä ovatkin tansseja, joita monet, jotka ovat kertoneet omaavansa kaksi vasenta jalkaa, ovat oppineet tanssimaan. Opettelet vain peruskaavan ja se toistuu aina hiukan muunnellen jokaisessa tanssissa. Tämä tietty improvisaation puute tuntuu lisäävän eteenkin nörttiväestön kiinnostusta historialliseen tanssiin. Esimerkiksi valssi on monille hyvin vaikea tanssi, koska siitä ei ole olemassa ennalta kirjoitettua kaavaa, vaan tanssijan (yleensä miehen) pitäisi osata viedä tanssia itse improvisoiden. Tähänkin on kehitetty ratkasuja ja monet tanssivat vaikka perusvalssin sijaan two to twirlia, joka on valssiin tehty toistuva koreografia.

Vaikka tunnettuja historiallisia tansseja on olemassa satoja, mikään ei estä keksimästä niitä lisää. Monet harrastajat ovatkin alkaneet myös itse kehitellä omia tansseja, jotka muistuttavat historiallisia tansseja. Näistä varmaan tunnetuimpia ovat Bordonialaiset tanssit, jotka ovat kokonaan John Gardiner-Garden kehittämiä maalaistansseja muistuttavia tansseja. Bordonia on kuvitteellinen valtio Keski-Euroopasta, jonka Gardiner-Garden kehitti taustatarinaksi tansseilleen.

Tanssileiri 2013. Kuva: Marc Dillon.

Suomessakin historiallisten tanssien tekeminen on yleistynyt viime vuosina, ja osa tansseista on jo vakiintunut tanssijoiden parissa. Omia tansseja voi alkaa tehdä kuka vain ja usein haastavin osio onkin kivan musiikin löytäminen. Kun sopiva musiikki on löytynyt, alkaa koreografiakin muodostua suoraan samaan kaavaan kuin monet muutkin tanssit. Näin syntyy moderneja historiallisia tansseja, joita kuka vaan voi keksiä.

”Olen larpannut jo pidemmän aikaa, ja silloin tällöin larpeissa oli joitain yksinkertaisia tansseja. Pidin niistä, mutta en oikein tiennyt missä harrastaa historiallisia tansseja. Sitten nelisen vuotta sitten silloinen tyttöystäväni kertoi Linneasta, ja kehotti tulemaan mukaan. Minulla oli joitain varauksia, koska en ole koskaan ollut urheilullinen, tai musikaalinen. Kuitenkin aloin käydä treeneissä, ja niissä oli todella hauskaa! Olen harrastanut nyt historiallisia tansseja 4 vuotta, ja olen saanut todella paljon iloa niistä, ja paljon mahtavia ystäviä sekä tuttuja.”
– Paavo

Nörttien oma tanssiryhmä

Jokin historiallisessa tanssissa vetää tietynlaista porukkaa harrastuksen pariin. Kun itse aloitin tanssimisen, pääkaupunkiseudulla toimivan tanssiryhmä Linnean vakioporukasta kolmasosa oli fyysikoita. Tämä selittyy sillä, että tanssirymää perustettaessa ryhmän perustaja Maarit Klami kyseli Ircissä #nörtillä kuka haluaisi lähteä tanssimaan. Näin syntyikin oikeasti nörttien aloittama tanssiryhmä. Ja koska monet kuulivat tanssiharrastuksesta kavereidensa kautta, nörttejä saapui myös lisää. Monet kertovatkin löytäneensä historiallisesta tanssista juuri samanhenkistä porukkaa kuin mitä itse ovat sekä jokin liikuntaharrastuksen mistä oikeasti pitävät. Tämä yhtälö tuntuu muissa tapauksissa olevan monille nörteille jonkin verran haastavaa.

Ropeconissa järjestetään vuosittain Suomen suurimmat historialliset tanssiaiset. Kuva: Tuomas Puikkonen.

”Viime keväänä näin Facebookissa surffaillessani huomasin ystävättäreni ilmoittautuneen mukaan tanssileirille. Katselin tapahtuman sivuja ja aloin haaveilla osallistumisesta. Muutaman päivän asiaa pyöriteltyäni ilmoittauduin itsekkin ja pian huomasinkin olevani ystävättäreni matkassa kohti leiripaikkaa.
Tanssileiri pidettiin Jyväskylässä, Juhlatalo Majakoskessa jossa oli tarkoitus harjoitella tansseja kolmen päivän ajan. Leirin huipennuksena oli juhlaillallinen sekä tanssiaiset jotka pidettiin tunnelmallisessa riihessä. Itsellä viikonloppu meni seinustalla toisten harjoittelua ja iloa seuratessa sekä juhlassa pukuloistoa ihaillessa, sillä vaikka leirin alussa oli aloittelijoille tarkoitettua opastus tanssia-askeliin, -kuvioihin sekä -sanastoon, en vain saanut itsestäni irti niin paljon, että olisin osallistunut opetukseen. Viikonloppuna kuitenkin kiinnostus harrastukseen kasvoi ja halu oppia vahvistui.

Leirin jälkeen minulla meni kuitenkin yli kuukausi kerätä rohkeuttani ennen kuin saatoin ajatella meneväni Munkkivuoren nuorisotalolle, jossa pidettiin Tanssiryhmä Linnean kesäkauden viikottaiset harjoitukset. En ole koskaan ollut kovin liikunnallinen saatika omannut hyvää hahmotuskykyä. Voisi sanoa, että omaan kaksi vasenta jalkaa. Koska olen hyvin suurikokoinen pyöri päässä pelko, että talloisin jonkun varpaita, en pysyisi mukana vauhdissa tai askelissa ja pahimmassa tapauksessa kaataisin jonkun. Hieman mietitytti myös miten ryhmä suhtautuu uusiin. Lopulta uteliaisuus kuitenkin voitti pelot.

Nyt lähes vuosi on kulunut siitä, kun otin ensimmäiset haparoivat askeleet historiallisten tanssien parissa ja hetkeäkään en ole katunut. Tässä ajassa olen saanut opetella monia ihania tansseja, tutustua ihaniin ihmisiin ja jakaa ilon hetkiä harjoituksissa. Olen viimein löytänyt harrastuksen jossa yhdistyvät ilo, liikunta ja rakastamani historia ja jossa voin käydä juuri niin usein, kun minulle sopii.

Ai niin. Ja en muuten ole vieläkään kaatanut ketään tai murskannut varpaita, vaikka muutaman kerran olenkin onnistunut sekoittamaan kuvion. Kiitos kuitenkin mahtavan ryhmän, mokat kuitataan naurulla ja sitten koetetaan uudestaan. Joten sinulle joka mietit asiaa sanoisin; tule ihmeessä mukaan iloiseen joukkoon.” – Katariina

Mitä muuta historiallinen tanssi sisältää?

Koska historialliseen tanssiin kuuluu yhtenä suurena osana myös vaatetus, niin monet myös ompelevat paljon. Monille larppaaminen voi olla ensikosketus omien vaatteiden ompelemiseen yläasteen käsityötuntien jälkeen ja innostus vain kasvaa kun pääseekin tekemään hienoja historiallisia pukuja. Tyylisuuntauksia riittää vaikka kuinka ja kaikille löytyy aina se mieluisin aikakausi, jonka vaatteita tykkää tehdä. Hyviä oppaita ja kaavoja saakin hakemalla hakea. Onneksi internet auttaa meitä tässäkin asiassa ja esimerkiksi Tudor tailorin mahtavat kuvalliset oppaat ovat auttaneet monia vaatteiden tekemisessä.

Tanssiharrastajat ovat usein myös luovaa porukkaa ja vaikka tehdä voi vaikka oman musiikkivideon. Midsummer shindig -musiikkivideo on tanssiryhmä Linnealaisten tekemä video tanssiin nimeltä Shindig, joka on Sampo Niskasen koreografia.

Niin ja mitenkäs se oma tarina menikään. Törmäsin lapsuudenystävään, jota en ollut nähnyt vuosiin, joka kutsui mukaan tanssiharjoituksiin Lauttasaareen. Nyt 9 vuotta myöhemmin tanssiminen on ollu pisin yhtäjaksoinen harrastukseni, jonka kautta olen päätynyt myös roolipelaamisen, larppaamisen ja ompelemisen pariin. Se on tuonut valtavan määrän hyviä ystäviä ja sitä kautta löytyi myös oma puoliso. En pysty sanoin kuvailemaan kuinka paljon suosittelenkaan tämän harrastuksen aloittamista 🙂

Kihloihin Saksassa tanssitapahtumassa. Kuvaaja Anssi Sajama.

Lopuksi haluan sanoa kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka lähettelivät noita tarinoitaan tuolla tekstin välissä siitä miten ovat päätyneet historiallisen tanssin pariin. Kiitos kaikki!

Lisää tietoja historiallisesta tanssista Suomessa löytyy historiallisen tanssin wikistä: tanssi.dy.fi

Tanssiwiki sisältää myös kasan tanssiohjeita sekä musiikkeja ja videoita.

Ja jos et ole vielä kokeillut niin tule kokeilemaan! Tanssiryhmiä löytyy ympäri Suomen ja Ropecon koittaa jo parin viikon päästä.