Kirjoitin tämän artikkelin alkujaan nörttien esikuvia listaavaan artikkeliin, mutta Xenaa ei parille riville saanut mahtumaan ja siksi Xena sai oman artikkelinsa. SPOILER-VAROITUS: jutussa käsitellään TV-sarjaa kokonaisuutena ja puhutaan myös juonenkäänteistä.
Xena taistelee

Xena taistelun tiimellyksessä.
(Sarjan promomateriaalia)

1990-luvun lopussa MTV3 toi ohjelmistoonsa Xena-nimisen (Lucy Lawless) soturiprinsessan seikkailut. Keskipäivisin näytetyn Hercules-sarjan spin-offia näytettiin aluksi keskellä yötä, ilmeisesti koska naissoturin luotsaamaan sarjaan ei luotettu, mutta verrattuna pölhöön ja lapselliseen Herculekseen Xena oli jotain aivan muuta. Xena aloitti uransa Herculeksessa yhtenä julmimmista sotapäälliköistä, joka hurmasi Herculeksen (Kevin Sorbo) parin Iolauksen (Michael Hurst) ja käänsi tämän Herculesta vastaan hyväksikäyttäen miesparkaa säälimättä. Suunnitelma kuitenkin kääntyi Xenaa vastaan ja Xenan oma sarja alkoi tilanteesta, jossa oman soturijoukkionsa hylkäämä ja pahoinpitelemä Xena lähtee etsimään itseään läpi maan, jonka on juuri tuhonnut.

Kun Xena tuli televisioon Suomessa olin juuri selviämässä vakavasta masennuksesta sekä väkivaltaisesta historiastani, jossa minua satutettiin ja minä satutin. Samaistuin täysillä Xenan taisteluun omaa menneisyyttä vastaan ja pyrkimyksissä kohti paremmaksi ihmiseksi tuloa. Xenalla oli omat heikot hetkensä, jolloin kiusaus ottaa se helpoin ja huonoin tie oli houkutteleva. Vaikeampaa oli kohdata oma menneisyys ja myöntää mitä on tapahtunut. Monia pahoja tekoja ei koskaan voinut hyvittää ja aikoinaan tehty huono päätös saattoi jäädä kummittelemaan vielä pitkäksi aikaa. Pitkin sarjaa, vaikka Xenasta oli jo tullut “hyvä” aina silloin tällöin hän kohtasi ihmisiä, joille oli tehnyt paljon pahaa ja jotka näkivät hänet edelleen “pahana”. Monet näistä ihmisistä toivoivat kostoa Xenalle ja eräs heistä, Callisto (Hudson Leick), oli paitsi kostoretkellä myös selvästi mieleltään vahingoittunut siihen pisteeseen, että Xenan pahat teotkaan eivät enää kelvanneet huonoksi tekosyyksi kaikelle sille, mitä Callisto teki.

Xena Gabrielle

Gabrielle ja Xena
(Sarjan promomateriaalia)

Xena ja Gabrielle

Heti ensimmäisessä sarjan jaksossa Xenan mukaan tarttuu kirjailijanurasta haaveileva Gabrielle (Renee O’Connor), joka sarjan aikana muuttuu pikkuisen höntistä ja naiivista neidosta taistelijaksi ja Xenan omatunnoksi sekä elämänkumppaniksi. Sarjan hienoin ja ehkä myös hankalin käsiteltävä on juurikin Xenan ja Gabriellen suhde. Alkuun Xena tuntuu ihmettelevän, miksi Gabrielle oikeastaan edes roikkuu hänen mukanaan, ja monasti Gabrielle jää jälkeen miettimään mahtaako Xena sittenkään palata hänen luokseen. Mutta ensimmäisen kauden aikana heidän ystävyytensä kasvaa aidoksi sielunkumppanuudeksi. Toisella kaudella Xenan ja Gabriellen ystävyys syvenee rakkaussuhteeksi asti vaikka asiaa ei suorastaan vielä hierota naamaan. Pieniä vihjaavia kohtauksia ja melko suoria sanoja siellä ja täällä. Kolmannella kaudella Xenan ja Gabriellen suhteelle käy kehnosti ja sen jälkeen suhteen paikkaaminen on koko loppusarjan kantava teema. Ensirakkauden huuma on ehkä poissa, mutta tilalla on jotain paljon syvempää.

Xenan ja Gabriellen suhde on yksi harvinaisista fem/fem-parisuhteista, joista slashin kirjoittajat ovat villiintyneet ja 90-luvun televisiossa Xena oli yksi ensimmäisiä sarjoja, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt esitettiin ihan normaaleina ihmisinä. Ensinnäkin Xena itse ei todellakaan ole stereotyyppinen nainen vaan aikamoinen poikatyttö, joka rakastaa kalastamista, tykkää miekoista ja tappelemisesta ja on aina välillä aikamoinen possu. Xenan miesmäisyydestä tehtiinkin monasti hyväntahtoisesti pilaa sarjan jaksoissa, joiden nimet olivat muotoa “Warrior… Princess… Tramp”. Niissä Xena joutui tekemisiin useiden kaksoisolentojensa kanssa ja Xenan erot moniin erilaisiin hahmotyyppeihin kuten pikkuisen bimboon prinsessaan kävivät hyvin selviksi. Ja vaikka bimboille hahmoille ehkä oltiinkin sarjassa pikkuisen ilkeitä – esimerkiksi kaikkien bimbojen jumalatar Afroditea (Alexandra Tydings) lyötiin välillä todella halvalla – niin silti loppupeleissä esimerkiksi Afroditesta tuli hyvä kaveri Gabrielelle ja Xenallekin.

Miss Artiphys

Miss Artiphys
(Ruutukaappaus sarjasta)

Ja ne seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sitten. Aikana, joina kumpiakaan ei juuri televisiossa nähty, Xenan ja Gabriellen suhde oli jo aika rohkea. Mutta selkein ja rohkein esimerkki tästä oli jakso “Here She Comes… Miss Amphipolis”, jossa Xena joutuu osallistumaan missikisaan yrittäessään saada kiinni salamurhaajan. Xena lähtee tehtävään hyvin vastentahtoisesti ja lähtökohtana on, että kaikki missit ovat kuitenkin jotain bimboja, mutta lopulta kaikki paljastuvat hyvin älykkäiksi naisiksi, jotka olosuhteiden pakosta ovat joko pelastaakseen kylänsä tai oman nahkansa päätyneet osallistumaan kisaan. Kisan voittaa lopulta transsukupuolinen Miss Artiphys, jota jaksossa näytteli oikea transsukupuolinen tähti Karen Dior, joka kuoli vuonna 2004 AIDSiin/hepatiittiin. Parasta jaksossa on se, että Xenalle selviää jakson aikana, ettei Miss Artiphys ole “oikea” nainen, mutta Xena päättää, ettei haaroväli ole tässä oleellista, vaan Miss Artiphyksellä on yhtäläinen osallistua kisaan siinä kuin muillakin neidoilla.

Xena, kaikkien nörttien esikuva?

Vaikka Xena ei itse ole suoranainen nörtti, on koko sarja itsessään oikea nörttigasmi! Sarjassa on monia sellaisia hahmoja, jotka menevät mielestäni nörtin määritelmän alle. Gabrielle on tietenkin selkeä kirjanörtti, joka saattaa jättää Xenan yksin seikkailemaan lähtiessään kirjoituskurssille ja kamera seuraa Xenan sijaan Gabriellea. Vaikka Gabrielle hetkeksi hairahtuu kirjoittamisesta, viimeisellä kaudella hän löytää taas vanhat tekstinsä ja palaa rakkaan harrastuksensa pariin.

Joxer

Joxer
(Sarjan promomateriaalia)

Sarjan yksi ihastuttavimmista hahmoista on Joxer (Ted Raimi), joka on auttamattoman kömpelö ja höntti, ja samaan aikaan uskomattoman rakastettava tyyppi. Joxer on juuri se nörttipoika, joka yrittää ihan liikaa ja kuvittelee pikkaisen liikaa itsestään, on ärsyttävyyteen asti ihastuksissaan Gabrielleen, mutta jonka rinnassa sykkii ihana ja uskollinen ystävä.

Nörttijoukkoon kuuluu myös hieman harvinaisempi vieras, aivan loistava Bruce Campbell Varkaiden kuninkaana Autolycuksena! Samaten nörttihahmoksi voidaan lukea oikea antiikin autokauppias Salmoneus (Robert Trebor).

Autolycus

Autolycus
(Sarjan promomateriaalia)

Vaikka Xena itse ei suorastaan nörtti ole – vaikka onhan Nörttitytöilläkin oma taistelulaji-nörtti Maddie – niin Xenassa on sen verran normeista poikkeavaa naista, jonka tunnistan ihan täysin itsestänikin. Oikeastaan koko sarja on suuri nörttiyden huipentuma ja sen takana on selvästi sellainen nörttiarmeija, että eihän se voi kuin näkyä sarjasta. Voisinkin sanoa, että koko Xena – Warrior Princess on puhtain tulkinta minusta ihmisenä ja jokainen sen hahmo sellainen osa minua, mitä olen joutunut oppimaan rakastamaan.

Xena, kaikkien voimakkaiden naisten sankari

Koska Xenaa näytettiin alkujaan Suomessa niin kummalliseen aikaan, Xena ei koskaan saavuttanut Suomessa samanlaista vakiintunutta kulttiasemaa kuin esimerkiksi Buffy Vampyyrintappaja. Aika monelta Xena jäi väliin myös, koska Hercules – The Legendary Joyrneys ei koskaan noussut samalle tasolle Xenan kanssa ja moni tuomitsi Xenan Herculeksen perusteella. Se on sääli, sillä Xena on toiminut esikuvana monelle myöhemmin kulttisuosioon nousseelle sarjalle kuten Buffylle, Dark Angelin Maxille, Aliaksen Sydney Bristowlle sekä Kill Billin Beatrix Kiddolle eli Morsiamelle.

Xena on yksi television varhaisimmista ellei ensimmäinen ns. vahva naishahmo, joka seikkaili ihan omassa sarjassaan, josta lisäksi tuli hyvin suosittu. Olen miettinyt, miksi Xena vetoaa minuun niin paljon. Tietenkin asiaan vaikuttaa aiemmin mainitsemani yhteinen pyrkimys paremmaksi ihmiseksi, mutta ainakin minulle oli tärkeää nähdä myös vahva ja itsenäinen naishahmo televisiossa.

Lisäksi Xena on yksinkertaisesti todella hauska sarja. Kaikilla sarjoilla on kankea alku ja valitettavasti Xenaan mahtuu myös todella kummallisia jaksoja, joissa huumori ei vain toimi niin millään, sekä vähän vakavamielisempiä kausia, mutta varsinkin lempikauteni eli 2. ja 3. kausi ovat aivan loistavia!  Lempijaksoihini lukeutuvat juurikin ne hauskimmat jaksot, joista yhdessä Gabrielle saa käsiinsä taiotun rullan, johon kirjoitetut asiat muuttuvat todeksi ja siitäkös vasta kaaos syntyy. Myös jakso, jossa Joxer kellon kilinällä muuttuu supermahtavaksi naistenmieheksi ja miekkasankariksi on klassikko. Eikä pidä unohtaa jaksoa, jossa Xena jää “Päiväni murmelina” tyyliin jumiin yhteen päivään tai jaksoa, jossa Xena ja Gabrielle kohtaavat ykkösfaninsa ja pääsemme näkemään, kuinka Xenan ja Gabriellen elämä muistuttaa vanhan avioparin nahistelua lentelevine kaloineen kaikkineen.

Kaltaiselleni historianörtille Xena on hauska myös siksi, että siinä vilahtelee aina silloin tällöin oikeita antiikin hahmoja sekä taruja. Tietenkään sarjassa hahmoja ei käsitellä kovin uskollisesti oikeille esikuvilleen, mutta esimerkiksi tarina, jossa Julius Caesar (Karl Urban, joka näyttelee myös Cupidoa sarjassa) joutuu merirosvo-Xenan kidnappaamaksi ja myöhemmin ristiinnaulitsee Xenan, perustuu tositapahtumiin. Caesar näet tuli kerran nuorena miehenä oikeasti merirosvojen vangitsemaksi ja vietti muistaakseni useamman kuukauden näiden vankina. Tarinan mukaan hän esimerkiksi neuvoi merirosvoja pyytämään hänestä suurempia lunnaita, sillä alhainen rahasumma olisi ollut loukkaus häntä kohtaan. Vankeutensa aikana Caesar ehtikin ystävystyä vagitsijoittensa kanssa, mutta vapauduttuaan kävi tietysti takaa-ajoon ja ristiinnaulitsi kyseiset merirosvot. Kiintymyksen osoituksena Caesar kuitenkin tappoi merirosvot heti eikä jättänyt heitä kuolemaan ristille moneksi päiväksi. Xenassa tarina ei tietenkään mene ihan samalla tavalla.

Aphrodite Cupid

Afrodite ja Cupid
(Ruutukaappaus TV-sarjasta)

Jollei Xena ole jo tuttu, suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän soturiprinsessaan.

Kiitos, Xena! <3