PokerNight2Alusta: Steam, Playstation 3, Xbox Live Arcade, iOS
Testattu: Xbox360 / PC
Studio & julkaisija: Telltale Games
Genre: Korttipeli
Ikäraja: 16 (kannustaa uhkapelaamaan, kielenkäyttö)

Poker Night 2:ssa pääset ottamaan pokeripöydässä erää peleistä ja populaariviihteestä tuttujen hahmojen kanssa. Tällä kertaa samaan pöytään mahtuvat koiraetsivä Sam Sam & Maxistä, Brock Samson The Venture Bros-TV-sarjasta, Claptrap Borderlandsistä sekä päähenkilö Ash Evil Dead -elokuvista. Valitettavasti itse Bruce Campbell ei toimi Ashin äänenä pelissä, mutta korvaaja on tarpeeksi lähellä oikeaa ja hahmon suusta tulee ulos aitoa Groovy Brucea. Kortin jakajaksi on valikoitunut Portal-pelien “pääpahis” GLaDOS.

Vaikka kyseessä on “vain” pokeripeli sen erottaa muista se, että pelissä hahmoina toimii muualta tuttuja hahmoja, jotka heittävät rooliinsa kuuluvaa läppää. Myös pelin taustalla pelipaikassa on viittauksia muihin peleihin ja esimerkiksi turnauksen isäntänä toimii Monkey Islandien kapteeni Reginald Van Winslow ja baarimikkona toimii Borderlandsin Mad Moxxi.

Kaikki hahmot

“That little thing? It’s just my 2012 Spike Video Game Award for Character of the Year!”
Vas: Brock, Claptrap, Reginald Van Winslow, Ash, GLaDOS ja Max.
(Kaikki kuvat ovat kuvakaappauksia pelistä.)

Mia:

En ole pelannut pokeria kovin paljon siitä yksinkertaisesta syystä, että olen todella huono häviäjä (ja voittaja) kaikenlaisissa peleissä. Kilpailuvietti on vain niin kova, ettei kenelläkään ole kivaa minua vastaan pelatessa ja lisäksi pokerinaamani on legendaarisen huono. Ja lisäksi olen niin itara, että on ihan turha kuvitellakaan, että pelaisin esimerkiksi rahasta, saati karkista. Sen vuoksi Poker Night 2 onkin hyvä peli juuri minulle. Vastustajat ovat tekoälyjä ja raha feikkiä. 😀

Poker Night 2:n viehätys perustuu mielestäni suoraan peleistä tuttuihin pelikavereihin ja on ihan hauska kuunnella tuttujen hahmojen höpötystä pelin lomassa. Toisaalta jos pelihahmot eivät ole tuttuja, niin mietin, mahtaakohan hahmojen lörpöttely käydä hermoille pidemmän päälle. Lisäksi hahmot alkavat toistaa itseään aika pian, mikä on huolestuttavaa, sillä jokaiseen jakoon on upotettu ainakin yksi pidempi keskustelu ja niiden aikana peli seisoo. Kaksiteräistä, sillä toisaalta se luo mukavaa “pelaan tässä kaverien kanssa”-tunnelmaa, mutta toisaalta se voi alkaa pännimään kun peli ei etene, varsinkin jos keskustelun on kuullut aiemmin.

Tells

Tutoriaalissa opetetaan mm. lukemaan hahmoja.
(Yksityiskohta kuvakaappauksesta.)

Vähän yllättäen suurin kitka minun ja tämän pelin välillä on se, miten kaikki hahmot puhuttelevat nimetöntä ja käytännön syistä tuppisuuta pelaajaa. Ottaen huomioon, että pelin hahmot vitsailevat keskenään ja naljailevat toisilleen enintään leikkimielisesti, syö kyllä naista se, että joka välissä hahmoilla tuntuu olevan jotain valitettavaa sinusta ja pelityylistäsi eikä sitä sanota vitsin kautta. Varsinkin näin pokeritaidottomalle pelaajalle, joka on vielä arka ja yrittää vasta opetella miten peliä kannattaisi pelata ja yrittää oppia näkemään todennäköisyyksiä, on aika raskasta kuulla jatkuvaa kuittailua mukamas huonoista valinnoista. Huomauttaisin, että pääsin kuitenkin joka kerta top 3:een, mikä on tällaiselle nyypälle, joka ei muista mikä korttiyhdistelmä voittaa minkä ja unohtaa aina värin olemassaolon, kuitenkin aika hyvin.

Itse pokerinpeluu on tehty helpoksi, ja kaikille hahmoille on tehty paljastavia eleitä, joilla voi vähän yrittää arvioida, millainen käsi heillä mahtaa olla. Valitettavasti en osaa arvioida miten hyvä peli Poker Night on “vakavana” pokeripelinä, mutta ihan kiva ajanvietepeli se joka tapauksessa on jos hahmot ovat tuttuja. Lisäksi on pakko kehua pelin ulkoasua, joka on todella sympaattinen. Tykkään.

Brockin silmää nykii

“Mr. Samson, your pupils are dilating…”

Lauri:

Olen nuoresta asti havainnut, että minulla on uhkapeliongelma. Tämä ei tarkoita, että harrastaisin uhkapelejä, vaan sitä, että kun minä satun millään tavoin ottamaan osaa uhkapeleihin niin minulla on vaikeuksia lopettaa. Tästä syystä en pelaa uhkapelejä ja vältän niitä täysin voimin, kuten alkoholisti välttää juomisen lopetettuaan tilanteita, joissa joutuisi taas addiktionsa valtaan. Kerron tämän siksi, koska pelit, jotka simuloivat uhkapeliä ilman todellista häviämisen vaaraa, tuovat aina takaisin mieleeni, miksi minun ei kannata pelata, sillä kuten oikeassakin elämässä, pokerin idea on tietää koska pelata ja koska lopettaa.

Poker Night at the Inventory -pelit eivät ole hyviä edustamaan tätä puolta oikeassa pelissä, mutta ovat viihdyttäviä.

Kuten ensimmäisessä osassa, vastassasi on neljä enemmän tai vähemmän tunnettua hahmoa, ja jälleen kerran kukaan ei tajua olla hiljaa. Hahmojen variaatio ei ole yhtä värikästä kuin ensimmäisessä pelissä, mutta persoonallisuudet ovat paljon mielenkiintoisempia tällä kertaa. Useat vitsit ovat ensi kuulemalta laadukkaita ja saavat nauramaan isoon ääneen, mutta iso ongelma on edelleen se, että sitä mukaa kun pelaajat karsiutuvat, dialogi alkaa toistamaan itseään paljon useammin. Jotkut keskustelut käyttävät hyväkseen useampaa kuin kahta hahmoa ja kuulostavat hauskalta, mutta pitemmät jauhamiset, jotka jopa keskeyttävät pelin joksikin aikaa, käyvät hermoille – erityisesti jos ne on kuullut jo useamman kerran, sillä näitä keskeytyksiä ei voi ohittaa nappia painamalla. Rasittavaksi käy myös kun useita kertoja pelaajan valintoja avoimesti morkataan yhä uudelleen ja uudelleen, mutta ei koskaan kun hahmot itse tekevät samat valinnat. En myöskään jaksa edes hymyillä enää vanhaksi käyneisiin Call Me Maybe -biisin viittauksiin, siitäkään huolimatta että Claptrapin huumorintajun on tarkoituskin olla ärsyttävää. Se nimittäin silti on ärsyttävää. GLaDOS on ehdottomasti koko porukan mielenkiintoisin puhuja ja sopii myös puhetyyliltään erittäin hyvin selostamaan peliä.

GLaDYS lyö lyötyä

“The player has burned out and must leave the table before everyone starts laughing.”

Itse peli on aika ajoin ihan jännittävä kun odottaa kortit pöydällä viimeistä paljastusta ja voittajan julistusta, vaikkakin inhimillisen tekijän puute on aina pokeria pelatessa varsin tylsää. Tekoäly tekee erilaisia eleitä, joista pelaajan ilmeisesti olisi tarkoitus koittaa päätellä onko tuore panos bluffi, mutta tästäkin vain hohkaa teennäisyys, josta on vaikea innostua. Oikeassa pelissä pelkkä miettimisaika ja pienetkin eleet ovat vihje siitä mitä toinen ajattelee, eivätkä tekoälyn toistuvat valikoidut supliikit voi korvata tätä. Peli antaa myös mahdollisuuden ostaa alkoholijuomia muille hahmoille jotta heidän eleistään tulisi selvempiä.

Tällä kertaa peliin on myös lisätty Omaha hold’em, joka on variaatio Texas-versiosta, joka käyttää pöydällä edelleen viittä korttia ja kädessä kahden sijasta neljää korttia, joista valitaan kaksi korttia pöydän kolmen kortin lisäksi. Molemmat pelit selitetään tutoriaalissa selvästi läpi, ja tutoriaalin saa helposti näkyviin kesken pelinkin. Samalla myös annetaan lyhyttä ja mielenkiintoista historiaa molemmista peleistä, ja säännöt ovat todellakin niin tarkasti selostetut, että pystyisit tämän jälkeen pelaamaan molempia pelejä kavereittesi kanssa vaikka lelukaupan pokeripanoksilla.

Extrat, uudet kortti-, panos- ja pöytäskinit, ovat tällä kertaa helpommin ostettavissa erillisillä pelimerkeillä, joita ansaitsee enemmän voittaessaan ja vähemmän hävitessään. Muutos on suotavampi verrattuna ensimmäisen pelin pitkään puurtamiseen jos haluaa sisustaa pöytäänsä mielensä mukaan. Jos kaikki kolme skiniä ovat toisiaan vastaavia, koko pelihuoneen sisustus muuttuu. Pelihahmoilta on myös mahdollista voittaa “erikoisesineitä” suorittamalla Bounty-haasteita pelien aikana. Esimerkkinä pelaajan täytyy jossain välissä pistää kaikki rahansa peliin, voittaa kaksi pottia putkeen jne.

Molemmat ‘Poker Night’-pelit ovat omalla tavallaan hauskoja kasuaali-pelejä, joilla saa tapettua aikaansa paremman puutteessa ja jotkut vitsit ovat erittäin hulvatonta tavaraa, vaikkakin jotkut keskustelut käyvät ajan kanssa hermoja raastaviksi. Tätä toista osaa voi helposti suositella sen halvan hinnan vuoksi niille, joille hahmot ja tunnelma ovat tärkeämpää kuin itse peli, sillä jos tätä haluaa pelata toivoen realistista pokerimatsia niin suosittelen edelleen vain ostamaan korttipakan ja muovirahaa.

Sam ja Max

Sam ja Max jännittävät mitä viimeinen kortti paljastaa.

Tiivistelmä

+ Hauskaa dialogia
+ Ajoittain mukaansatempaava peli
+ Hinta-laatu-suhde hyvä

– Toistuvaa dialogia
– Tekoäly ei voi korvata ihmispelaajaa pokerissa

Arvosana

Ihan söpö naapurin tyttö.

Ihan söpö naapurin tyttö.