via Wikipedia

Alusta: XBox 360
Studio: Ubisoft Montreal, Ubisoft Shanghai
Julkaisija: Ubisoft
Genre: First-person shooter
Ikäraja: 18

Far Cry 3: Blood Dragon on vahvasti kieli poskessa tehty itsenäinen spin off Far Cry 3 pelistä. Peli on suorastaan hukutettu 80-luvun nostalgiaan, joka tulee ilmi niin musiikissa, maailman suunnittelussa kuin myös 16-bittisissä välianimaatioissa. Pelaaja ohjaa Rex Power Coltia, jonka nimi jo yksinään kertoo paljon pelistä.

Pelissä eletään 80-luvun näkemystä 2007 vuoden tulevaisuudesta, jossa neonvärit, kybersotilaat sekä jatkuvat uhat perinteisille Amerikkalaisille Arvoille ovat jokapäiväisiä. Punainen uhka on ikuista ja edes Kanadan tuhoaminen ydinaseilla ei sitä pienentänyt. Ja tämän kaiken keskellä on uusi tuntematon uhka nousemassa salaiselta saarelta. Omega-tason uhan pysäyttämiseksi lähetetään kaksi Mark 4 -tason kyber kommandoa: sidekick nimeltä Spider sekä Vietnam 2 -sodan veteraani Kersantti Rex Power Colt.

Peli sijoittuu vapaasti tutkittavalle saarelle, joka on täynnä erilaisia kerättäviä salaisuuksia, monipuolista eläimistöä ja lisämausteena lukematon määrä Omega-sotilaita tapettavaksi monin eri tavoin. Saaren näyttävin eläin on pelin nimikkoeläin Blood Dragon, käytännössä silmistään laser-säteitä ampuva mutanttisaurus.

Alun harjoitusten jälkeen koko saari avautuu tutkittavaksi. Tärkeimpinä kohteina ovat vihollisen tukikohdat, joiden valtaamiseen on kolme lähestymistapaa vaikka tavoitteena onkin aina vain tappaa kaikki mikä liikkuu. Tukikohtaan voi hiipiä salaa ja tehdä työn äänettömästi. Toisena vaihtoehtona on käydä sulkemassa/sabotoimassa tukikohdan suojat, jolloin Blood Dragon tulee tyhjentämään tukikohtaan puolestasi. Viimeisenä vaihtoehtona on tottakai hoitaa koko tilanne aseet laulaen. Oma suosikkini oli näiden yhdistelmä, jossa ensin hiivin suojien hallintapaneelille asti, josta kutsuin blood dragon paikalle ja sen jälkeen vapaalla tyylillä viholliset ja itse dragon pois tukikohdasta.

Blood Dragon itse.

Blood Dragon itse. ©Ubisoft

Tukikohdan tyhjentämisen jälkeen paikan valtaavat ystävälliset tiedemiehet, jotka edustavat toista saaren herruudesta taistelevaa osapuolta. Vallattu tukikohta tarjoaa Rexille sivutehtäviä suoritettavaksi, jotka ovat tavoitteeltaan joko vangitun tiedemiehen pelastamista Omega-joukkojen takaa tai määrätyn kohteen salamurhaamista annetulla aseella. Sivutehtävät tuovat kokemusta, rahaa sekä päivityksiä aseisiin.

Pelissä on luonnollisesti myös juoni ja sitä edistäviä tehtäviä, mutta se on tyylille uskollisesti hyvin samankaltainen 80-luvun action-leffojen juoniin verrattuna. Ainakin itse nautin eniten vapaasta tutkimisesta, tukikohtien valtaamisesta sekä vihollisten monipuolisesta tuhoamisesta. Silmistään lasereita ampuva dinosaurus oli myös merkittävä osa omaa pelinautintoani.

Pelin musiikkimaailma vaatii erillisen kehumisen. Pelin musiikki yhdistelee 80-luvun tyylisiä parhaita tunnareita onnistuneesti ja aina tilanteiden vaatimalla vakavuudella; hieman Terminaattoria toimintaa saattelemaan, Thingiä tuomaan tunnelmaa hiipimiseen ja Karate Kidiä treeniä vahvistamaan. Ja kuten mihin tahansa kunnon kasarinostalgiapätkään kuuluukin, musiikkiin asetettu treenipätkähän löytyy jo aiemmin mainituista 16-bittisistä välianimaatioista.

Treenipätkästä löytyy myös suurin ongelmani peli suuntaan; treenin lopussa seuraa kaikkien aikojen kliseisin seksikohtaus, jonka aikana Coltin avustaja Dr. Darling alkuun huutaa “Yes” mutta noin puolessavälissä huudot vaihtuvat kieltäviin seksin kuitenkaan loppumatta siihen. Käytännössä se on hyvinkin tulkinnanvaraista, että huutaako nainen koska ei halua vielä orgasmia vai koska ei halua seksiä. Mutta kukin tehköön oman tulkintansa vaikka tämän videon perusteella. Valitettavasti tuo epämääräinen suhtautuminen naisen suostumukseen on myös osa kasarinostalgiaa, joten sinällään oikeassa seurassa. Koska enthusiastic consent (ajatus siitä, että kahden ihmisen harrastaessa seksiä, molemmat olisivat innostuneita siitä) on mielestäni erinomaisen kaunis asia, tämä kohtaus vaivasi minua.

Toinen ongelmani on, että välillä tapettaessa kiroillaan paljon ja yleisin käytetty kirosana on “cunt”. Koska itse kiroilen kuin merimies (joka olen ollutkin, mutta siitä ehkä toiste), tämä saattaa yllättää minut tuntevat. Ärsytykseni kiroilua kohtaa tulee puhtaasti kontekstista; koko peli on tehty 80-luvun nostalgian varaan ja 80-luvun action-leffoissa kiroiltiin verrattain vähän enkä muista niissä koskaan kuulleeni sanaa “cunt”. Se rikkoi muuten niin kauniisti rakennetun kasarinostalgiatunnelman ja se ärsytti. Ei paljoa, mutta ärsytti kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan Far Cry 3: Blood Dragon on hauska peli, joka on täynnä kasarinostalgiaa ja loistavan hölmöjä pikku juttuja, jotka tuovat hymyn kenen tahansa huulille.

Tiivistelmä

+ Ei ota itseään liian vakavasti
+ Musiikki
+ Runsaasti pelattavaa

– Paikoitellen itseään toistava
– Kielenkäyttö kontekstissa
– 80-luvun asenteet seksikohtauksessa.

Arvosana

Todellinen nörttityttö

Todellinen nörttityttö