Amerikassa myös sisiliskot ovat isompia

Amerikassa myös sisiliskot ovat isompia

Vuonna 2003 loin tunnukset useimpien varmasti tuntemalle taidesivustolle DeviantART. En ollut silloin vielä juuri aloittaneena piirtäjänä kovinkaan taitava, mutta halusin tottakai tulla paremmaksi. Sivuston foorumeiden kautta löysinkin muutamia uusia tuttavuuksia, joiden kanssa aloimme kommentoida toistemme töitä ja siinä sivussa ystävystyimme. Yksi näistä uusista ystävistäni oli texasilainen Rachel.

Tämän vuoden huhtikuussa, 10 vuotta virtuaalisen tutustumisemme jälkeen, minä hyppäsin lentokoneeseen ja pääsimme vihdoin tapaamaan livenä. Äkkiseltään luulisi, että punaniskojen asuttama osavaltio ei tarjoaisi kovinkaan paljon mielenkiintoista näkemistä ja kokemista nörteille (näin luulin itsekin) ja olisimme pelanneet kaksi viikkoa sisätiloissa, mutta itse asiassa kohteita löytyi enemmän kuin kahdessa viikossa ehdimme kiertämään.

Ritareita ja ruokaa

Medieval Times järjestetään asianmukaisesti linnassa.

Medieval Times järjestetään asianmukaisesti linnassa.

Mikäli olet aina halunnut kokea keskiaikaiset turnajaiset, Medieval Times tarjoaa upealla show-meiningillä toteutetun kokonaisuuden, jossa kuusi eri ritaria mittelöi voitosta useiden erilaisten lajien muodossa. Yleisö jaetaan näytökseen tullessa eri ritareiden tukijoukkoihin, ja oman ritarin kannustaminen kasvattaa olennaisesti tämän mahdollisuuksia menestyä koitoksissa. Olinkin varsin yllättynyt, että seuraavana päivänä ääneni vielä toimi, kun huusimme näytöksessä pari tuntia putkeen tavoitteena saada aikaan enemmän ääntä kuin muut tukijoukot.

Ritarien yhteenottojen lisäksi esityksessä nähtiin koulutettu haukka, joka liiteli yleisön yläpuolella päälakia viistäen (valitettavasti ei osunut ihan meidän kohdallemme tosin) sekä tietysti paljon erilaisia hevosten esittämiä temppuja. Show’ssa oli myös tarina, jonka myötä välillä katseltiin pahiksen ja kuninkaan käymää sanailua. Lopussa toki paha sai palkkansa ja pahis toimitettiin ruoska heiluen tyrmään.

Punainen ritari ottaa keihäänheittovauhtia

Punainen ritari ottaa keihäänheittovauhtia

Ja koska kyseessä oli Dinner & Tournament, ruokaa pöytään lastattiin sellaisella tahdilla, ettei tällainen pieniruokainen eurooppalainen meinannut pysyä mukana ollenkaan. Kaikkiaan kattaukseen kuului alkukeitto, kanankoipi, pari ribsiä, lohkoperunoita, leipää sekä jonkinlainen pasteijatyyppinen leivonnainen jälkiruuaksi. Kuvittelin olevani nopea suursyömäri, mutta aika nopeasti karisi luulot ruokahaluni pohjattomuudesta tämän näytöksen myötä.

Ei ihan tavallinen vesipuisto

Pieni vesiputous yhdellä sisäänkäynneistä

Pieni vesiputous yhdellä sisäänkäynneistä

Fort Worth Water Gardens ei tarjoa uintimahdollisuutta tahi liukumäkiä, mutta vesipuisto on silti paras termi kuvaamaan kyseistä nähtävyyttä. Puistossa on kolme varsin erilaista allasaluetta, muutama tietyllä teemalla rakennettu pala kokonaisuutta sekä yli 500 erilaista kasvi- ja puulajia. Bongasimme myös useita eri lintulajeja, kuten matkijalinnun ja sinitöyhtönärhen.

Näkymä Active Poolin pohjalla

Näkymä Active Poolin pohjalla

Puiston ehdottomasti vaikuttavin alue on Active Pool: kohiseva vesiputous, jonka 11 metriä alempana sijaitsevan pohjan äärelle voi laskeutua portaita pitkin. Vuonna 2004 altaaseen hukkui neljä ihmistä ja se oli hetken suljettuna yleisöltä turvallisuussyistä, mutta sittemmin se on muutettu turvallisemmaksi ja on nykyään normaalisti käytettävissä. Ihan vierestä menee varsin vilkas isompi tie ja ympärillä on muutenkin sitä normaalia kaupungin hälinää, mutta aktiivialtaan pohjakivillä ollessa ei juuri kuule muuta kuin veden kohinan ja omat ajatuksensa. Tämä tekee siitä loistavan paikan rentoutua ja keskittyä vaikkapa kirjan lukemiseen tai meditointiin.

Wazzaap mah man?

Wazzaap mah man?

Mikä tekee puistosta sitten erityisen nörtin kasvi- ja lintubongauksen lisäksi? Puiston on suunnitellut arkkitehti Philip Johnson, joka oli tavallaan Amerikan vastine Alvar Aallolle merkittävyydessä. Hän on suunnitellut monia merkittäviä rakennuksia, ja geometrialla leikittely oli hänelle tyypillistä. Niinpä Fort Worth Water Gardensinkin arkkitehtuuri on hyvin geometrisesti mielenkiintoista, ja matematiikkaan enemmän perehtyneet löytänevät puistosta vielä enemmän syvyyttä kuin me tavalliset kuolevaiset.

Pienen kävelymatkan päässä puistosta löytyy myös J.F. Kennedyn muistomerkki – paikalta, jossa sijaitsee hänen viimeiseksi jäänyt yösijansa, Hotel Texas. Muistopatsasta reunustaa lainauksin ja kuvin koristettu marmoriseinä. Patsaan nyrkki oli niin sopivasti ojennettuna, että siinä oli pakollinen fistbumpin paikka. Paikalla ollut vanhempi herrasmies ei vaan ilmeisesti ihan tajunnut ja mahdollisesti paheksui tätä “pyhäinhäväistystä”…

Villin lännen villit tytöt

Lehmityttöpatsas museon edessä

Lehmityttöpatsas museon edessä

Toisin kuin voisi luulla, lehmityttökulttuuri oli aikanaan isommassa osassa villin lännen maailmaa kuin äkkiseltään kuvittelisi. National Cowgirl Museum oli melko tajunnanräjäyttävä kokemus aikansa feministien elämiin, enkä osannut ollenkaan odottaa sitä merkittävien naisten määrää, joka museon kokoelmiin liittyi, sillä populäärikulttuurissa villi länsi on kuitenkin usein kuvattu hyvin mieskeskeisenä.

Heti aulassa meitä oli vastassa katosta syöksyvä upea veistos Mamie Francis Hafleysta ja hänen hevosestaan. Parivaljakko oli kuuluisa sukellushyppystuntistaan. Aulaa pidemmälle valokuvausta ei oltu sallittu, mutta museo kertoi tarinoita niin viihdetaiteilijoista, rodeotähdistä kuin arkisemmistakin työn sankareista.

Sacagawea & Jean Baptiste -patsas museon edessä

Sacagawea & Jean Baptiste -patsas museon edessä

Bonuksena aivan vieressä sijaitsee Fort Worth Museum of Science and History, jossa oli sopivasti meneillään oikeita hylystä koottuja esineitä sisältävä Titanic-näyttely – mukaan lukien pala keulaa, jota pääsi koskettamaan (OMG geekgasm!). Saimme näyttelyyn tullessa “matkustajakortit” ja kuljimme ikään kuin Titanicin läpi sen vaiheita seuraten aina rakentamisesta uppoamiseen ja tragedian jälkipyykkiin asti. Viimeisessä huoneessa oli nimilista matkustajista luokittain, ja oman korttinsa näyttämän oikean matkustajan kohtalon pystyi selvittämään taululta. Tämä teki kokemuksesta jollain tasolla todella koskettavan ja henkilökohtaisen, ja toivottavasti sama näyttely saadaan myös tänne kotomaahan vielä joskus.

Mamie Francis Hafley & Babe  museon aulan katossa

Mamie Francis Hafley & Babe museon aulan katossa

Aivan pienen matkan päästä löytyy myös Kimbell Art Museum, mutta jo kaksi museota yhdelle päivälle tuntui olevan liian iso pala haukattavaksi, joten jouduimme skippaamaan sen. Museoväki joutui meitä jo Titanic-näyttelystäkin hätistämään ulos sulkemisajan aikaan, ja meillä jäi vielä vakiokokoelmat kokonaan näkemättä.

Luontoystävän taivas

Idolini ja toteemieläimeni (Kuva: Rachel Kaelin)

Idolini ja toteemieläimeni (Kuva: Rachel Kaelin)

Jos olet kuten minä, ja luonnon ääretön monimuotoisuus ja eläimet ylipäänsä kiehtovat, The Dallas World Aquarium on ehdoton nähtävyys Texasin-matkaajalle. Nimestään huolimatta paikka pitää sisällään hurjat määrät myös muita kuin kaloja, kuten kymmeniä erilaisia lintuja. Yksi ehdottomista vetonauloista altaiden ulkopuolella oli laiskiainen, joita oli vapaana pari kappaletta. Vaikka niitä ei saanutkaan koskea, hyvin lähietäisyydeltä näitä sympaattisia otuksia pääsi kuitenkin ihailemaan.

Manaatti oli yksi omista suosikeistani – ja nuo isot monnit oli myös upeita!

Manaatti oli yksi omista suosikeistani – ja nuo isot monnit oli myös upeita!

Akvaarioeläintarha sisälsi aivan uskomattoman määrän eri lajeja. Korkeasaari kalpenisi vertailussa paitsi lajien määrässä myös eläinten tilojen puolesta, sillä useimmat tarhat, häkit ja altaat oli sisustettu todella luonnonmukaisesti eikä niinkään näytösluontoisesti. Monet lajit olivat ns. “avohoidossa”, ja varsinkin lintuja lenteli mukavasti kulkuväylien yläpuolella jatkuvasti.

Tässäkin kohteessa näkemistä oli enemmän kuin ehdimme kiertää läpi: olimme vielä ilmeisesti sulkemisajan jälkeenkin etsimässä isoja kissoja ja kuvaamassa pingviinejä, kun meidät vihdoin opastettiin ulos. Kyseessä oli myös ensimmäinen kohde, jossa kamerani muistikortti loppui kesken – onneksi Rachel lainasi omaansa ja saimme dokumentoinnin suoritettua.

Dinosaurusten jalanjäljillä

Muualta puistosta siirretty asetelma jälkiä

Muualta puistosta siirretty asetelma jälkiä

Matkani viimeinen kohde vei meidät esihistoriallisiin maisemiin Glen Rosen Dinosaur Valley State Parkiin, jossa oli luvassa paitsi kaunista luontoa myös dinosaurusten jalanjälkiä. Alueelta on löydetty lukemattomia jälkiä ja fossiileja, mutta toki useimmat niistä on kaivettu esiin ja dokumentoitu museoiden arkistoihin turvaan jo kymmeniä vuosia sitten. Jonkin verran jälkiä oli kuitenkin jätetty alkuperäisille paikoilleen, ja kävimme ihastelemassa lähimpiä niistä.

Eroosion paljastama jälki joen rannassa

Eroosion paljastama jälki joen rannassa

Kansallispuiston sisäänkäynnin yhteydessä on myös pieni näyttely alueelta löytyvistä jäljistä, niiden tutkimisesta ja alkuperästä. Tuliaiskaupan edessä on myös vuoden 1964 New York World’s Fair Dinosaur Exhibitiä varten rakennetut isot “brontosaurus”- ja t-rex-patsaat.

Kuriositeettina lähistöltä löytyy myös Creation Evidence Museum. En ollut tarpeeksi uhkarohkea, jotta olisin käynyt katsomassa, mitä kyseinen pulju pitää sisällään.

Tytöt shoppailee

Osa naamiaiskaupan steampunk-antimista

Osa naamiaiskaupan steampunk-antimista

Alunperin suunnittelmissani oli ostaa vain uusi kerrasto alusvaatteita, koska lätäkön tuolla puolen laadukkaat sellaiset ovat halvempia. No, ostin toki niitäkin ja muuta tarpeellista vaatetta, mutta yllättävän paljon löytyi muutakin kivaa shoppailtavaa.

Toisin kuin koto-Suomessa, selvästi geekeille suunnattuja kauppoja tuntuu olevan jopa hieman pienemmissä kaupungeissa. Varsinkin My Little Pony – ja Adventure Time -sälää olivat hyllyt turvoksissa, mutta Hot Topic ja muut fanituoteputiikit (joita osui kohdalleni kaksi eri lafkaa) tarjoilivat myös muille fandomeille ihan laidasta laitaan t-paitoja, mukeja, laseja, avaimenperiä, laukkuja jne., siinä missä Suomessa tällaiset oheiskrääsään keskittyneet liikkeet tuntuvat olevan kiven alla.

Tämän verran about tuli shoppailtua. ph4t l00t. (Kuva: Rachel Kaelin)

Tämän verran about tuli shoppailtua. ph4t l00t. (Kuva: Rachel Kaelin)

Kävimme myös naamiaiskaupassa, jossa perinteisten maskotti-, prinsessa- ja supersankariasujen lisäksi löytyi aineksia vakavampaankin pukuiluun. Bongasin mm. paljon kaikenlaista steampunk-sälää lentolaseista koruihin ja asuihin, useita erilaisia jopa ihan varteenotettavia asuja naismerirosvoille ja taisipa siellä olla jotain fantasialarppaajallekin sopivia asusteita.

Tottakai kiersimme näiden lisäksi myös kaikki eteentulleet peli-, figuuri- ja sarjakuvakaupat – ja tarttuipa itselleni eräästä näistä liikkeistä yksi uusi lautapelikin mukaan.

Näkemättömiä mahtavuuksia

Kyltti Miss Molly'sin ulkopuolella

Kyltti Miss Molly’sin ulkopuolella

Kuten mainittua, ihan kaikkea emme ehtineet tai voineet kiertää läpi. Yksi näistä missatuista mestoista oli kummitteleva entinen bordelli, nykyinen bed & breakfast Miss Molly’s Fort Worthin karjapihalla. Huhun mukaan siellä pitäisi olla yliluonnollista aktiviteettia, mukaan lukien “sopimattomasti koskettelevia” aaveita. Olimme kuitenkin paikalla vasta alakerran kahvilan sulkemisajan jälkeen, emmekä aikoneet kuitenkaan yöpyä, joten emme päässeet kokeilemaan aavekosketuksia henkilökohtaisesti. (Ja ei, en ihan oikeasti usko kummituksiin. Mutta olisihan se ollut läpällä hauska käydä.)

Yllättäen Dallasissa olisi ollut myös Legoland, mutta harmiksemme sinne päästäkseen olisi pitänyt olla lapsi mukana. Suunnittelimme erään naapuruston tenavista mukaan nappaamista, mutta jäipä sitten kuitenkin lähtemättä. Ilmeisesti pedofiilipelko on johtanut tällaisiin lapsenmielisten kannalta ikäviin käytäntöihin.

Loppuhuomiona vielä lisättäköön, että sadepäiviä reissulle osui pari kappaletta. Mitä nörtit tekevät sadesäällä? Pelaavat pelejä ja katsovat kulttileffoja tietysti.

Kuva-automaatit on kivoja

Kuva-automaatit on kivoja

Kuvat: Niina Pesonen (ellei toisin mainita kuvan yhteydessä)