Nörttitytöt
Pongista pleikkaan

Avajaisviikonloppuna Pongista pleikkaan -näyttelyssä.
(Kaikki kuvat: Mia Meri)

Huhtikuun lopussa Tekniikan museossa aukesi uusi erikoisnäyttely Pongista pleikkaan, joka esittelee tietokonepelien kehitystä. Kävin katsomassa näyttelyä heti sen avajaisviikonloppuna intoa täynnä, sillä näyttelyyn oli päätynyt myös pari omaa komeaa vanhaa pelikonettani, mutta museosta lähti pois vähintäänkin hämmentynyt nörttityttö.

Pieni näyttely perustuu Sähkömuseo Elektran tuottamaan näyttelyyn, jota Tekniikan museo on laajentanut mm. lainaesineillä. Esillä on monia meidän 80-luvulla lapsuutta viettäneiden lempikoneita, mukaanlukien NES, “Kuusnepa” ja ensimmäisiä käsikonsoleita eli Nintendon Watch and Play -koneita, sekä tietysti muutamia uudempiakin pelikoneita, esimerkiksi varhainen, isokokoinen PS2 -konsoli. PS2 muuten tuli markkinoille vuonna 2000 ja sen valmistus lopetettiin vasta tänä vuonna, 13 vuotta myöhemmin! Ehkä enempää pelikoneita näyttelyyn ei olisi tarvinnut tuodakaan, koska koneet itsessään eivät ole kovin kiinnostavia laatikoita vaan niiden taika löytyy peleistä, joita niillä pelataan.

64

Commodore 64 ja ihana lerppu! <3

Mistä puheenollen, näyttelyssä on muutamia pelikoneita, joita näyttelyssä pääsee pelaamaan sisäänpääsyn hinnalla. Avajaisviikonlopun aikana myös tavallisesti “vain” näytillä olevat vanhat pelikoneet olivat vieraiden käytettävissä ja jono niille pitkä.

Pelattavat koneet

Nämä pelikoneet ovat pelattavissa rahapelejä lukuunottamatta koko näyttelyn ajan.

Electra

Jo muinaiset egyptiläiset… No ei vaineskaan! Tämä elektroninen peli on 1920-luvulta.

Mielenkiintoisinta näyttelyssä olivat kuitenkin aivan näyttelyn alussa olleet 1920-luvun varhaiset elektroniikkapelit, joiden perillisillä minäkin leikin 80-luvun alussa lastentarhassa. Siis sellaisia pelejä, joissa laittamalla kaksi sähköä johtavaa tappia “oikeisiin” reikiin jonnekin syttyy valo. Jotenkin en ollut edes ajatellut, että näitä pelejä olisi ollut olemassa jo niin varhain.

Näyttelyn alussa on myös hyvin havainnollistava aikajana, josta näkee, miten elektroniikkapelien kehitys on edennyt. Kuvaavaa on se, että siinä missa aikajanan alussa vuosien kohdalla on vain satunnaisia palloja, viimeiset vuodet suorastaan pursuavat tapahtumia.

Mutta sitten…

Tekniikan museo on Suomen ainoa tekniikkaan erikoistunut museo ja ottaen huomioon, miten Suomea rakastetaan hehkuttaa korkean teknologian maana, niin Tekniikan museossa se ei näy. 1990-luvulla Nokian kännykät valloittivat maailmaa, sen jälkeen uutisissa loistivat ohjelmistoyritykset ja viime vuosina peliteollisuudella on mennyt lujaa. Kuinka siis on mahdollista, että kun turisti, joka on kuullut kaikkea hienoa Suomesta, teknologian Mekasta, menee Tekniikan museoon hän löytää akuutista rahapulasta kärsivän ja sen vuoksi osittain vanhentunutta tietoa jakavan museon. Rahoittajat, herätys!

Pongista pleikkaan -näyttelystä teki hämmentävän se, miten huolimattomasti ja ilman arvostusta se oli pantu kasaan. Oletan, että osasyynä on ollut se, että näyttely on koottu käytännössä ilman rahaa, mutta silti silmään pisti yksityiskohtia, jotka kielivät suuremmista ongelmista kuin pelkästä rahanpuutteesta – sekavia ja huolimattomasti koottuja vitriinejä, rikkinäisiä näyttelykalusteita.

Konevitriini

Kumma vitriiniratkaisu: Virtiinin etuosaan oli kiinnitetty suuri maisemakuva jostain vesitornista siten, että kuva oli leikattu puolihuolimattomasti saksilla suunnilleen oikeankokoisiksi paloiksi ja sen jälkeen teipattu vitriinin etuosaan. Takaosaa sen sijaan ei oltu peitetty vaan siitä näki läpi näyttelytilan taakse varastotilaan. Lisäksi tekstit ja koneet oli välillä aseteltu niin alas, että niitä oli aikuisen vaikea katsella. Olikohan vitriini uudelleenkäytetty jostain aikaisemmasta näyttelystä?

Käsikonsolit

Käsikonsolien ja vastaavien esittelyyn käytetty vitriini oli rikki. Siis ihan säpäleinä yhdestä kohtaa. Mitä ihmettä, Tekniikan museo?

Eniten tässä harmittaa se, että Pongista pleikkaan -näyttelyssä on missattu tilaisuus tehdä jotain aivan uskomatonta. Vuonna 2003 Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa oli Game On -näyttely ja vaikka en ole lukuja nähnyt niin kyseessä on varmasti ollut yksi heidän suosituimmista näyttelyistään. Minäkin ostin sarjakortin vain päästäkseni kyseiseen näyttelyyn monia, monia kertoja. Game On -näyttelyssä oli ymmärretty se, että tietokonepelit ovat taidemuoto, ne ovat osa elävää ja kehittyvää kulttuuria ja niillä on oma historiansa. Näyttelyssä pääsi pelaamaan ikivanhoja pelejä ja vähän uudempiakin, koska se on ainoa tapa, jolla pelejä voi kokea. Myönnettäköön, että varmasti moni koki näyttelyn pelkkänä suurena pelihallina, mutta minulle se oli mahdollisuus kokeilla ja nähdä jotain uutta. Game On oli sellainen supernäyttely, että sellaista tuskin meillä Suomessa tullaan ihan heti näkemään, mutta se kertoo siitä, miten olennainen osa pelit ovat meidän kulttuuriamme. Voi jospa Tekniikan museo olisi pannut edes hieman enemmän rahaa ja panostanut näyttelyyn enemmän niin ne rahat tulisivat heille nyt takaisin moninkertaisesti!

Flying corps

Lentosimulaattoria pelatakseen pelaajan tuli opetella lentämään lentokonetta oikeasti. Pelin mukana tulevat myös pelin kartat. Hard core!

Pongista pleikkaan -näyttely on kuitenkin auki Tekniikan museossa vielä 26.1.2014 asti, joten aivan varmasti näyttely vielä kehittyy. Yksistään Pongista pleikkaan ei välttämättä ole visiitin arvoinen, mutta kun siihen liittää mahdollisuuden vierailla muuallakin Tekniikan museossa niin mikä jottei. Ja varsinkin jos näyttelyn oheen saadaan mielenkiintoista ohjelmaa, mihin ainakin olisi potentiaalia, niin kannattaa käydä kokemassa.

Vinkki: Torstaisin ilmainen sisäänpääsy ja museo auki klo 20 asti. Lisäksi nyt lauantaina 18.5. vietetään Museopäivää, jolloin Tekniikan museossa kummittelee!

Kilpailutyöt

Pleikkarista pongiin -näyttelyn aulassa on nähtävissä myös Pelit-lehden järjestämän Disainia peliin -peligrafiikkakilpailun voittajatöitä.