Kuivakakut

Viime vuonna Nörttityttöjen joulukalenterissa välähti yllättävä slash-kuva kuivakakku-ohjeiden seassa.
(Piirros: Mia Meri)

Kymmenen vuotta sitten kirjeystäväni kertoi iloisena nauttivansa netissä slashista ja suositteli sitä minullekin. Hän liitti kirjeensä mukaan pari tulostamaansa kuvaa ja linkin. Olin hämmentynyt mutta myös utelias. Kuvissa oli Taru Sormusten Herrasta -elokuvien mieshahmoja vähissä pukeissa ja intiimeissä tilanteissa. Linkin takaa löytyi englanniksi kirjoitettu tarina Sormuksen Saattueesta, joka päätti yksissä tuumin korjata saattueen jäsenten etääntyneitä välejä järjestämällä orgiat.

Tämän alkuesittelyn jäljiltä olin sangen typertynyt. Paitsi että en ollut valmis käsittelemään mielikuvaa Merristä, Pippinistä ja Boromirista harrastamassa seksiä keskenään, minulle ei ylipäätään ollut koskaan tullut mieleen kuvitella minkään kirjan tai elokuvan samaa sukupuolta olevia hahmoja seksuaalisessa suhteessa, jos niin ei ollut alkuperäisteoksessa. Orgioista kertovan tarinan eli ficin konstailematon ja pornografinen tapa käsitellä aihettaan oli minusta myös häkellyttävä. Jollain tavalla slash, fanien tekemä romanttinen tai eroottinen materiaali miesten välisistä suhteista, kuitenkin vetosi minuun ja aloin etsiä netistä ficcejä, jotka sopisivat paremmin omaan makuuni.

Sain selville, että löytämäni slash liittyi maailmanlaajuiseen kulttuuriin, jossa pääasiassa naiset luovat muiden alkuperäistarinoihin pohjautuvia tekstejä ja jakavat niitä ilmaiseksi keskenään. Myöhemmin opin, että kyseessä on hajanainen yhteisö, jota nimitetään usein länsimaiseksi mediafandomiksi. Tämän enimmäkseen länsimaisten tv-sarjojen, elokuvien, kirjojen ja julkisuuden henkilöiden ympärille rakentuneen fandomin sisällä on paljon erilaisia traditioita olla fani, joten nimitys on parhaimmillaankin löyhä. Kuitenkin fanit kokevat fandomin yhteisöllisenä. Fandomissa fanit julkaisevat fanfictionia, videoita ja muuta taidetta, kommentoivat toistensa teoksia, ystävystyvät ja vaihtavat ajatuksia kaikesta mahdollisesta.

Kommentoin tässä joitakin slash-fiktion piirteitä. Slashia kirjoittavat hyvin monenlaiset ihmiset: edustettuna on laaja kirjo eri sukupuolia, ikäryhmiä, elämänvaiheita, seksuaalisuuksia ja taitotasoja. Slash on usein esitetty heteroseksuaalisten kotiäitien tai keski-ikäisten naisten harrastuksena, mutta tämä kuva on vääristynyt. Slashilla on pitkä, monen vuosikymmenen historia, ja siitä on vaikeaa sanoa paikkansa pitäviä yleistyksiä. Kuvaukseni koskee siis aina osaa slash-tarinoista. Osa slashista on poliittista, osa eroottista, osa laadukkaasti kirjoitettua ja niin edelleen. Aina on poikkeuksia. Kuitenkin kirjoitan slashista suurimmaksi osaksi naisten kirjoittamana ja lukemana kirjallisuudenlajina, minkä uskon myös olevan totta. Naisten välisistä suhteista kertovan femslashin olen rajannut tästä artikkelista pois, koska femslashilla on hyvin erilainen historia ja erityispiirteet.

Slash kumouksellisena kirjallisuudenlajina

Näin vastikään jossakin päin nettiä fanin muistelevan poliisisarjaan perustuvaa slashia 1970- tai 1980-luvulla. Fani totesi, että tuolloin oli mullistavaa ajatella kahta machomiestä intiimissä suhteessa keskenään. Slashin voi nähdä monella tapaa kumouksellisena. Jotkut väittävät, että mediaa läpäisevä miehinen katse tulee slashissa sivuutetuksi, mikä tekee slashista poikkeuksellista. Slashissa mies on katseen ja objektifioinnin kohde, naisten seksuaalisen halun kohde ja naisten fantasioiden heijastus – mutta toisaalta myös samastumiskohde ja tarinan subjekti.

Merkittäviä slashin suuntauksia on buddy slash, joka perustuu miesten väliseen läheiseen ystävyys- ja kumppanuussuhteeseen alkuperäisteoksessa. Tällaisia teoksia ovat muiden muassa tv-sarjat Miami Vice, The Sentinel ja due South. Netistä löytyy lukemattomia tarinoita, joissa esimerkiksi Ray Vecchio ja Benton Fraser lähentyvät työparista ja ystävyksistä rakastavaisiksi. Myös teos, josta kirjoitettuun slashiin tutustuin itse ensiksi, Taru Sormusten Herrasta, on täynnä miesten välisiä lujia kiintymyssiteitä. Tarussa ei juuri naishahmoja olekaan. Slashia voikin tulkita naislukijoiden ja -katsojien reaktiona fiktioon, josta heidän oman sukupuolensa samastumiskohteet on pyyhitty lähes olemattomiin.

Valtavirran elokuvissa ja tv-sarjoissa esiintyy edelleen melko vähän naisia. Ilmiö on tuttu jo Smurffeista: päähenkilöissä on erilaisia luonteita katsojille samastumiskohteiksi kuten älykäs nörtti, pidetty huumoria viljelevä tyyppi, urheilija, joku on sosiaalisesti lahjaton, pelokas, sääntöjen rikkoja – ja yksi on tyttö. Jos tyttö tai nainen haluaa samastua kertomuksessa monipuolisempaan hahmoon, valinta osuu usein vääjäämättä mieheen. Slashin kirjoittajia ja lukijoita on kritisoitu siitä, että he jatkavat tätä naisten hävittämistä tarinoista. Toisaalta slashia voi pitää naisten vastaiskuna heihin välinpitämättömästi tai vihamielisesti suhtautuviin narratiiveihin. He tarttuvat suosittujen tarinoiden puitteisiin ja henkilöihin ja muuttavat ne mieleisikseen.

Suuri osa slashista on sisällöltään romanttista tai eroottista, mutta se eroaa merkittävästi kaupallisesti julkaistusta romantiikasta ja pornosta. Slashin lukija tuntee tarinan hahmot jo ennestään ja hahmoilla on yleensä romanttisiin ja seksuaalisiin suhteisiin liittymätön tausta, luonne, työ, kiinnostuksenkohteita ja ihmissuhteita. Perinteisessä romantiikassa päähenkilöillä ei välttämättä ole juuri muuta elämää kuin tarinan keskiössä oleva romanttinen suhde. Pornossakaan henkilöitä ei yleensä avata seksikohtauksia pidemmälle. Slashia on sanottu harvinaiseksi kirjallisuuden lajiksi siksi, että siinä yhdistyvät henkilöiden seksuaalinen ja muu elämä. Ficeissä seurataan hahmojen elämää alkuperäisteoksen tyyliin, mutta lisäksi myös yksityiskohtaisesti näiden seksielämää ja sitä, miten hahmojen seksuaalisuus ja muu elämä liittyvät toisiinsa.

Fanit ovat pohtineet paljon sitä, miten enimmäkseen naisten kirjoittama slash eroaa homomiehille suunnatusta fiktiosta. Slashissa on paljon feminiinisinä pidettyjä seksuaalisuuden piirteitä: hoivaa, lämpöä, monogaamista romanttista rakkautta. Fanit ovat nostaneet myös naisten homososiaalisuuden slashin olennaiseksi piirteeksi. Tällä viitataan esimerkiksi buddy slashin kumppanusten ja läheisten ystävysten välisen siteen liukuminen eroottiseksi suhteeksi, minkä miesten homososiaalisuuden voi väittää estävän. Slash-tarinoita moititaan toisinaan siitä, että ne eivät kuvaa miehiä “realistisesti”. Tähän jotkut fanit ovat todenneet, että slashissa on kyse naisten toisille naisille kirjoittamista fantasioista eikä niillä ole oikeiden miesten kanssa mitään tekemistä.

 

Slash vieroksuttuna harrastuksena

Tutkijat ja fanit sijoittavat mielellään slashin synnyn alkuperäisen Star Trek -sarjan fanittamisen aikoihin 1970-luvun vaihteen tienoille. Fanfictionia ja miesten välisten suhteiden seksualisointia oli kyllä tehty jo aiemmin ja muuallakin kuin Pohjois-Amerikassa, mutta tärkeä askel Star Trek kieltämättä oli. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa Francesca Coppa artikkelissaan Women, “Star Trek,” and the early development of fannish vidding. Coppa kirjoittaa Spockista nörttinaisia puhuttelevana hahmona. Spock korvaa sarjan ensimmäisessä jaksossa olleen tiedenaisen, mutta hahmossa on paljon samoja piirteitä kuin alkuperäisen pilottijakson Number Onessa.

Coppa perustelee, että Spock on merkittävä hahmo teknologiaan suuntautuneille naisille, mikä ilmenee erityisesti slash-videoissa joita Spockista tehtiin jo 1980-luvulla. Spockista tehdyssä slashissa rationaalisuus, loogisuus ja teknologia yhdistyvät ruumiillisuuteen ja seksuaaliseen haluun samoin kuin videoiden tekemisen prosessissa, jossa naiset valjastivat teknologian eroottisuuden ilmaisuun.

Jos 1960- ja 1970-luvun nörttitytöt ja -naiset kokivatkin olevansa outoja ja löytävänsä sen vuoksi samastumiskohteen Spockista, niin slashin harrastaminen ei ulkopuolisen maailman silmissä suinkaan auttanut asiaa. Usein slash-fanit eivät kerro harrastuksestaan tuttaville, jotkut eivät edes läheisille ystäville tai perheenjäsenille. Slashin katsotaan herättävän liian helposti väärinymmärryksiä. Kuva slashista julkisuudessa ei auta asiaa. “Women’s fantasies find a powerful outlet in these strange stories about odd couples”, kirjoittaa toimittaja Julie Madsen vuonna 2002. Samanlaisia artikkeleita on julkaistu slashista kasapäin: slash nähdään niissä outona ja erikoisena , ja sen harrastamista täytyy selittää.

Ei siis ihme, että usein fanit ärsyyntyvät siitä, että heidän kiinnostuksenkohteitaan kyseenalaistetaan ja tulkitaan joskus hyvinkin tuomitsevasti. Eräs fani kirjoittaa siitä, miten naisten kiinnostusta miesten väliseen seksiin saatetaan pitää suorastaan sairaana siksi, että naiset kokisivat oman ruumiinsa vastenmielisenä eivätkä haluaisi lukea naisista harrastamassa seksiä. Hän huomauttaa, että ei muista kenenkään koskaan epäilleen lesbopornoa katsovia miehiä siitä, että nämä inhoaisivat omaa ruumistaan.

Slash perustuu alkuperäisteoksen piiloeroottiseen jännitteeseen mieshahmojen välillä. Jotkut fanit nauttivat ajatuksesta, että alkuperäisteoksen luojat – kirjailijat, näyttelijät, ohjaajat – eivät ole tarkoittaneet jännitettä eroottissävytteiseksi ja että fanit pääsevät tulkitsemaan ja muokkaamaan teoksen suhteita. Toiset taas pitävät jännitettä ainakin osittain tiedostettuna. Etenkin viime aikoina osa faneista on myös kyllästynyt siihen, että slashin ystäviä kalastellaan esimerkiksi tv-sarjan katsojakuntaan lisäämällä sarjaan ripaus homoeroottisuutta, vaikka sarjan tekijöillä ei ole aikomustakaan kirjoittaa sarjaan kiistämätöntä homoseksuaalista sisältöä. Tämä queerbaiting on väsyttänyt faneja esimerkiksi sarjojen House ja Sherlock kohdalla.

Daily Dotin toimittaja Aja Romano on kirjoittanut seikkaperäisesti slash-fanien ja tv-sarjan tekijöiden yhteentörmäyksestä Supernatural-sarjassa. Artikkelissa väitetään, että slash-fanit ovat olleet olennainen osa sarjan katsojakuntaa alusta asti ja osasyy siihen, että sarja on edennyt kahdeksannelle tuotantokaudelle. Supernaturalin tekijät ovat tosiaan olleet tietoisia fanipohjastaan, sillä sarjassa on jopa jakso, jossa esiintyy slash-fani, päähenkilöiden yllätykseksi ja tyrmistykseksi.

Supernaturalin näyttelijät ovat myös itse viitanneet slashiin, niin kuin artikkelin yhdestä gif-kuvasta näkee: Jensen Ackles viittoo itseensä ja näyttelijätoveriinsa Misha Collinsiin, elehtii seksuaalisesti ja iskee katsojille silmää. Artikkelissa kirjoitetaan suuresta vastustuksesta, jota mahdollisuus Acklesin ja Collinsin roolihahmojen välisen suhteen kirjoittamisesta avoimesti sarjaan on herättänyt. On huomionarvoista, että vaihtoehdosta kirjoittaa homoseksuaalinen suhde suositun tv-sarjan kahden keskeisen henkilön välille keskustellaan näin avoimesti.

 

Slashin tulkintakysymykset

Tutustuttuani Taru Sormusten Herrasta -slashiin kerroin siitä ystävälleni, joka oli ollut Tarun fani jo vuosikymmeniä. Häntä ajatus lähinnä huvitti. Hän sanoi, ettei häntä haittaisi jos puhuisin aiheesta, mutta että hänellä olisi vasta-argumentit valmiina, kun yrittäisin väittää esimerkiksi Gimlin ja Legolaksen suhdetta muuksi kuin ystävyydeksi.

Ystäväni reaktio yllätti minut. En ollut itse ajatellut, että väitin yhtään mitään lukiessani slashia ja puhuessani siitä. Minusta Taru oli kirjana kokonaisuus, josta sen lukeneilla ihmisillä oli kullakin oma tulkintansa, ja slash-fanien kirjoittamat ficit olivat taas kukin omia tulkintojaan ja siinä mielessä itsenäisiä teoksia, etteivät ne alkuperäisteosta miksikään muuttaneet. Pidin ficcejä ja alkuperäisteosta kuin rinnakkaistodellisuuksina, jotka saattoivat olla keskenään ristiriidassa, mutta silti kutakin saattoi lukea uppoutuen ja nauttien niistä. Joissakin tarinoissa henkilöiden sanottiin olevan seksuaalisessa suhteessa, toisissa ei.

Samaan tapaan suhtaudun julkisuuden henkilöistä kirjoitettuun real person slashiin. Aluksi tarinat, joita kirjoitetaan ihan oikeista, elävistä ihmisistä, tuntuivat mullistavilta ja vähän arveluttaviltakin. Nopeasti kuitenkin huomasin, että näissä tarinoissa henkilöhahmot olivat ihan yhtä fiktiivisiä kuin muussakin slashissa ja kirjallisuudessa ylipäätään. Eräs fani sanoi minulle, että slash oikeista ihmisistä on hänestä ällöttävää, koska hän ei halua tietää intiimejä asioita julkisuuden henkilöistä. Hän kysyi, miltä minusta tuntuisi kuulla yksityiskohtia presidentin seksielämästä. Ajatus kieltämättä puistatti. Silti huomasin välittömästi, että slash ja muu oikeista ihmisistä kertova fiktio ei sisällä faktoja. Sen ei pitäisi loukata kohteensa yksityisyyttä. Se on vain fiktiota.

Jotkut fanit vastustavat oikeista ihmisistä kertovaa slashia ja muuta fiktiota siksi, että se tekee ihmisistä objekteja ja kieltää heidän ihmisyytensä. Joka tapauksessa oikeista ihmisistä kertova fanfiction on mielestäni lähempänä muuta kirjallisuutta kuin toisten keksimiä hahmoja käyttävä fanfiction, sillä oikeista ihmisistä kerrotaan kirjallisuudessa jatkuvasti: paljastuskirjoissa, ajankuvan luomiseksi kertomakirjallisuudessa, elämäkerroissa. Esimerkiksi kirjailija Helvi Hämäläinen aiheutti aikoinaan paljon kohua kirjoittaessaan tunnistettavasti julkisuuden henkilöistä.

 

Slash-tarinoita

Lopuksi haluaisin suositella muutamia slash-tarinoita antamaan jonkinlaista kuvaa slashin piirteistä.

 

synecdochic: Freedom’s Just Another Word for Nothing Left to Lose (2006)

Tämä Tähtiportti: Atlantis -sarjaan (2004–2009) pohjautuva scifi-henkinen tarina kertoo ajasta, jolloin sarjan päähenkilöihin lukeutuva Rodney McKay on palannut toisesta galaksista Yhdysvaltoihin ja työskentelee yliopisto-opettajana. Tarina kertoo Rodneyn sopeutumisesta siviilielämään. Se on hienovarainen ja hyvin kirjoitettu. Sarjan katsoneet tai siihen edes jonkin verran tutustuneet saavat toki tarinasta enemmän irti, mutta luin sen itse aikana, jolloin en tiennyt Tähtiportista juuri mitään, ja se teki minuun silti suuren vaikutuksen. Tarina ei ole erityisen eroottinen ja slash on siinä enimmäkseen taka-alalla.

 

Resonant: Transfigurations (2003)

Harry Potter -sarjaan perustuva romaanimittainen fic Transfigurations kertoo Harryn ja Draco Malfoyn suhteesta, joka muuttuu pikkuhiljaa vihollisuudesta joksikin muuksi. Tarina ei keskity pelkästään tähän suhteeseen vaan siinä kuvataan runsaasti muitakin hahmoja, Tylypahkaa ja taikuutta. Tarina on mielikuvituksellinen ja lumoava, ja sopii hyvin myös lukijalle, joka ei ole innostunut Harryn ja Dracon parittavasta slashista.

Transfigurations on kirjoitettu Harry Potter -sarjan ollessa vielä kesken. Tarina sijoittuu Voldemortin kukistamisen jälkeiseen aikaan, mutta kaikki Harryn neljännestä kouluvuodesta eteenpäin tapahtuneet asiat ovat Resonantin keksintöä.

 

ahestele: Embers  (2004 alk.)

Embers on tarina kahdesta high schoolia käyvästä pojasta Detroitissa. Toinen on kovis, joka pelaa jääkiekkoa, toinen harrastaa taitoluistelua. Heidän välilleen syttyy vastustamaton vetovoima, mutta yhdessä oleminen ei ole heille mitenkään yksinkertaista. Taitava kirjoittaja Ahestele käyttää henkilöidensä pohjana räppäri Eminemiä ja Hanson-yhtyeen Taylor Hansonia. Tarina on valloittava, mutta valitettavasti sitä ei ole kirjoitettu vielä loppuun. Siitä huolimatta haluan suositella sitä, sillä se on hieno romanttinen tarina ja kurkistus kahden seitsentoistavuotiaan nuorukaisen elämään Yhdysvalloissa. Ne, jotka pitävän slashin kumouksellisesta aspektista, saattavat myös nauttia Eminemistä slash-tarinan päähenkilönä.

 

fyredancer: The Blue of Desire (2009)

Löyhästi Desire-mangaa mukailevassa tarinassa selvittävät tunteitaan ja suhdettaan kaksi opiskelijapoikaa, Tom ja Bill. Bill on ollut ihastunut Tomiin, parhaaseen ystäväänsä, suurin piirtein yhtä kauan kuin on tuntenut tämän, mutta Tom pitää itseään heterona ja harrastaa yhden yön suhteita tyttöjen kanssa. Tilanne mutkistuu, kun Tom alkaa ehdotella hämmentäviä asioita Billille.

Fic perustuu Tokio Hotel -bändin jäseniin ja läheisiin. Tom ja Bill ovat oikeassa elämässä kaksoset, mutta tässä tarinassa he eivät ole sukua toisilleen. Luin tämän itse tietämättä juurikaan muuta kuin sen, miltä päähenkilöt näyttävät, ja se toimi oivallisesti romanttisena tarinana.

 

Mira: Crysanthemum Tryst (2007)

Taru Sormusten Herrasta -elokuvien näyttelijöistä kertovassa tarinassa on keskiössä Billy Boyd, mutta läsnä on paljon näyttelijäkaartia ja kirjoittaja keskittyy heidän välisiinsä suhteisiin. Teksti on täynnä henkilöiden välistä kiintymystä ja nokkelaa sanailua, perheenomaista arkista yhdessäoloa. Tarinasta kuultaa fanien tuntema lämpö sen henkilöitä kohtaan.