2013-05-10_00005Alustat: PC (Steam), PS Network, Xbox Live Arcade
Testattu: PC (Steam)
Tekijä: Southend Interactive
Julkaisija: Deep Silver
Genre: Tappeluroolipeli, tasohyppely
Ikäraja: 12

Olen pelannut roolipeli Sacredia sekä sen toista osaa ja odotan innolla uutta Sacred 3 peliä. Sacred Citadel, joka vastikään julkaistiin, toimii tämän Sacred 3 pelin esiosana. Sacred pelit ovat hack and slash -pelejä, joissa toimintaa löytyy, mutta roolipelaaminen valitettavasti jää vähän takaalalle, ja samaa linjaa vetää nyt myös Sacred Citadel. Pelimekaanisesti Sacred Citadel on toista maata kuin edelliset sarjan pelit. Tämä on sidescroller tasohyppelypeli eikä Diablo-tyyppinen toimintaroolipeli kuten aikaisemmat sarjan pelit.

Ancarian kaunis maa on pahojen Asheneiden hallinnassa. Seraphimit, entiset hyvät hallitsijat, ovat paenneet turvaan linnakkeeseensa korkealle vuorille. Nyt Ashenit haluavat hyökätä linnakkeeseen, mutta tarvitsevat siihen apua. Jossain Ancariassa on piilossa kaksi artefaktia, jotka Ashenit tarvitsevat, ja he palkkaavat Grimmocit löytämään ne.

Soturi luolassa

Soturi luolassa

Tarina alkaa niin kuin monet muut roolipelit kaupungin juottolasta, jossa seikkailijamme istuu. Hyvin pian kaupungin asukas juoksee sisälle ja huutaa, että kaupunkiin on hyökätty; Grimmocit ovat etsimässä ensimmäistä artefaktia. Tästä nappuloiden hakkaaminen alkaa. Pelin sisäinen opastus on huonoa, joten suosittelen lukemaan how to play -ohjeitasillä ne helpottavat pelaamista paljon. Ainakin PC:llä pelatessa minulla oli aluksi hankaluuksia oikeiden nappuloiden löytämisessä, varsinkin kombojen kohdalla.

Shamaani komboaa kaivoksessa.

Shamaani komboaa kaivoksessa.

Yksinpelissä pelaaja voi valita neljän eri hahmon väliltä: soturi, jousimies, shamaani tai maagi. Kaksi mies- ja kaksi naishahmoa. Kaunis maagi on isorintainen, vähäpukeinen nainen, mutta tasapainoksi on lisätty muskelimies soturi, jolla on yhtä vähän vaatetusta. Jos paljasta pintaa ei halua katsoa, voi valita joko jousimiehen tai shamaanin. Kaikilla hahmoilla on kaksi lähitaisteluasetta käsissään ja samat perushyökkäykset, mutta kaikilla hahmoilla on lisäksi omat erikoishyökkäyksensä. Tämä tuo vähän vaihtelua peliin. Kummallista kyllä moninpeliin voi osalllistua vain kolme henkilöä samaan aikaan, joten kaikkia hahmoja ei voi käyttää samaan aikaan.

Maagi heittelee tulta suossa.

Maagi heittelee tulta suossa.

Graffiikka on hyvin sarjakuvamaista mutta vaihtelevaa, kaunista ja mukavaa. Toisinaan etualalla olevat puut, aidat ja muut esteet estävät vähän näkyvyyttä ja liikkuminen vaikeutuu, mutta viholliset erottuvat hyvin taustasta. Samoin kulta, uudet aseet ja muu saalis näkyy hyvin, ja ne eivät haihdu pois, joten ne voi kerätä rauhassa vasta kun kaikki viholliset ovat kaatuneet. Eri tasoille ja taustaan on liitetty esteitä ja ansoja, joita pitää varoa, mutta niitä voi myös käytää vihollisia vastaan.

Jousella keinuun vauhtia, ja viholliset lentää

Jousella keinuun vauhtia, ja viholliset lentää

Peli on jaettu neljään osaan, joissa jokaisessa on viisi tasoa. Ennen viimeisen tason isoa pomoa vastaan tulee mini-pomoja. Mini-pomot tuovat mukavaa vaihtelua, sillä muuten vastustajat ovat hyvin samanlaisia ja tekoäly tyhmemmästä päästä. Jokaisen tason välillä voi käydä kaupungissa katsomassa tarjolla olevia aseita ja muuta varustusta. Tasoilla palkkioksi saadut aseet ja haarniskat löytyvät kokoelmasta, joista niitä ei valitettavasti voi myydä pois. Minua harmitti myös, että juomia ei voinut kantaa mukanaan enempää kuin kolme jokaista sillä välillä yhdelle lisälääkepullolle olisi ollut käyttöä.

Soturi katsastamassa kaupungin antia.

Soturi katsastamassa kaupungin antia.

Pelistä on vaikea mainita mitään erityistä. Pelissä ei ollut suuria vikoja, mutta toisaalta se ei ollut mitenkään erikoinenkaan. Keskiverto tappelu-tasohyppely, jossa on keskitetty toimintaan ja näyttävyyteen, ei tarinaan tai hahmoihin. Hauskaa pientä ajanvietettä, jossa taistelua riittää.  Jos peli miellyttää, siihen voi vielä ostaa ladattavan lisäosan, Sacred Citadel – Jungle Hunt.

Tiivistelmä

+ Graafisesti vaikuttava
+ Monta pelimoodia ja monta hahmoa takaavat, että tekemistä riittää

– PC:llä näppäimistö tuntui välillä hankalalta käyttää
– Samojen nappuloiden takominen jokaisessa taistelussa käy välillä tylsäksi
– Tarina ja hahmot eivät vangitse

Arvosana:

Todellinen nörttityttö

Todellinen nörttityttö