Tämä postaus on osa Nörttitytöt Hei Pojat -kampanjaa. Tässä osiossa nörttinaiset etsivät rakkautta muun muassa Turusta, Keski- ja Itä-Suomesta sekä Pohjanmaalta.

 

Nörttinaiset etsivät nörttirakkautta Turun seudulla

Haetaan 21-39-vuotiasta nörttirakasta, yhteydenotot kydonia79(at)gmail.com

Nörttioliot Turun seudulta hoi! Tämä 34v nainen kaipaa kaltaistaan seuraa. Jos olet 21-39 ja avarakatseinen nörtiksi luettava olio, niin laitapas viestiä tulemaan! Jos et pelkää pyylevää ja pitkää historianörttiä, niin olet ehkä etsimäni henkilö 😉 En odota mieheltä Peter Steelen mittoja tai ulkonäköä. Se riittää, että edes itse pystyt kattomaan peiliin pyörtymättä. Tupakoimattomuus ja pitkät hiukset ovat aina plussaa 😉 Jos totta puhutaan, niin sukupuolellasi tai sykypuolettomuudellasi ei ole pahemmin väliä. Kunhan kemiat vaan synkkaa. Ja olisihan se kiva jos olisit kanssa innostunut vaikka Dr Whosta, Harry Potterista, Time Teamista tai gootahtavista animeista.

Minä sitten… Pidän rooli/tietokonepeleistä, keikoista, kirjoista, uusien asioiden oppimisesta, uimisesta ja tanssista, uusien asioiden luomisesta (oli sitten kyseessä kirjailu, maalaus, historiallinen vaate tai onnittelukortti). En myöskään kaihda kokkaamista tai taistelulajeja. Innostun oidoista asioista ja olen yleensä aika leikkisä. Yritän olla yleensä iloinen ja sosiaalinen, tosin ihan aina se ei onnistu. Vietän myös paljon aikaa tietokoneen ääressä pelaten, kirjoittaen tai etsien uutta tietoa esim. 1800-l alun taistelulaivoista, Viktoriaanisesta lääketieteestä tai ihan vaan ideoita uusiin projekteihin. Tässä on nyt vähän hankala kertoa millainen ihminen olen. Myönnän, et mun huumorintaju/ kiinostuksenkohteet ovat vähän makaabreja ja ei-niin-naisellisia ajoittain.

Kydonia

 

41-vuotias nainen etsii tositarkoituksella aikuista nörttimiestä, yhteydenotot librainian72(a)gmail.com

Treffi-ilmoitus…phew… ensimmäinen, mitä koskaan olen uskaltautunut kirjoittamaan. Olen herännyt nörttiyteeni vasta viime vuosina, enkä tunne ketään samassa kategoriassa. En harrasta tietotekniikkaa (en tosin ole sen vastainenkaan, mutta sillä on minulle vain käyttöarvo) enkä pelaa roolipelejä. Mitä minä sitten olen?  Olen koulutukseltani arkeologi, mutta valmistun pian kirjastonhoitajaksi. Rakastan kirjallisuutta (historiallista fiktiota, fantasiaa, klassikoita, tietokirjallisuutta, vanhoja kirjoja), musiikkia (nykyfolkkia Briteistä, Pearl Jamia, indierokkia, klassista), englannin kieltä, brittiläistä pukudraamaa, single malt whiskyä, converseja, korkeakorkoisia brogues-kenkiä, kissoja, kierrätystä, hyvää kahvia, brittiteetä,  Skotlantia, 1740-1820-lukujen historiaa Euroopassa. Minä kirjoitan, neulon, laulan (bändeissä ja teatteriproduktioissa), seuraan Brittein saarten arkeologiaa, lehtikirjoittelua Skotlannista, kuljen metsässä ja mietin etymologiaa, ihmisen jälkiä luonnossa, elämää. Olen sekulaari humanisti ja ateisti. Sarkastinen, usko pois.

Olen sekoitus introverttiä ja ekstroverttiä. Olen hyvin sosiaalinen niin halutessani, mutta sen vastapainona minun täytyy saada olla yksin. Kirjoittaa, ajatella, hengittää. Kuunnella musiikkia.Yksin olo ei tosin ole usein mahdollista, koska minulla on kaksi kouluikäistä tytärtä, joille olen lähivanhempi. Olen eronnut vuoden vaihteessa hyvin pitkästä suhteesta, enkä omasta halustani. Olen hyvin rakastava, suojeleva ja ehdottoman rehellinen ja uskollinen. Siipeeni juuri saaneena odotan vähintään samaa, jos suhteesta tulee niin vakava, että esittelisin Sinut lapsilleni.

Miksi kutsun itseäni nörtiksi? Eikö humanisti olisi oikeampi nimitys? Raja kulkee mielestäni siinä, että tunnen oloni usein oudoksi ja hiukan ulkopuoliseksikin. Kuka haluaa keskustella suoruumiista, taistelukenttäarkeologiasta, gaelin kielestä, Alasdair Robertsin musiikista, viskistä ja idiomeista samana iltana ja pelata päälle vaikka erän Scrabblea ja katsoa juutuupista jakson kartografian historiaa? Niin, ei monikaan. Mutta minä haluan, ja harvoin saan. Kaipaan rinnalleni siis miestä, jonka kanssa saan olla oma itseni, jonka silmissä olen kaunis ja kiinnostava, joka osaa antaa itsestään ja jolla on hyvä sydän.

Olen 41. Kyllä. Kukaan ei sitä oikein usko, vähiten oma äitini, mutta kyllä se niin on. J Silmäkulmassa on muutama naururyppy, mutta tukka on oma ja hampaat kans. Ja muutenkin olen terve; niin fyysisesti kuin henkisestikin. Asun Turussa enkä lasten vuoksi voi täältä pahemmin treffien perässä matkustella. En tupakoi ja alkoholia käytän hyvin maltillisesti. Yleensä baarissa juon tuopin tai pari IPAa tai punaviiniä.

Romantiikka? Niin, se on se mistä haaveilen, se mitä kaipasin vuosia, se mitä ilman luulin osaavani elää. En osaa oikein kuvitella treffejä muuten kuin kahden aikuisen ihmisen tutustumisena. Haluan joka tapauksessa tutustua ensin kaveripohjalta, ehkä treffatessa on jo asioita joista juttua syntyy. Minut saa kyllä viedä syömään tai kahville – pelottaa, että kuulostan vain aivan tajuttoman tylsältä, kun oikeasti kyse on siitä etten halua kenenkään luulevan minusta liikoja enkä halua olla vaivoiksi. 😀 Mutta se romantiikka… juu, arvostan.

Nörttiaktiviteetit? Nörtteilen yleensä ihan issekseni, mutta mieluusti ottaisin elämääni ihmisen, jonka kanssa voi vapaasti kertoa kuinka innostunut olin Richard iii:n ruumiin löytymisestä tai kuinka katsoin juutuupista pätkää talvipäivän seisauksen auringosta Maeshowen hautakammiossa Orkneylla. Ajatus ihmisestä, joka on lukenut, arvostaa kirjoja eikä ihmettele kirjastossa vietettyä aikaa tai Bookdepositoryn kirjapaketteja on aivan hykerryttävä. Lapsenikin ovat kirjanörttejä. Se on meidän oma juttu. Olen kyllä avarakatseinen: mikä tahansa harrastus, mikä ei vie kaikkea aikaa ja huomiota läheisiltä on ookoo. J

Nörttiarki. Perhearkea. Yhteistä ruuanlaittoa, sohvalla sylittelyä, lautapelejä, leffailtoja niin lasten kanssa kuin kaksinkin, kulttuurikohteissa (museot, linnat, keskiaikaiset kirkot, haudat jne) vierailua, ulkomaanmatkoja (ei rantalomia), lauantai-iltapäiviä kirjastossa koko perheellä, luonnossa kävelyä (ei mitään kalliokiipeilyä tai umpihankihiihtoa), keikoilla käyntiä. Kykyä nähdä kauneutta, huumoria, hulluutta ihan siinä tavallisessa arjessa.

Tunnustan, toiveissa olisi löytää puoliso, joka haluaisi osallistua meidän  hyvin X-kromosomiseen arkeemme. Joka voisi antaa ja vastaanottaa rakkautta, ymmärtää kuinka tärkeitä lapset ovat ja kunnioittaa heitä ihmisinä, antaa kaikille oman tilansa olla ihminen. Olen kuitenkin avoin myös ystävyys/seurustelusuhteelle, koska ikinä et tiedä mihin polku johtaa kun astut sille.

Asun lapsineni Turussa, mutta kotoisin olen P-Pohjanmaalta. Kotikielinä meillä on suomi ja englanti. Pukeudun kaikkiin väreihin, kunhan ne ovat mustaa tai harmaata, meikkaan kohtuudella ja rakastan polvipituisia hameita sekä tennareita. Kuljen fillarilla tai kävellen. Autoa en omista.

Sinä? Mies. Aikuinen, omillasi toimeen tuleva. Ystävällinen, positiivinen, innostuva. Ajatteleva, suvaitsevainen, hellä. Turvallinen, huumorintajuinen, älykäs. Sellainen, joka ymmärtää, että lapseni kuuluvat viimekädessä pakettiin. Ehkä juurikin sinä.

Nimimerkki Athina

 

Nörttityttö etsii nörttipoikaa, yhteydenotot punainennoita(at)gmail.com

Hei sinä nörttipoika,

Jos maantietellinen ulottuvuutesi on Varsinais-Suomen alueella tahi muutaman tunnin matkan päässä vanhasta Turun linnasta, lue toki etiäpäin. Saat toki lukea muutoinkin, mutten takaa varmuudella, että voisimme kenties tavatakin sitten. Niin, jos siis haet nörttityttöä, jonka mielenkiinto suuntautuu roolipeleihin, tietokonepeleihin tahi fantasiamaailmoihin (jopa scifiin), ei tätä viestiä kannata ohittaa. Ja sinua ei haittaa, että tytön ikä on suunnilleen kolmenkympin tietämissä ja että hän sattuu olemaan hauska, rento ja rauhallinen, varsin lokoisa kaikin puolin. Ehkä hieman hobittimainen, vaikka kolossa ei hän asukaan.  Hurmata hän osaa ja nauru on hauskan kuuloinen. Voisiko olla tutustumisen arvoinen siis?

Ikäsi voisi vaihdella hieman ylle tai alle omani ja mielellään ajatus roolipeleistä ei kauhistuttaisi, josko jopa pelaisit  jotain itsekin? Arvostan kyllä avarakatseisuutta eivätkä figutkaan aiheuta kauhuntunteita minulle vaikka niitä juuri olekaan harrastanut. Oh, en muuten haeskele yhden illan seuraa tahi satunnaista kumppania. Ihan kokonaisvaltaista, jos ajatukset kohtaavat. Mutta väen vängällä ei mitään kannata yrittää, palaset loksahtavat kyllä kohdilleen, kun on sen aika.

Romanttinen ilta voisi olla vaikkapa nuotiolla istuessa, kun ilta hämärtyy. Aivan yhtä lailla se voisi olla jousella ampumista jossain kivassa paikassa tahi varpaiden vedessä heiluttelua laiturin nokassa. Täydellistä siitä tekisi hersyvä nauru ja yhteinen ymmärrys asioista. Se yhteenkuuluvuuden tunne, että on oikeassa paikassa kerrankin.

Arjen ei tarvitse olla pelkkää jännitystä. Se voi olla rutiininomaista, jossa on ilon pilkahduksia usein. Joskus on kiva istuksia illalla vain sohvalla. Usein istuksiminen on vain mukavampaa, kun on käynyt urheilemassakin. Siksi siis olisi mukavaa, jos nörttipoika harrastaisi jotain pientä liikunnallista tai ei ainakaan kauhistuisi ajatuksesta kokeilla.

Tämä neitokainen on vapaa kulkemaan, kuten tahtoo. Totta kai arkinen työ sitoo hetkiseksi, mutta sekään ei välttämättä ole pysyvää ja tiettyyn paikkaan sidottua. Muutos on mahdollista, silloin kun siihen on hyvä syy. Niin ja välttämätöntä on mainita, että seuraavat sanat herättävät usein suurta mielenkiintoa; Robert E. Howard, H.P. Lovecraft, J. R. R. Tolkien.

Kirjojen muodossa olen heihin tutustunut, myös sarjakuvien. Toki videoita ja pelejäkin olen maailmoihin liittyen pelannut. On siis sanomattakinselvää, että Arkham horror on yksi mainioimmista tavoista viettää iltaa kera ystävien.

Jos mikään ajatuksista kohtasi, suosittelen kirjoittamaan vastineen. Siihen vastataan kyllä, kun huomataan, että vastineessa kerrottaneen jotain itsestä ja omista ajatuksista.

Kanervatar

 

Runollinen nörttityttö etsii nörttipoikaa ystäväksi, satunnaiskohtaamiseen tai vuosisadan rakkaustarinaan, yhteydenotot sofinen(at)lavabit.com

Alut kirjoitetaan aina viimeiseksi, epäröivinä ja lopullisina. Onko tämä vaiko ei, mitä jos sittenkin. Mitä jos kukaan ei vastaa, mitä jos en uskallakaan, mitä jos. Mutta Minä kirjoitin Sinulle. Tällainen minä olen, potentiaalia ja konditionaalia hengittävä, haparoiva ja varmajalkainen. Tässä ja nyt. Vastaa, ja ehkä pääsemme tutustumaan, ystävystymään tai ihastumaan.

Haluaisin kommunikoida, keskustella ja riidellä kirjoittamalla paperilennokkien siiville kuin kaksintaistelussa konsanaan, kulkea Aurajoen rantaa käsikädessä, pyöräillä kauas valoista tuijottamaan tähtiä, juoda teetä kahvilan ikkunapöydässä, katsella kotimatkalla puiden oksien fraktaaleja yötaivasta vasten. Haluaisin vaeltaa museoiden saleissa, matkustaa kauas junalla, asua purjeveneessä, maalata taivaanrantaa ja muuttaa utuisat pilvilinnat todeksi. Haluaisin kohdata ihmisen, jolle olisi luontevaa jakaa sanojen ja listojen huojuvia torneja, jonka kanssa pohtia ajan kvantittumisen vaikutusta ikuisuuden olemukseen, lukea uutisia ja pähkäillä politiikan käänteitä, tanssia keittiön lattialla veden kiehumista odotellessa, laskea modulo viisi, innostua ja hypätä, uskaltaa.

Olen kokonainen, kokoelma ristiriitaisia oleellisia epäoleellisuuksia: 27-vuotias pienikokoinen silmälasipäinen punatukkainen nainen Turusta. Hippi, vihreä, vegaani, rauhallisen rationaalinen pohtija, hetkessä innostuva ja varovaisen hitaasti lämpiävä. Harrastan juoksemista, joogaa, tanssia ja perinteisen naisellisia käsitöitä (haluaisin myös oppia ohjelmoimaan paremmin, tekemään puutöitä ja hitsaamaan – kolvata jo osaan). Vietän paljon aikaa trikoissa julkisella paikalla, mutta supervoimani odottavat vielä löytymistä. Tänä kesänä aion oppia valokuvaamaan ja skeittaamaan paremmin, juosta nopeammin ja hengittää syvempään. Minulla on väitöskirja vaiheessa matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, käytän CRC:n taulukkokirjaa kirjatukena, enkä vielä tiedä, mikä minusta tulee isona.

Nörttiys lienee ammattitauti, tapa nähdä maailma selitysten viidakkona, kyky muutamassa hetkessä keksiä kymmenen epätodennäköistä hypoteesia, nähdä tiede arjessa. Toisaalta se on (usein epäonnistuvaa) pyrkimystä vähempään ruutuaikaan ja useampiin kirjoihin, uusiin taitoihin ja tietoihin. Se on ehkä eräänlaista yhdistävää erakoitumista ihmisten keskellä. Pelaamiseen tai sarjakuviin nörttiyteni ei liity – tietokoneella pelaan korkeintaan tetristä, lautapelejäkin liian harvoin ja lempisarjakuvani on xkcd.

Toivoisin tutustuvani sinuun ihmisenä, ainutlaatuisena yksilönä. Ehkä meistä tulee ystäviä, ehkä kirjekavereita, ehkä meillä on edessämme vuosisadan rakkaustarina, ehkä kohtaamme vain hetken.  Kirjoita minulle, niin saamme tietää.

-Sofinen

 

Nörttinaiset etsivät nörttinaisia Keski-Suomessa

Nörttitytö etsii nörttityttöä, yhteydenotot kahtiajakautunut(at)hotmail.com

Hei,
tuntematon nörtitär (=nörttityttö/-nainen).

Kuinka kertoa itsestään jotain kiinnostavaa, ilman että tulee heti paljasteltua itseään sopimattomasti täällä bittiavaruudessa? Yritetään. Millainen nörttityttö olen? Ensikatsomalla olen lähinnä kotihiirinörtti, ja olin sitä jo ennen tätä kotoilu-innostusta, missä ei kai sinänsä ole mitään muuta pahaa kuin hirveä hypetys asian ympärillä. Nörtteilyyni kuuluu käsityöt, diy-touhuilu ja leivonta, vaikka usein ei menekään kuten Strömsössä.

Viihdyn myös museoissa, joissa tapanani on onkia ideoita erilaisista oivaltavista, katseltavista teoksista. Minä olen myös se tyttö, jonka olet voinut kuulla hiljaa naurahtavan museossa jollekin mielikuvituksekkaalle tai yllättävälle teokselle, ja sen jälkeen tietysti punastuvan nolona museon hiljaisuudessa. Kirjojen lukemisesta nautin myös, tosin tenttikirjat ovat valitettavasti haukanneet siitä energiasta osansa. Nörtteily jatkuukin opiskelualani parissa enkä suoraan uskalla sitä alaa paljastaa… sanotaan nyt kuitenkin, että kaikilla meillä on siihen jonkinlainen tuntuma, vaikkei fyysistä kosketusta olekaan.

Yliopisto-opiskelusta olen pitänyt erityisesti siksi, että olen saanut moniin keskusteluihin lisättyä “Tätä on tutkittu…” tai “Mutta tutkimuksen mukaan…”. Harmillisesti tämä joskus tyrehdyttää keskustelun, vaikka ennemminkin toivoisin keskustelukumppanilta rohkeaa lähestymistapaa, jossa uskallettaisiin perustellusti kertoa oma mielipide, huolimatta siitä tai ehkä erityisesti juuri silloin, kun asiasta on eri mieltä. Nörttiys merkitseekin minulle ikuista oikeutta kysyä “Miksi?” ja myös halua ymmärtää.

Sinulta, kanssanörtiltäni, toivonkin älyllistä uteliaisuutta
sekä avoimuutta. Ei olisi myöskään pahitteeksi, jos pitäisit nelijalkaisista, sillä itse en ehkä tulisi toimeen ilman noita omiani. (Sen sijaan nuorten, pienikokoisten kaksijalkaisten kanssa en ole yhteensopiva.) Toivoisin, että voisimme viettää aikaa yhdessä keskustellen ja ehkä meillä voisi olla jokin yhteinen vapaamuotoinen ajanviettotapakin? Ehkäpä voisimme käpertyä sohvalle katsomaan jotakin kiinnostavaa elokuvaa ja käydä sen jälkeen aiheesta syvällistä ja kiihkeää keskustelua… tai eihän sen kiihkeyden tarvitsisi pelkkään keskusteluun jäädä, mikäli kipinää iskee. Neljän seinän sisällekään ei tarvitsisi jumittua, vaan toivon, että voisimme viettää aikaa luonnossa (sopivan kokoisina annoksina kerrallaan) sekä ihmisten ilmoilla.

Pientä sähköä elämääni toivoisin (treffailua?), mutta
sanottakoon tässä vaiheessa, että sitä elämäni rakkautta en etsi, sillä hänen kanssaan olemme jo saman katon alla. Onnekseni olen kuitenkin suhteessa, jossa raja-aidat eivät ole ahtaalla vaan yhdessä asetettu sopivalle etäisyydelle.

Toivottavasti sinäkin toimit rehellisesti tämän suhteen etkä ole takiaismaista sorttia? Rehellisyyden lisäksi kuvittelen kirjoittavani samaan ikäryhmään kuuluvalle eli pari-kolmekymppiselle naiselle täällä keskemmällä Suomea, jotta voisimme tavata toisiamme ihan kasvotustenkin. Ulkoisten ominaisuuksien suhteen en ole turhan tarkka, mitä nyt on tunnustettava, että silmälasit tekevät nörtin! Olen kyllä valmis harkitsemaan anteeksiantoa, jos sinulla ei ole huonosti näkemisen luontaista lahjaa. Jos musersin toiveesi elämänkumppanin löytämisestä, niin pahoittelut ja onnea etsintään! ja tiedoksi, että kaverimielessäkin voin tutustua, sillä varsinkin (bi)seksuaalivähemmistöön kuulumiseen liittyviä ajatuksia olisi mukava vaihtaa kohtalotovereiden kanssa 🙂

terv. kahtiajakautunut

 

Nörttinaiset etsivät nörttirakkautta Itä-Suomessa

18-vuotias nörttityttö etsii miespuolista noin 18-26-vuotiasta nörttiä, yhteydenotot satsuma52(at)luukku.com

Jaa-a hieman olen kokematon tällaisten kirjoittelussa, mutta kokeillaan nyt.

Olen 18-vuotias nuori nainen Itä-Suomesta. Nörteimpiin harrastuksiini voisi luetella videopelien pelaamisen, yleisen dataamisen, kirjojen lukemisen (fantasiaa) ja vielä jonkinasteinen kiinnostuksen jpn kulttuuriin. Katselen animea ja näitä perusnörttisarjoja esim. Game of Thrones, Supernatural ja Sherlock. Luen mangaa ja kidutan itseäni kaikin tavoin cosplayaamalla jo viidettä vuotta. Videopelimakuni on aika RPG-painoitteinen. Suosikkipelejäni on mm. Devil May Cry pelisarja ja Assasin’s Creed pelit. Manga/anime lempparit on hyvinkin erilaisista genreistä (Patallirosta Berserkkiin). On tässä vuosien aikana myös tullut keräiltyä figuureja jonkin verran hyllyn täytteeksi. Harrastukseni ovat melkoisen suuri osa elämääni. Niiden pohjaksi voisin tunnustaa Tolkienin kirjallisuuden. Siitä tämä kaikki lähti noin kymmenen vuotta sitten. Hieman rauhallisempaa oli aluksi muutamien videopelien ja tLoTR leffojen kanssa, mutta n. vuonna 2008 animen, mangan ja cosplayn löydyttyä on harrastukseni painottunut tähän nörtteilypuoleen…

Luonteeltani olen melko ujo, mutta samanhenkisessä porukassa innostun pölöttämään vähän liikaakin. Näytän tunteeni melko herkästi (itkun ja naurun), mutta en ole pitkävihainen. Tekemättä, paikoillaan, olo on minulle melko mahdotonta. Siihen pitäisi oikeasti nyt opetella. Olen luonteeltani yleisesti hieman hankalasti rajoitettava…tykkään tyttömäisistä jutuistakin (shoppailu, pukeutuminen), mutta nörttipuoleni pääsee paistamaan harrastuksistani ja välillä pukeutumisestani jos laiskalle päälle satun.

Tuntuu oudolta rajata mitään hakukriteerejä toiselle, kun se yhteisymmärrys voi löytyä ihan odottamattoman ihmisen kanssa. Sanotaan nyt, että miespuolinen ja noin 18-26 vuotias nörtti olisi haussa. Nörttisillä kiinnostuksen kohteilla ei ole niin väliä. Olen hyvin avoinmielinen ja kiinnostunut kuulemaan/oppimaan muistakin ”nörtteilyn muodoista”. Jonkun saman kiinnostuksen kohteen jakaminen kanssasi olisi kyllä mielekästä. Tärkeintä itselleni on ettet ”torju” täysin minun harrastuksiani, vaan että jaksaisit kuunnella juttujani niistä. Ja myös se, että olet itse ”passionate” omiin harrastuksiisi (”massakulttuurin” mukana menijät ei kiitos). Huumorintajuinen, symppis tyyppi haussa, joka jaksaa kuunnella myös ajoittaisia fanityttöragetuksianikin. Kumppaninörtin kanssa olisi mukava pelailla videopelejä, katsella esim. animea ja keskustella/väitellä sarjoista, peleistä yms. Olisi mukavaa jos tulisi seuraksi myös erilaisiin tapahtumiin (coneihin). Alkoholinkäytöstä voisi sanoa, että en sitä itse hirveästi kuluta, mutta en torju juomista kunhan et ole kauhea joka viikonloppuinen bileryyppääjä…

Suhteelta voisin odottaa minkätasoista sitoutumista tahansa: netissä keskustelua, hyvää läheistä ystävää tai ihan tapailusuhdettakin. Katsoo nyt mihin asiat johtaa ajan myötä, miten synkkaa. Asdf nörttitreffit olisivat täydelliset ihan vain pelaamalla videopelejä, elokuvissa käyntiä tai käymällä syömässä jossain roskaruokapaikassa. Olen kyllä ihan kynttiläillallistyyppiäkin jos sille päälle satun. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella tulevaisuuden näkymiä tai ihan perusarkielämää. Tapailua ja yhdessäoloa erilaisissa merkeissä…pelailua, shoppailua, syömistä, mahdollisesti niissä tapahtumissa käymistä, sohvalla makoilua jonkun leffan pyöriessä teeveessä. Ihan arkiset askareetkin olisi mieleen kumppanin kanssa. Matkustelu olisi jukavaa jos rahaa löytyisi. Olisi kyllä ihan mielekäs ajatus matkustella vaikka ulkomaillekin kauemmas nörttikumppanin kanssa.

Asun tosiaan tällä hetkellä Itä-Suomessa, mutta nyt kun lukio-opintoni on täällä päättymässä en ole varma missä syksyllä oleskelen. Riippuu mistä saan paikan tai otan sen vastaan. Joku noin 50 km (+-50 km) matkaero kuullostaisi siedettävältä. Skype on tietysti olemassa…Mutta mutta opiskelu on aika tärkeä osa elämääni nörttiharrastuksieni lisäksi. Lukion jälkeen suunnitelmissa on jatkaa opintojani teknilliselle alalle (amk tai yliopisto) tai yliopistoon lukemaan biologiaa. Lähimpään kaveripiiriini ei kuulu kuin pari nörtähtävää tyyppiä. Muuten en sitten kyllä sosialisoikaan esim. koulussa ihmisten kanssa. Puhun ja harrastan paljon vanhempien sisarusteni kanssa näistä jutuista, mutta jonkun samanhenkisen kumppanin/hyvän ystävän löytäminen olisi kyllä päiväni pelastus.

Shaina

 

Nörttinaiset etsivät miesnörttejä Etelä-Pohjanmaalla

 

26-vuotias nörttinainen etsii nörttimiestä Pirkanmaalta Etelä-Pohjanmaalle saakka, yhteydenotot thisstrayitaliangreyhound(at)gmail.com

Hei!

Saatan etsiä sinua.

Olen 26-vuotias nainen Pirkanmaalta. Sinä olet suunnilleen ikäiseni miespuolinen nörtti akselilta Pirkanmaa–Etelä-Pohjanmaa. Oikeastaan sinun ei tarvitse edes olla kovin nörtti. Ikäkin on, kuten sanotaan, vain numero, mutta samalla vuosikymmenellä syntymisestä tuskin on haittaa. Voit olla vielä koulussa tai siirtynyt jo työelämään, kunhan teet jotain, mistä oikeasti pidät.

Minulla on työ, jossa viihdyn, ja keskeneräinen gradu, jonka aihetta en itsekään enää oikein muista. Vapaa-aikani vietän suurelta osin hevosten parissa. Olen niin kutsuttu paluumuuttaja, joka ei enää haikaile takaisin kaupunkiin, paitsi silloin kun tekisi mieli mennä kahvilaan. Täällä niitä kansoittavat lähinnä eläkeläiset.

Kavioeläinten ohella sydäntäni lähellä on työn ja koulutuksen puolesta Itä-Aasia kaikkine epämääräisine lieveilmiöineen. Pystyn keskustelemaan auttavasti myös Game of Thronesista, ja BBC:n Sherlockin kolmatta kautta odotan enemmän kuin pienenä odotin joulua. Saatat ehkä olla kiinnostunut näistä asioista, mutta saatat olla jotain muutakin. Jos saat hengenahdistusta heinän tuoksusta etkä ole koskaan kuullutkaan Hayao Miyazakista, meitä ei ehkä ole tarkoitettu toisillemme. Tai ainakin tarvitset vahvat lääkkeet.

En kaipaa mitään MacGyveria, mutta myönnän olevani heikkona ihmisiin, joilla pysyvät työkalut kädessä. Olen myös aika hyvä keksimään niille käyttöä. Lähden mieluummin yhdessä lenkille kuin tunnelmalliselle kynttiläillalliselle. Karaoke on mielestäni paras mahdollinen syy lähteä ulos tuulettumaan, enkä aio koskaan kasvaa niin aikuiseksi että lakkaisin katsomasta piirrettyjä. Haaveilen päivävaelluksista luonnonpuistoissa ja pidän aamuista. Mistä sinä pidät?

Elämä on aika hyvää näinkin, mutta olen alkanut ajatella, että se voisi olla vielä parempaa, jos olisi joku, jonka kanssa istua laiturilla väittelemässä, seikkailla kauniissa kesässä, ja ehkä joku päivä jakaa arjen pienet hetket. Jos ajattelet samalla tavalla, laita sähköpostia ja kerro itsestäsi esimerkiksi seuraavat asiat: Kuinka paljon siedät sarkasmia? Kuka on lempikirjailijasi? Ärsyttävin Stark? Suosikkisi Ghiblin animaatioista? Sana on vapaa, so what do you do with this?

Viestiäsi odottaen,
Koi