Varoitus sisältää hieman juonipaljastuksia!

Military-scifin ei heti kuvittelisi herättävän kiinnostusta muissa kuin ihan tosinörteissä. Tietysti, tämä on lievästi vinoutunut väite: onhan meillä tähtiportit ja muut, joissa paino on mielenkiintoisissa roolihenkilöissä tekniikan sijasta. Honor-sarja on niittänyt menestystä pitkään myös kasuaalimpien lukijoiden joukossa, ja se on saatavilla eri nettikirjastoista kirjailija David Weberin julkaistua War of Honor-kirjan mukana CD:n, jossa oli hänen koko tuotantonsa. Kaikki digitaalisesti julkaistut tekstit olivat yksiselitteisesti merkitty vapaalevitteiseksi, joten eikun lataamaan (Baen Books)!

On the Basilisk Station (1993), kuva: Baen Books

Honor Stephanie Alexander-Harrington on David Weberin ‘Honor’-sarjan päähenkilö. Varsinainen tarina alkaa On the Basilisk Station kirjassa kun hän ottaa vastaan Manticoren tähtikuningaskunnan laivaston risteilijän komentajuuden.

Maria B:n lueteltua kuuluisia kissoja haluaisin lisätä yhden listaan. Päähenkilön paras ystävä – ja kirjasarjan tärkein sivuhenkilö – on kuusijalkainen Sfinksiläinen puukissa nimeltä Nimitz! Eikä kyseessä ole mikään eläin – tällä kisulla on älykkyyttä keskiverto ihmistä enemmän, empaattisia PSI-kykyjä ja hyvin terävät kynnet! Nimitzin vaikutus kapteeni Harringtonin persoonaan on niin valtava, ilman Nimitziä Harrington ei olisi juuri mitään. (Toisaalta sitoutumisen vaikeus saakin puukissojen ihmiskumppaneilla melkoisia mittasuhteita, kun kissa aistii sen onko sulhasehdokkailla puhtaat tunteet pelissä?)

Honor-sarjan kirjojen alkutilanne lähtee liikkeille juuri ennen eeppistä avaruussotaa. Kirjasarja on tuottanut spinoffina muitakin sarjoja, mutta nimenomaan Honor Harrington on innoittanut vankan fanipohjan. Mainittavaa myös on että kirjasarja löytyy Jenkkien merijalkaväen suositeltujen kirjojen listalta, mikä on sci-fi kirjoille harvinainen kunnia. Myös elokuvaa ollaan suunnittelemassa.

Se mikä erottaa Honor-sarjan muusta military-scifistä on se, että Weber sijoittaa perinteisiin miesvaltaisiin rooleihin naisia. Siis, avaruusalusten komentajista suurin osa on naisia, samoin myös avaruusmerijalkaväen sotilaista. Kirjailija perusteli tätä valintaa haastattelussa, sillä että hänen vaimonsa jaksaa muistuttaa jatkuvasti että yli puolet ihmiskunnan lahjakkuuksista on toisella sukupuolella. Nyt kirjasarjassa on tilanteita jossa stereotypiat on käännetty hauskasti päälaelleen mm. isä on lapsen kanssa kuljetusaluksessa ja äiti komentaa saattavaa hävittäjää, joka uhrautuu että saattue pääsisi pakoon.

Flag In Exile (1995)

Flag In Exile (1995)

Manticore on utopinen yhteisö jossain galaksin reunalla. Sinänsä kyseessä ei ole mikään lapsille sopiva tieteiskirjasarja, sillä seksuaalista väkivaltaa esiintyy vielä ja Weber kertoo tästä muutamissa kirjoissa jopa pahoinvointia aiheuttavia esimerkkejä. Ilmeisesti palautteen takia Weber pohtii myös kirjoissaan toista siirtokuntaa, Graysonia, jolla oli oma ‘Mayflower’-kompleksinsa. Se perustettiin kristilliseksi teokratiaksi. Kaksi erilaista kulttuuria aiheuttaa myös kirjasarjassa törmäyksiä, joskaan ei siinä määrin kuin voisi olettaa.

Ilahduttavasti Weber ei oleta että ihmiskunta olisi vuoteen 4000 mennessä muuttunut mitenkään ‘järkevämmäksi’ – siinä mielessä kyse ei ole siis sinisilmäisestä edistysuskosta jollaista esim. Star Trek edustaa. Kirjasarjan suhde uskoon on myös myönteinen, Graysonin vanhoilliset kristityt ovat järkeviä ihmisiä, vaikka fanaattisia ääriliikkeiden edustajia on vastustajina tietyissä tarinoissa esiintyykin, he eivät vie koko näyttämöä.

Weber itse on metodisti-maallikkopappi joten elämän ja historiantuntemuksen vaikutus näkyy vahvasti. Weber toteaakin haastattelussa: “joskus kristinuskoa on väärinkäytetty tukemaan asioita jotka ovat sille vieraita kuten orjien tuontia afrikasta jne. Valintatilanteessa pitäisi kuitenkin olla moraalista selkärankaa valita kahdesta huonosta parempi vaihtoehto ja olla valitsematta sitä helppoa reittiä.” Eipä ihmekään että Weberin uudemmassa ‘Safehold’-sarjassa päävastustaja on koko planeetan kattava katolinen kirkko.

HMS Minotaur

HMS Minotaur (lähde: David Weber)

Condor

Condor-laivavene (Warhammer Fanatic @ Deviantart.com)

Tausta Weberin tarinoille löytyy  purjelaivojen aikakaudelta, jolloin taistelut olivat melkoisen formalisoituneita ja raakoja. Innoitusta haetaan myös muista historian tapahtumista: Etenkin on Basilisk Station-kirjan lopputaistelussa on yhtymäkohtia ensimmäisen maailmansodan Falklandin meritaistelusta, Havenin kansantasavallan vallankumouksessa ottaa vallan Pierre – viittauksena Ranskan vallankumouksen Robespierreen jne… Sakkana pohjalla on myös hyvin mietitty, vaikkakin fiktiivinen tekniikka. Kaikki nämä piirteet saavat tilanteet tuntumaan aidoilta vaikka ne onkin asetettu kaukaiseen tulevaisuuteen.

 

Weber pyrkii huolellisesti selittämään monia asioita, mm. miksi avaruusaluksissa ylipäätään on tuhansittain miehistöä ja sodan taustalla näyttäisi olevan iso kasa kirjoittajan laskutoimituksia – sen verran järkeen käyviä taisteluiden lopputulokset ovat. Oman vähäisen kokemukseni pohjalta sotilaalliset jutut, perinteet ja käytöstavat ovat myös vahvasti totuuteen perustuvia. Vaikka Weber ei olekaan uraupseeri on hänellä hyvin monta reserviläistä tukenaan ja hyvä käsitys sotilasyhteisöstä toimintaorganisaationa. Kirjasarjassa myös kuvataan laivastotaistelussa miehistön tappioita varsin rehellisesti ja brutaalisti. Tämä on Weberin mukaan tietoinen moraalinen valinta: “kun sotilasoperaatioon ryhdytään, tulee väistämättä tappioita myös omille.”

Field of Dishonor (1994)

Field of Dishonor (1994)

Kirjojen alussa päähenkilö Honor on vakava uraupseeri jolla ei ole omaa seksielämää – tuossa mielessä lukija joutuu lukemaan aika pitkään ennenkuin päästään mihinkään mielenkiintoiseen. Honor on siis upseeri ja herrasnainen – henkilönä häntä voisi  kuvailla naispuoliseksi versioksi amiraali Nelsonista tai Thomas Cochranesta. Ensimmäinen törmäys tuleekin kirjoissa laivaston kanssa siksi että Honor pyrkii suorittamaan annetut tehtävät kunniallisesti ja kirjaimellisesti. Muistelisin että suomen armeijassa helmasynti oli tehdä asioita vain, jotta ne näyttivät olevan hyvin – tässä mielessä Honorin kokema vastustus on hyvin uskottavaa. Ei kukaan odota nykyään suoralta kädeltä että joku toteaa ‘minä olen siinä asemassa että voin parantaa asioita, joten minun velvollisuuteni on tehdä niin.

Päähenkilön tinkimätön velvollisuudentaju ja moraalinen pyrkimys tehdä oikein onkin yksi jatkuva konfliktinaihe kirjasarjassa. Tarinan vastapuoli on yleensä siinä mielessä mustavalkoinen, että nämä yleensä eivät välitä moraalisista velvollisuuksistaan tai toimivat niitä vastaan perustellen toiminnan henkilökohtaisella hyödyllä tai ideologialla.

Sota antaa myös erinomaiset mahdollisuudet yletä uralla. Tietysti Honor tuppaa pelastamaan päivän lähes joka kirjassa – Jatkuvana teemana monissa kirjoissa on jännityksen tiivistyminen ja taistelu ylivoimaista vihollista vastaan. Tätä kuviota rikotaan onneksi hyvin nopeasti esittelemällä päähenkilölle omaakin elämää. Amerikkalainen kulttuuri  kyllä näkyy kirjoista juuri tuon “do or die” asenteen takia, mutta tässä kirjasarjassa se ei ole pahemmin  minua häirinnyt (Poikkeuksena se, että erässä tarinassa kiusattu matruusi tietenkin nostelee puntteja ja hakkaa kiusaajansa. Tästä ratkaisusta olen täysin eri mieltä, jo pelkästään sen takia että pennalismi on sotilasorganisaatiossa ongelma, jonka ratkaisu on ensisijaisesti ja ainoastaan esimiehen vastuulla.)

Honor on sarjan 9. kirjaan mennessä voittanut useita sodalle tärkeitä taisteluita, tappanut paljain käsin kasan salamurhaaijia, menettänyt silmänsä ja kätensä, kuollut kerran ja pelastanut vankilasta muutaman miljoonaa ihmistä ja tehnyt kamikaze-iskun selviten siitä, joten melkoinen messiasnainen on siis kyseessä! Onneksi kirjasarja kasvaa tarinan edetessä niin että valokeilassa on loppujen lopuksi muitakin henkilöitä – sodan loppu on ilahduttavasti siis myös muiden kuin Honorin käsissä. Pelastaapa eräässä tarinassa jopa avaruussiivooja päivän!

lähde: cosplay.com

lähde: cosplay.com

Honor-sarja on kerännyt faneja tasaisesti molemmista sukupuolista sekä myös niistä jotka eivät sotilasaiheista tieteisfiktiota usein lue (ääriesimerkkinä Honor Harrington-teemaiset häät, josta olen kuullut huhuja). David Weber on myös kirjoittanut fanejaan hahmoiksi kirjoihin ja kirjan ilmestyessä on aina pieni jännitys kuoleeko ‘roolihenkilö’ tarinan kuluessa?  Kirjoissa on vahva kontrasti oikean ja väärän välillä sekä minua miellyttävä vanhanaikainen velvollisuusajattelu,  vahvat päähenkilöt ja eivät ne sivuhenkilötkään ole huonoja pidemmän päälle. Luvassa on melodraamaa ja tiukkaa taktista taistelua. Eli suomeksi sanottuna: kaikille jotain.

Neljän tähden nörttityttöamiraali

 

Rami Sihvo, korpr. (res)