Monen ensikosketus esimerkiksi neulomiseen tapahtuu ala-asteella, jossa yleensä noudatetaan valmiita ohjeita ja saadaan lopulta sitten tulokseksi pahimmillaan jotain hirmuisen rumaa ja ei niin mukava numero todistukseen. Tällainen on lannistavaa minun kaltaiselleni hyvin lukuaineissa pärjänneelle otukselle. En usko olevani ainoa sellainen tämän blogin kirjoittaja- tai lukijakunnasta.

Henkilöhistoriallista lätinää

Jotta olisin kannustava muille koulun rättikässästä kärsineille otuksille, ajattelin tähän tiivistää käsityöharrastushistoriani. Joskus kymmenen ikävuoden tienoilla neulekäsialani oli epäsäännölinen ja suurisilmukkainen. Käsityönumeroni oli myös muuhun tasooni verrattuna aika kehno. Kuitenkin onnistuin mystisesti innostumaan suljetun neuleen tekemisestä ynnä vastaavasta suhteellisen helposta pikku puuhastelusta. Lähinnä tein nukenvaatteita muovikassikaupalla, ja sivutuotteena käsialani kehittyi siedettäväksi. Nuket ovat otollisia uhreja,  koska eivät pysty valittamaan saamiensa vaatteiden ulkonäöstä…

Improvisoimalla eteenpäin

En ole koskaan tykännyt koulun taitoaineiden opetuksesta, koska aina piti noudattaa valmiita ohjeita ja kaikki arvosteltiin niin tiukasti. Lisäksi olin käsistäni kömpelömpi kuin älyllisesti, mikä tietenkin harmitti. Sen jälkeen kun käsityöt muuttuivat pakosta harrastukseksi en ole juurikaan käyttänyt valmiita ohjeita. Yllättävän pitkälle pääsee perustekniikoiden, esimerkiksi neulostyyppien, hallinnalla ja sopivalla improvisoinnilla. Pannulapun tekemisen sentään vaivauduin opettelemaan. Kissatuotokseni, josta kuva on ohessa, kehitin parista pannulappumaisesta läpyskästä improvisoimalla, koska tarvitsin tähän postaukseeni edes jotain kuvitusta…

20130331_163725muoks

Mitä kaikkea voi saada aikaan ilman valmiita ohjeita?

Kaikki ala-asteen tekstiilikäsitöistä kunnialla läpi käyneet varmaan tajuavat, että ainakin kaulaliinan saa aikaiseksi neulomalla tai virkkaamalla tarpeeksi pitkän tasomaisen kappaleen. Epämääräisiä suljettuna neuleena väännettyjä putkia taas voi väittää esimerkiksi säärystymiksi tai kädenlämmittimiksi. Myös voi tehdä nukelle tai vastaavalle yksinkertaisen mekon ihan vain neulepötkylästä. Joustinneuleella on kätevää huijata, koska se antaa sopivasti myöten… Periaatteessa omasta päästä voisi keksiä mitä tahansa, jos luovuutta riittää ja hallitsee suunnilleen neulomisen ja virkkaamisen. Käytännössä suureellisin oma tuotokseni on muistaakseni “vain” pehmokäärme…

Harjoittelun merkityksestä

Ikävä totuus on, että käytännön taitoja oppii vain toistamalla saman asian riittävän monta kertaa. Legendan mukaan joku ala-asteen kässänmaikka joskus väitti, että sukan oppii vasta tehtyään niitä neljästä viiteen kappaletta. Liian isoilla projekteilla on muutenkin taipumusta jäädä kesken. Itse neuvoisin aloittamaan jollakin sopivan pienellä. Kaulaliinan sijaan voi aina toteuttaa pannulapun tai pehmolelun. Sitten sen pehmolelun voi lahjoittaa jollekulle sellaiselle, jonka taidot ovat vieläkin onnettomampia kuin omat.

Joku linkki siltä varalta, että joku kaipaa niitä perusohjeita

Pöllin taitoni tehdä pannulappuja Käspaikasta, joka näköjään on vaihtanut osoitetta sitten viime näkemän: http://punomo.fi/teeitse/ Nopeasti vilkuilemalla tuolla näkyi olevan muutakin hyödyllistä ja aloittelijoille sopivaa.