100_1083

Treffit käynnissä ystäväni M:n keittiössä.

Ystäväni M on suuri seurapelien ystävä, voisi kai sanoa jopa seurapelinörtti. M on etevä keksimään erilaisia seurapelejä ihan omasta päästään, mutta hän haalii camp-henkisiä retro-seurapelejä myös kirpputoreilta. Viimeksi vieraillessani M:n luona pääsin kokeilemaan legendaarista 90-luvun esiteinitytöille suunnattua Treffit-peliä, jota muistelen etäisesti pelanneeni jossakin seurueessa jo ajalla parasta ennen.

Pelin on aikoinaan julkaissut Tactic, jonka sivustolta löytyvät myös pelin säännöt – jotka muun muassa M:n pelisetistä olivat kadonneet. Sääntöjen puuttuessa M oli itse kehitellyt pelille säännöt, jotka ehkä jonkin verran eroavat virallisista säännöistä, mutta toimivat täysin mallikkaasti.

Nörtin tyttöystävä on luuseri

100_1091

Treffeissä kukaan ei halua poikaystäväkseen Nörttiä. Kortiin on painettu Nörtin viestiksi “Rauhoitu, minut voit aina vaihtaa”. No kiva!

Treffit on ihan kamala peli. Pelissä on tarkoitus keräillä ja vaihtaa poikaystäviä. Pelaajien tulee kuitenkin varoa Nörttiä. Nörtti on ikään kuin Treffien Mustapekka – se pelaajalla, jolla on pelin päättyessä kädessään Nörtti häviää automaattisesti.

Pelin keskiössä ovat puhelimet ja puhelinkommunikaatio; puhelut ja tekstiviestit. Pelinappuloina pelilaudalla toimivatkin värikkäät kännykät. Kännyköiden olisi tarkoitus soida tai olla soimatta, kun niitä painaa pelilautaa vasten, mutta leikkipuhelinten mekaniikka on M:n omistamassa pelisetissä pettänyt ajat sitten. M on näppärästi ratkaissut ongelman korvaamalla puhelimen soittotoiminnon perinteisellä nopalla: jos noppa antaa silmälukemaksi 1-3, puhelin ei soi, jos taas 4-6, puhelin soi.

100_1084

Pelilaudalla liikutaan värikkäillä kännyköillä – jotka tosin eivät enää soi.

Sen perusteella soiko puhelin vai ei, pelaaja saa nostaa joko viesti- tai toimintakortin. Parhaat viestit tulevat poikaystäviltä. Jokaiselle pelaajalle jaetaan pelin alussa randomisti yksi tai useampi poikaystävä (ja jollekin tietenkin osuu jo alussa Nörtti). Tämän jälkeen tavoitteena on kerätä omien poikaystävien puhelinviestejä, sillä viestit syventävät seurustelusuhdetta.

Poikakavereiden viestien keräilyä vaikeuttaa se, että poikaystävät vaihtuvat pelin aikana useaan otteeseen. Kun puhelin ei soi, nostetaan toimintakortteja, joissa saatetaan esimerkiksi käskeä kaikkia pelaajia vaihtamaan kädessään olevat poikaystävät keskenään.

100_1090

Toimintakortti, jolla Nörtti siirtyy toisen pelaajan riesaksi.

Pelin voittaa se, joka ensimmäisenä saa kerättyä kaikki viestit yhdeltä poikaystävältään ja siirryttä pelilaudalla salaiseen kohtaamispaikkaan boyfriendiään riiaamaan. Salaiset kohtaamispaikat jaetaan pelin alussa samoin kuin ensimmäiset poikaystävätkin. Peliä ei kuitenkaan voi voittaa, jos hallussa on Nörtti! Siitä on hankkiuduttava ensin eroon. Toimintakorteista löytyy onneksi monta korttia, joiden avulla Nörtin pääsee siirtämään muille pelaajille.

Esineellistämisen perusteet 

Pelimekaniikan kannalta on varsin kätevää, että lautapelissä on ns. “luuserikortti”, josta pelaajat yrittävät kuumeisesti päästä eroon. Tuntuu silti melkoisen arveluttavalta, että pelin avulla opetetaan esiteini-ikäisille tytöille, että nörttipojat ovat ällöttäviä. Samalla Treffit esineellistää vahvasti poikia ylipäätään; pojat ovat pelissä “valuuttaa”, jota keräillään ja vaihdellaan miten sattuu.

100_1088

Boys, boys, boys… Mitä enemmän poikakavereita saa halittua, sen parempi.

Treffit-pelissä on myös eduksi kerätä tai oikeammin kaapata muilta tytöltä mahdollisimman monta poikaystävää. Vaikka monirakkaudellisuudessa ei sinäänsä olekaan mielestäni mitään väärä, tuntuu aika arveluttavalta, että esiteinien pelissä voittaa se, joka deittailee yhtä aikaa kaikkien mahdollisten poikien kanssa – ja vieläpä ryövää ne pojat muilta tytöiltä. (Oletuksen mukaan Treffejä pelaavat tietysti vain tytöt keskenään.)

Pelissä pojilta vastaanotettavat viestit ovat myös sävyltään pääosin aika ärsyttäviä – useimmiten pojat kerjäävät pelaajalta viesteissään jonkinlaisia palveluksia. Milloin pitäisi auttaa läksyissä, milloin osallistua pojan urheiluseuran myyjäisten järjestämiseen, milloin taas tulla vaatekauppaan makutuomariksi.

Ainoa, joka ei kerjää mitään on Nörtti, sillä ainoa Nörtiltä koskaan saapuva viesti vain vonkaa pelajaa saapumaan treffeille yhteen tapaamispaikoista. Pelin kuluessa vaatimaton Nörtti alkaakin vaikuttaa kaikista pelin poikaystäviltä mukavimmalta, vaikka hänen persoonastaan paljastetaan vähimmin. Toisin kuin muilla pojilla, Nörtillä ei ole edes nimeä. Hän on vain Nörtti.

Miksi sitten ylipäätään pelasimme Treffejä?

Kuten voitte havaita, minulla ei ole Treffit pelistä kovin paljon hyvää sanottavaa. Lukijalla herännee kysymys, miksi ylipäätään vietin pari tuntia elämästäni Treffejä pelaten – otimme jopa useamman erän.

100_1086

Treffit paketissa

Yksi syy on se, että camp-henkiset vanhat lastenpelit sopivat hyvin seurustelupeleiksi. Pelasimme M:n kanssa Treffejä siinä sivussa, kun kälkätimme pitkästä aikaa kuulumisia ja valmistauduimme baari-iltaan. Peli oli ennemminkin oheistoimintaa eikä vienyt liikaa huomiota varsinaiselta yhdessä ololtamme. Treffit kirvoitti kuitenkin mukavasti kauhistelua ja keskustelua – ajauduimme ruotimaan muun muassa eksiämme ja nyksiämme.

Varsin yksinkertaisesta pelimekaniikastaan huolimatta Treffit on myös varsin koukuttava peli. Peli saattaa näyttää pitkään simppeliltä ja joku pelaajista voi olla vahvasti voitolla, kun yhtäkkiä toimintakortit sekoittavat pakan täysin esimerkiksi niin, että kaikki pelaajat vaihtavat viestikortteja keskenään. Pelin kuluessa syntyikin monta läheltä piti -tilannetta, jotka koukuttivat seuraamaan, kuka pelin lopulta voittaakaan.

Voin kuvitella, että Treffien asetelma olisi ollut minusta lapsena varsin ahdistava – enkä kyllä vieläkään antaisi tätä peliä pikkutyttöryhmän käsiin ainakaan keskustelematta heidän kanssaan pelin maailmankuvan kieroudesta. Outoa kyllä näin aikuisiällä pelattuna karmea Treffit-peli kuitenkin projisoituu jotenkin toisin. Huomasin miettiväni pelatessani, että onpa onni, kuinka kauas olen tullut niistä ajoista, jolloin tämä peli oli vielä minulle suunnattu. Aikuisille ei syötetä sentään ihan vastaavaa sontaa.

Onneksi Treffit-peliä ei enää valmisteta (vaikka markkinoilta löytyy kyllä monta muuta vastaavaa tytöille suunnattua deittailupeliä). Lapsille peli ei sovi mielestäni ollenkaan. Aikuiset nörttitytöt sen sijaan voivat pelata sitä ironian ryydittämällä camp-asenteella. Eikä olisi kohtuuton vaiva myöskään modata peliä niin, että Nörtin sijaan luuseri-kortti olisi vaikka komea, mutta tyhjäpäinen Hunksi ja poikaystävien tilalle valittaisiin kuumia nörttipoikia – tai vaikka kääpiöitä. Vähemmän esineellistäväksi ja seksistiseksi peli ei toki siitä muuttuisi. Hauskemmaksi varmasti.