Kuulun siihen ihmisryhmään, joka teini-ikäisenä ahmi romantiikannälkäänsä lähes kaiken, mitä kirjaston hyllystä löysi. Tähän valikoimaan kuului paljon kirjoja, joista ei jäänyt minkäänlaista muistijälkeä. Ja sitten paljon sellaisia, jotka veivät sydämeni. Kuten Jane Austenin tuotanto. Kun muutama vuosi sitten löysin kirjakaupassa vaeltaessani kirjan nimeltä Pride and Prejudice and Zombies, oli minun pakko ottaa se luettavaksi.

Kuva: Henna Teitto Pride and Prejudice and Zombies-kirjan kansi

Kuva: Henna Teitto
Kuva Pride and Prejudice and Zombies-kirjan kannesta

Pride and Prejudice and Zombies, kuten nimikin antaa jo ymmärtää, on Austenin klassikkotarina pienellä lisämausteella. Alkuperäisestä tarinasta poiketen vaihtoehtotodellisuuden Englantia piinaavat arkuistaan ylös nousevat, aivoja himoitsevat epäkuolleet. Bennetin sisarukset, joiden elämien ja edesottamusten ympärillä tarina pyörii, eivät kuitenkaan ole avuttomia näiden elävien kuolleiden edessä, sillä he ovat koulutettuja zombientappajia. Elizabeth Bennet, kirjan päähenkilö, on tietenkin siskoksista taitavin taistelija ja isänsä silmäterä.

Kirjan on kirjoittanut Seth Grahame-Smith “yhteistyönä” Jane Austenin kanssa. Tarina pitäytyy hyvinkin samana, kuin alkuperäisessä kirjassa. Juoni on pääosin sama, tapahtumat ovat suurinpiirtein samoja.  Grahame-Smith on lisännyt tarinan lomaan epäkuolleiden hyökkäyksiä sinne tänne. Muutaman sivuhahmon kohtalo enemmän tai vähemmän muuttuu alkuperäistarinasta, mutta se ei ainakaan itseäni niin kauheasti häirinnyt. Kirjan Mr. Darcy on erinomaisen taitava taistelija ja zombientappaja. Tämä tuo oman lisänsä Elizabethin ja Darcyn väleihin. Grahame-Smithin kirjoitustapa on viihdyttävä ja sitä oli helppo lukea. Itse pidin kirjasta ja siitä, miten se on kirjoitettu. Ylpeys ja Ennakkoluulo on suosikkini Austenin teoksista ja siihen zombiet ja taistelut ja ninjat yhdistettynä teki lukukokemuksesta hauskan ja mieluisan.

Pride and Prejudice and Zombiesin lukemisesta rohkaistuneena uskalsin napata toisen uudelleenkirjoitetun Austenin kirjan iltalukemiseksi. Ben H. Wintersin Järki ja Tunteet-kirjan pohjalta tekemä Sense and Sensibility and Seamonsters esittelee toisenlaisessa vaihtoehtotodellisuudessa sijaitsevan Englannin. Tässä maailmassa merenelävät ovat kääntyneet ihmiskuntaa vastaan ja hyökkäilevät varsin aggressiivisesti kohtaamiensa ihmisten kimppuun. Varmuutta ei ole, mistä tämä johtuu, mutta ihmiset ovat opetelleet elämään asian kanssa.

Kuva: Henna Teitto Sense and Sensibility and Seamonsters - kirjan kansi

Kuva: Henna Teitto
Kuva Sense and Sensibility and Seamonsters – kirjan kannesta.

Kirjan päähenkilöitä ovat siskokset Elinor ja Marianne Dashwood. Kuten PPZ:ssa, on tämänkin tarinan keskiössä päähenkilöiden rakkauselämät. Marianne huitelee pää pilvissä ja Elinorilla on jalat maassa. Tilanteen niin vaatiessa, Dashwoodit kyllä puolustavat itseään (tai no, Elinor lähinnä, Marianne on enempi “neito hädässä”-tyyppiä) mutta neitokaiset jäävät hieman saamattomiksi ja jopa välinpitämättömiksi. Sense and Sensibility and Seamonsters oli itselleni pettymys. Wintersin teksti oli pitkäveteistä ja minulla kesti todella kauan lukea kirja läpi. (Koska keskenhän sitä ei voi jättää.) Alkuperäisteoksen lukemisesta on jo päälle kymmenen vuotta, joten en muista miten koin päähenkilöt silloin. SSS:ssa minua ärsytti hahmojen tietynlainen itsekeskeisyys ja sokeus. Esimerkiksi, jos PPZ:ssa zombie hyökkää jonkun kimppuun, päähenkilöt yrittävät pelastaa uhrin ja/tai tappaa zombien. SSS:ssa meriotuksen hyökätessä jonkun kimppuun, päähenkilöt lähinnä menevät vähän kauemmaksi ja jäävät sitten katsomaan uhrin epätoivoista kamppailua, välittämättä avunpyynnöistä. Toki Bennetin tyttöjen velvollisuus on tappaa epäkuolleet, siihen heidät on koulutettu. Dashwoodit ovat ns. peruspulliaisia, “hienoja naisia”, joiden ei oletetakaan taistelevan.

PPZ:ssa tapahtumapaikkoja ei suuremmin ole muuteltu. Vaihtoehtotodellisuus ulottuu vain zombien olemassaoloon. Englanti on maantieteellisesti yhä sama, kuin alkuperäisteoksessa. SSS:n Englanti on hieman erilainen ja tapahtumapaikat ovat siksi erilaisia. Barton Cottage sijaitseekin saarella, Lontoon sijaan Dashwoodit matkustavat merenalaiseen kaupunkiin ja niin edelleen. Muutokset eivät ihan kaikin puolin toimi, vaikka merenalainen Sub-Marine Station Beta on kyllä ajatuksena hyvä.

Merihirviöjuoni tuntuu SSS:ssa vähän pakotetulta. Kirjassa on monia turhia kohtauksia, jotka hidastavat tarinan kulkua. Sekä tapahtumia, jotka tuntuvat epäuskottavilta, jopa merihirviöitä vilisevään kertomukseen. Luulen, että tarina olisi paljon sujuvampi ilman näitä hieman väkinäisiä lisäyksiä. Vaikka PPZ ei ehkä olekaan kirjallisuuden kirkkaimpia tähtiä, kirjan tarina silti kulki sujuvasti. Toki siinäkin oli pari uskottavuuspulmaa, joita en spoilereiden takia käsittele sen tarkemmin. Nämä uskottavuuspulmat eivät kuitenkaan vaikuttaneet omaan lukukokemukseeni kovin voimakkaasti. SSS taas aiheutti hyvin monta “mitä hittoa?!”-ärtymystä.

Luin molemmat kirjat englanniksi. Teksti oli molemmissa kirjoissa melko helppolukuista.  Käsittääkseni molemmat kirjat on myös käännetty suomeksi, tosin kumpaakaan näistä käännöksistä en ole lukenut. SSS:n käännöstä minun ei edes tee mieli lukea, mutta PPZ:lle voisin jopa antaa mahdollisuuden jossain vaiheessa.

Jotain positiivista sanottavaa Sense and Sensibility and Seamonstersista kyllä löytyy. Nimittäin kuvitus! Tämä kyllä pätee molempiin kirjoihin. Kuvitus oli hauska lisä. SSS:in kuvitus oli ehkä jopa hieman parempi. Kaikenkaikkiaan kuitenkin tykkäsin PPZ:sta paljon enemmän kuin SSS:sta, joten näistä kahdesta kirjasta suosittelen sitä muillekin luettavaksi.