Korttipeli, 2-6 pelaajaa, 10+ vuotiaille
Tekijät: Jani & Tero Moliis
Julkaisija: Roll D6 Games
Vasaran alla on huutokauppapeli, jossa velkojia esittävät pelaajat yrittävät kahmia itselleen mahdollisimman suuren osan entisen miljonäärin konkurssipesästä. Omaisuus on jaettu viiteen ryhmään kuten esimerkiksi kiinteistöihin tai autoihin sekä puhtaaseen rahaan. Pisteitä pelissä saa sitä enemmän mitä enemmän pelaaja on onnistunut keräämään samaan ryhmään kuuluvia esineitä. Lisäksi pelissä on toimintakortteja, joilla peliin saa vaihtelua ja satunnaistekijöitä.
Pelasimme Vasaran alla -peliä aluksi viidellä pelaajalla. Osa meistä oli pelannut huutokauppapelejä aiemminkin, osalle pelityyppi oli uusi. Kuitenkin pelin säännöt oli selitetty niin monimutkaisesti ohjevihkossa, että meillä meni hetki ymmärtää mitä pelissä oikein tehtiin ja mistä esineistä huutokauppaa oikeastaan edes käytiin. Kun sitten päätimme vain kokeilla miten peli lähtee etenemään, kävi ilmi, että pelin mekaniikka onkin oikeastaan aika yksinkertainen – olettaen, että olimme tulkinneet ne oikein. Asiaa ei auttanut se, että ohjevihkon esimerkkikuvissa oli mielestämme ristiriitaista tietoa suhteessa tekstiin ja lisäksi pelin terminologiaa ei oltu alussa kerrottu tarpeeksi selvästi.
Peli etenee mielestämme siis niin, että jokaisen kierroksen alussa jokainen pelaaja saa yhden omaisuuskortin pakasta. Tämän jälkeen puheenjohtajan nuijan omaava pelaaja käy läpi myötäpäivään muiden pelaajien omaisuuskortit ja päättää haluaako käydä siitä kauppaa. Kun pelaaja saa kaupan tehtyä tai epäonnistuu kaikissa kaupoissa, vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle, joka samalla tavoin yrittää saada hankittua itselleen jonkun toisen pelaajan omaisuuskortin. Kun kaikki pelaajat ovat saaneet ostovuoronsa, kierros päättyy ja jokaisen haalimat omaisuuskortit liitetään heidän kiinteään omaisuuteensa, josta ei enää voi käydä kauppaa ja puheenjohtajan nuija siirtyy eteenpäin. Näin toimitaan kunnes kaikki omaisuuspakan kortit ovat päätyneet jonkun omaisuuteen. Lisäominaisuutena pelaajat voivat yrittää estää oman huutokaupanalaisen omaisuuskorttinsa viemisen suojaamalla sen laittamalla rahojaan kortin päälle, mutta maksamalla tätä enemmän toinen pelaaja voi edelleen viedä kortin. Jos pelaaja sen sijaan onnistuu pitämään suojatun kortin hän menettää suojarahat pankkiin.
Tämän verran pelistä oli helppo ymmärtää ihan päättelemällä ja kokeilemalla, mutta heti kun peliin tuotiin toimintakortit, peli meni sekavaksi. Osa toimintakorteista oli näppäriä ja selkeitä kuten se, että kortin avulla pelaaja sai ottaa pankista lisää rahaa tai estää toista pelaajaa viemästä pelaajan huutokaupanalaista omaisuuskorttia. Osa korteista kuitenkin vaikutti pisteidenlaskuun siten, että esimerkiksi jokaista kahta kiinteistökorttia kohden kaikki pelaajat menettävät yhden pisteen lopullisessa pisteidenjaossa. Meille jäi epäselväksi olisiko nämä toimintakortit pitänyt pelata jossain vaiheessa jotta ne olisivat tulleet voimaan, koska sääntökirja ei ottanut asiaan selkeästi kantaa. Päätimme siis, että pisteidenlaskun aikaan ne kaikki otettiin huomioon.
Vasaran alla. Kuva: Roll D6 Games
Sen seurauksena pisteidenlaskusta tuli aikamoinen härdelli. Ensin piti laskea jokaisen korttiryhmän tuomat pisteet, sitten laskea joidenkin omaisuuskorttien antamat ekstrapisteet. Sitten vähentää tai laskea yhteen sydän- tai rahamerkintöjen tuomia pisteitä. Ja sitten alkaa laskea kunkin ryhmään kuuluvien korttien parillisten määrien… Ymmärrätte varmaan. Lisäksi osa toimintakorteista toi mukanaan ehtoja, että jos pelaaja kykeni kokoamaan omaisuuden, jossa ei olisi lainkaan esimerkiksi kiinteistöjä, hän saisi ekstrapisteitä. Kuitenkin pelin mekaniikka ei mahdollista pelaajaa pääsemään eroon epämieluisasta kortista jos kukaan ei sitä halua huutaa itselleen, joten toimintakortit toivat lähinnä vain sattumanvaraisuutta peliin, johon ei voinut varautua mitenkään pelin aikana. Lisäksi toimintakortteihin liittyi sellainenkin ongelma, että niissä ei ollut lainkaan tekstiä vaan kaikki info oli yritetty esittää kuvin. Kun toimintakorttien vaikutukset olivat kuitenkin sangen monimutkaisia niin ainakin peliä ensikertaa pelaaville ne olivat ihan hepreaa ja sääntövihkon toimintakorttien selityksiä haettiin tuon tuosta.
Säännöissä tosin sanotaan, että toimintakortit voi ottaa mukaan kun peli on muuten tuttu ja säännöt hallussa, mutta me kaikki olimme sitä mieltä, että säännöissä olisi kannattanut painottaa ettei niitä todellakaan kannattaisi ottaa mukaan ekoilla pelikerroilla. Lisäksi toimintakorteille olisi kannattanut varata enemmän tilaa sääntökirjasta ja oikein rautalangan kanssa selittää niihin liittyvät säännöt.
Peliä voi myös pelata kaksi henkilöä, jolloin säännöt muuttuvat siten, että molemmat pelaajat saavat joka kierroksella kaksi omaisuuskorttia huutokaupanalaisiksi ja kauppaa käydään vaihtamalla kortteja päittäin. Kuten toimintakorttien suhteen, myös tässä tapauksessa säännöt jättävät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja pelaajien tehtäväksi jää päätellä se, minkä sääntökirja jättää mainitsematta. Esimerkiksi raha tuntuu menettävän arvonsa pelissä kun sillä ei enää tehdä kauppaa, mutta toisaalta sitä edelleen käytetään korttien suojaamiseen, joten…
Lukuunottamatta sääntökirjan sekavuutta tai vaihtoehtoisesti viiden yli-innokkaan pelaajan kyvyttömyyttä tulkita pelin sääntöjä, peli oli kuitenkin pelatessa ihan kohtuullisen hyvä ja sujui suhteellisen jouhevasti. Kuitenkin meille kaikille jäi tunne, että pelissä oli jotain rikki. Itse jäin ainakin kaipaamaan enemmän taktikoinnin mahdollisuutta ja enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan kohtalooni. Lisäksi pisteidenlaskussa meidän kaikkien pisteet olivat hyvin lähellä toisiaan ja kolme meistä sai tasapisteet. En osaa sanoa olimmeko vain todella tasaväkinen joukkio, mutta ottaen huomioon, että osa meistä oli ensikertalaisia huutokauppapelien maailmassa olisimme toivoneet, että kokemus ja tiukka taktikointi olisi näkynyt enemmän lopullisissa pisteissä.
On myös huomautettava isona miinuksena se, että pelilaatikossa pelin pituudeksi arvioidaan noin puoli tuntia. Viidellä pelaajalla onnistuimme käyttämään peliin lähes kaksi tuntia varsinaista peliaikaa vaikka pääsimme parissa kierroksessa rutiiniin kiinni ja peli sujui mielestämme nopeasti.
Tiivistelmä:
+ Peruspeli selkeä.
+ Kaksinpeliä on ajateltu ja sille on kehitetty omat säännöt.
– Toimintakortit.
– Sääntökirja on sekava ja kuvitus osin ristiriidassa tekstin kanssa.
– Kestää huomattavasti pidempään kuin pakkaus väittää.
Arvosana:
Tavistyttö
