Helsingin tietokone- ja pelikonsolimuseo
Kun Verkkokauppa.com muutti Jätkäsaareen, tiloihin muutti myös Helsingin tietokone- ja pelikonsolimuseo (HTPM). Nähtävästi museon olemassaolo on havaittu vasta rakennusprojektin jo alettua, sillä museo on tungettu kieltämättä hieman epämukavasti Verkkokaupan 4. ja 5. kerroksiin, joihin tavallisella kansalla on pääsy vain hissin kautta. Siellä se kuitenkin on joten pakkohan siellä oli käydä tutustumassa.
HTPM on saanut alkunsa Ari Tommiskan aka Atan kokoelmista. Museon kotisivujen mukaan Tommiska oli aloittanut pelaajan uransa Commodore 64:lla ja pelimiehenä nurkkiin oli alkanut kertyä koneita ja pelejä vähän joka lähtöön. Lopulta ajatus oman kokoelman ja lopulta museon pystyttämisestä kirkastui mielessä. Kotisivujen mukaan 28.2.2013 museon kokoelmissa oli 605 konetta, 4026 peliä, 433 lisälaitetta, 608 ohjekirjaa ja 80 Nokian puhelinta. Itse Verkkokaupan näyttelytiloissa kokoelmasta on tietysti nähtävissä vain pieni osa.
Helsingin tietokone- ja pelikonsolimuseo
Kun HTPM:oon saapuu, ensimmäisenä silmiin osuu se, että museotilat ovat selvästi pienet. Näyttää siltä, että museo on tungettu hieman keskivertoa suurempaan aulatilaan ja sen vuoksi tilaan on yritetty mahduttaa mahdollisimman paljon kaikkea. Lopputuloksena on valitettavasti hieman sekava kokonaisuus. Uudet pelikonsolit ovat vitriineissä 80-luvun koneiden seassa ja muutamassa paikassa vitriineihin on nähtävästi laitettu esille niin monta joystickiä ja hiirtä kuin niihin on saatu mahtumaan, minkä seurauksena yksittäiset esineet eivät enää nouse esille. Lisäksi koneiden oheen on nähtävästi pyritty laittamaan 1-2 kyseisen koneen peliä näytille. Kuitenkin vain koneet on merkitty näyttelyssä ja koneiden tiedot ovat hyvin teknisellä tasolla listaten mm. niiden prosessoritehoja ja muita teknisiä tietoja. Lähestymistavassa ei sinänsä ole mitään vikaa, sillä tarkoituksena on tietysti esitellä museon kokoelmaa ja esitellä laitteita. Kuitenkin näyttelyn ongelmana on se, että satunnaiselle kävijälle, joka tuskin tuntee pelikoneiden historiaa, museo on hyvin raskas eikä tarjoa sellaisia elämyksiä joita erityisesti pelimuseon toivoisi voivan tarjota.
Kuitenkin on otettava huomioon, että kyseessä on yhden miehen, joka varmasti tekee jotain ihan muuta päivätyökseen, projekti. Museolla on myös kotisivut, jota Tommiska päivittää muutaman päivän välein kertoen uusista kokoelmahankinnoista. Museon kotisivuilta löytyy myös lisätietoa näyttelyn esineistä sekä listaukset kunkin pelikonsolin näytteillä olevista peleistä. Valitettavasti jälleen ajanpuute näkyy, sillä tiedot sivuillakin keskittyvät lähinnä teknisiin asioihin.
Viidennessä kerroksessa kannattaa pitää pää kylmänä sillä vierailijaa vastassa on yksi Velociraptor.
Kehitystoiveita museolle
Kämmentietokone v. 1982. Kehitys kehittyy. o_O
Jos voisin itse vaikuttaa jotenkin HTPM:n toimintaan, yrittäisin järjestellä näyttelytilan uudelleen hieman toisesta näkökulmasta. Ensinnäkin yrittäisin tuoda paremmin esille konsolien kehittymisen asettelemalla muutamia konsoleita aikajärjestykseen näyttelytilassa. Lisäksi järjestelisin esimerkiksi hyvin pitkään pelimarkkinoilla toimineen Nintendon pelikonsolit omaan lokeroonsa aikajärjestyksen mukaan. Myös näyttelytilassa olevat pelit kannattaisi ehdottomasti järjestellä samalla lailla, jotta pelien kansitaiteen kehittymisen ja uusien pelityyppien (puzzle, toiminta,…) ilmaantumisen markkinoille voisi havaita paremmin.
Tällä hetkellä on ollut paljon puhetta siitä, että moni pelaaja ja museoammattilainen on huomannut, että pelit ovat sellainen osa kulttuuria, jota katoaa koko ajan. Esimerkiksi jokin päivä World of Warcraftin (WoW) serverit sammutetaan ja peliä ei enää ole. WoWilla on ollut niin merkittävä rooli moninpelien parissa ja nuorten aikuisten pelikulttuurissa, että kymmenen miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa on pelannut WoWia. WoW jos mikä ansaitsee paikkansa pelihistorian museossa. Mutta miten WoW tulisi säilyttää jälkipolville? Pelkkä pelipaketti ei riitä, sillä WoW on paljon enemmän. Myöskään pelkän pelikoodin säilyttäminen ja käynnistäminen ei riitä, sillä ilman muita pelaajia WoW ei ole se mitä se nykyään on. Ongelmaan on etsitty ratkaisuja kuvaamalla ihmisten pelaamista, pitämällä pelipäiväkirjaa pelaajan tunnoista, tallentamalla esimerkiksi yhden peliporukan pelikokemus ikuisesti toistettavaksi tulevaisuudessa, mutta sekään ei riitä kertomaan kaikesta siitä varsinaisen pelin ulkopuolisesta toiminnasta mitä esimerkiksi killan jäsenet harrastavat sopiessaan yhteisistä raideista ja siitä sosiaalisesta kuviosta, joka MMO-pelien pelaamiseen kuuluu.
Kannettava tietokone v. 1987. Tämä oli aikakautensa hurjin kannettava.
Toivoisinkin, että seuraavana askeleenaan HTPM alkaisi kerätä peleistä ja konsoleista myös tarinoita, jotka kulkevat niiden mukana. Kun kävin tänään mieheni kanssa kuvaamassa museota, mielenkiintoisimmiksi museossa osoittautuivat ne koneet, jotka olivat meille tuttuja. Joonas tunnisti museosta mm. oman, lapsuusajan parhaan kaverinsa sekä erään serkkunsa pelikonsolit, jotka heti toivat muistoja mieleen. Samoin vitriinissä seissyt TI99-4A herätti heti lämpimiä muistoja minussa. Vaikka konsolit itsessään ovat arvokkaita esimerkiksi harvinaisuutensa vuoksi, asiaa harrastamattomalle ne ovat “vain jotain koneita”. Ihmisille pitää tarjota tarttumapintaa ja helpoin sellaisen löytää toisten ihmisten muistoista sekä tarinoista siitä, kuinka koneet saapuivat toimistoon ja kuinka työpäivän jälkeen sitä jäätiinkin toimistoon pelaamaan “ylitöihin”.
Lisäksi museossa tulisi ehdottomasti olla enemmän pelejä yleisön kokeiltavana tai edes nähtävänä. Museotilassa oli pelattavissa Bugbearin Flatout 2 kaupoista tutussa esittelyvitriinissä PS2:lla. Lisäksi tiloissa on pelikonsoli, joka näyttää siltä kuin sillä olisi tarkoitus voida pelata jotain, mutta kummallakaan käyntikerralla se ei ole ollut päällä. Ymmärrän kyllä ettei hauraita ja harvinaisia koneita halua päästää rasavillien murkkuikäisten armoille, mutta ehkä tilassa voisi olla kosketusnäyttö, jota selaamalla pääsisi näkemään pelikuvaa ja/tai hieman enemmän tietoa esillä olevista koneista ja peleistä.
Tässä Turbografx:lle tehtyjä pelejä näyttelystä. Pelikuvaa China Warrior -pelistä löytyy täältä: YouTube-video.
Kehitystarpeistaan huolimatta Helsingin tietokone- ja pelikonsolimuseo on käymisen arvoinen kohde ainakin kaikille meille, jotka aloitimme pelaajanuramme kultaisella 80-luvulla. Hatunnosto Ari Tommiskalle siitä, että hän on laittanut kokoelmansa esille ja jakaa sen siten meidän muiden kanssa ja iso kiitos myös Verkkokauppalle, joka on nähtävästi lahjoittanut tilan museon käyttöön.
Helsingin tietokone- ja pelikonsolimuseo sijaitsee Verkkokauppa.comin Jätkäsaaren myymälässä (Tyynenmerenkatu 11, Helsinki) 4. ja 5. kerroksien aulatilassa. Kaikille avoin ja ilmainen museo on auki myymälän aukioloaikoina ja sinne pääsee hissillä.
