K.Y.S.T

K.Y.S.T
(Kuvat: Karoliina Kemppainen)

Osallistuin ensimmäisen kerran pelijameihin kolme vuotta sitten eli siitä asti kun Oulussa ensimmäisen kerran järjestettiin Global Game ja Finnish Game Jam saitti. Niinpä suuremppaa alkujännitystä ei jamittelujen suhteen ollut, ennemminkin alkuinnostusta, sillä tiesin jo valmiiksi kuinka hienoon tapahtumaan saisin viikonlopun ajan osallistua.

Kuten aikaisempinakin vuosina myös tänä vuonna vetovastuussa Oulun saitin järjestämisestä oli kaikille avoin pelikehityskerho Stage. Jamit järjestettiin keskustassa sijaitsevan Business Kitchenin tiloissa, joka omasta mielestäni soveltui jammailuun täydellisesti. Paljon tilaa, erillisiä huoneita ryhmien välisiin palavereihin ja sijainti keskustassa tekivät paikasta parhaan mahdollisien jamittelupaikan. Yhteensä jamittelsijoita saapui paikalle 36, joista 34 oli miehiä ja 2 naista. Jamittelukulttuuri tuntuu olevan Oulussa tällä hetkellä hyvin miesvoittoista, enkä ainakaan minä osaa sanoa mistä moinen johtuu. Kenties jameja ei ole saatu vain mainostettua tarpeeksi, sillä en halua uskoa, että Oulusta löytyy näin vähän pelien tekemisestä kiinnostuneita naisia.

Oulussa ei ollut paikallista aloituspuheenvuoroa, vaan menimme suoraan asiaan. Aluksi katsoimme keynote -videot (Video 1 , Video 2), jonka jälkeen paljastettiin teema. Keynote -videossa kannustettiin löytämään ideoita kaikkialta ympäristöstä sekä rohkeutta tehdä  myös erilaisia sekä haastavia pelejä, sellaisia joilla ei välttämättä olisi mitään mahdollisuuksia kaupallisilla markkinoilla. Viime vuonna teemana oli pelkkä kuva, tänä vuonna teema annettiin pelkkänä äänenä. Saa nähdä mitä arvoisat järjestäjät ensi vuonna keksivät. Teemana oli siis ääniraita, josta kuulimme sydämenlyöntejä. Kun teeman ympärille alettiin pelejä ideoimaan, pyörivät ideat luonnollisesti paljon sydämen (heart) ja tahdin (beat) ympärillä.

Itselläni oli myös muutama peli-idea mietittynä, mutta päätin olla esittelemättä niitä ja sen sijaan mennä sen henkilön tiimiin, jonka idea olisi mielestäni mielenkiintoisin ja lähimpänä omia ideoitani. Päädyin lopulta tiimiin K.Y.S.T (Keep your shit together) kahdestakin syystä. Ensinnäkin peli-idea oli kiva. Tarkoituksena oli tehdä tunnelmallinen kauhupeli yhdistäen Binding of Isaacia sekä Amnesiaa. Toisekseen peli haluttiin tehdä Unity3D -pelimoottorilla, joka on itselle hyvin tuttu työkalu, mutta jolla en valitettavasti ollut ennen tätä kertaa päässyt tekemään jamipeliä. Nelihenkinen tiimimme muodostui hyvin aikaisessa vaiheessa, jonka ansiosta pääsimme pian vauhtiin itse pelin tekemisessä. Ryhmämme sisälsi kaksi ohjelmoijaa (oma pestini oli ohjelmointi), yhden graafikon ja yhden suunnittelijan.

K.Y.S.T pelikuvaa

K.Y.S.T pelikuvaa. Keskellä pelaaja pakenemassa talosta. Punainen rengas kuvaa pelaajan sydämenlyöntejä. Vasemmalta lähestyy haamu!

Perjantai-illan kulutimme suunnitellen tiimin kesken pelin ideaa sekä perusmekaniikkaa. Koska ohjelmointikaverillani tuntui riittävän enemmän virtaa kuin minulla, päätin mennä nukkumaan. Aamulla löysin jo kohtuullisen valmiin perusmekaniikan, jonka päälle oli hyvä jatkaa. Koko lauantai ja sunnuntai menivät kohtuullisen leppoisissa merkeissä. Kiirepaniikkia ei tullut missään vaiheessa ja tekeminen ryhmässä oli oikein sujuvaa. Toki parantamisen varaa jää jamipeleihin aina, niin nytkin. Saimme kuitenkin tehtyä tunnelmaan painottuvan pelin, jota voit käydä testaamassa Global Game Jam -sivujen kautta. (http://globalgamejam.org/2013/kyst) Äänet ovat tärkeä osa peliä ja suosittelenkin K.Y.S.T:n pelaamista kuulokkeet päässä.

Sunnuntaina jamipelit esiteltiin ja paikan päällä muodostettu nelihenkinen tuomaristo sai tehtäväkseen valita muutamia erikoismaininnan ansainneita pelejä. Varsinaista Virallista Tuomaristoa, joka olisi päättänyt saitin ”Parhaan pelin” ei tänä vuonna ollut, vaan pelejä saatettiin nimetä erilaisista syistä kuten ”tunnelmallisin peli” tai ”paras pelattavuus” ja niin edelleen. Oulun saitilta mainittiin yhteensä neljä peliä, joista K.Y.S.T oli yksi. Oulussa pelien taso oli kaiken kaikkiaan todella hyvä ja mielestäni jokainen peli olisi voinut saada erikoismaininnan.

Itselleni jäi erityisen hyvät fiilikset jameista. Yhteishenki ja tekemisen meininki oli kauttaaltaan sopivan rento. Ihmiset toki puursivat ahkerasti projektiensa kimpussa omissa nurkkauksissaan, mutta muistivat myös pitää taukoja ja kysellä muidenkin tiimien kuulumisia. Ilmeisesti Oulussa ollaan jo sen verran kokeneita jamittelijoita, että tiimit osaavat skaalata projektin suuruuden käytettävissä olevaan aikaan eikä stressitaso pääse nousemaan liikaa.

Onneksi pelijamit eivät ole Oulussa ain kerran vuodessa, vaan keskustelimme jo mahdollisten kevätjamien järjestämisestä. Jos peliala tuntuu omalta jutulta, mutta kokemusta pelien kehittämisestä ei vielä ole, niin suosittelen ehdottomasti osallistumaan pelijameille! Viikonlopun aikana ehtii ainakin kurkistamaan hieman pelien tekemisen maailmaan, mutta koko totuutta eivät jamitkaan kerro.

*****
Nörttityttö-TV-ekstra: Helsingin Game Jam 2013

Katso myös Nörttityttö-poika Joonas Laakson ja Rami Laaksosen video Helsingin Game Jameistä. Joonas toimi viime vuonna Helsingin Game Jameissa yhtenä tuomareista, mutta huomasi kadehtivansa osallistujia niin paljon, että päätti tänä vuonna itse osallistua pelintekoon.