Kirjoittaja on oman vaimon mukaan mies, kirkon nuorisotyön ohjaaja ja peliraati-projektin aktiivi.

Jouluvaellus Kirkkosaari

Jouluvaellus Kirkkosaaressa, 2012

Tiedätkö sinä kenen kanssa keskustelet netissä? Takavuosina netinkäyttäjistä kerrottiin että noin 15% vaikutti lähinnä sukupuolettomilta. Minulla kestikin pitkään ymmärtää kuinka huonosti sukupuoli näkyy tekstin välityksellä; foorumien kirjoittajien taustalla oli vain nimimerkki ja hänen tuottamansa teksti, josta ei kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä voi tehdä. Kun työni ja seurakunnan luottamushenkilöt ottivat rankasti päähän vietin aikaa 2008-2009 Second Lifen käyttäjänä. Olin lukenut palvelusta aikaisemmin, luonnollisesti Mikrobitistä,mutta taas virtuaalimaailman tarkemmasta toiminnasta oli hyvin heikko käsitys.

Kun sitten tuli vaihe jossa valitaan omalle avatarille sukupuoli otin naisen ja perustelin tyttöystävälle (nykyinen vaimo) että karvaista kaveria on tietokoneen näytöllä vähän ankeaa katsella. Esimerkiksi jopa Biowaren kevyissä roolipeleissä kannattaa pelin alussa käyttää aikaa ulkonäön hiomiseen, koska luomaasi pärstää tullaan tuijottamaan sellaiset 50 tuntia. Suohirviöllä ei ole siis kiva pelata – tämä sääntö ei tosin päde täysin Second Lifeen, koska olen siellä nähnyt virtahevon sekä kirkossa että olohuoneessa.

Second Life oli ensitestin jälkeen huomattavasti sosiaalisempi ja laajempi kuin mitä olin käsittänyt. Ensimmäinen tehtävä tehtävänä oli varustaa oma naishahmo – sekä säädellä säätimillä oma ulkonakö. Anglikaanikirkon maallikkopappi vitsailikin eräässä vaiheessa virtuaalisaarnassaan että olisi halunnut samanlaiset säätimet viimeksi ostaessaan alusvaatteita! Ainakin virtuaalisesti voi tehdä kaiken itse, tai sitten hankkia jonkun muun tekemät mitat ja ihon – Linden Labs myi visaa vinguttamalla paikallista valuuttaa. Etsin hiekkarannalta ja veden alta merirosvojen aarteita ja löysinkin 3 lindenin dollaria, jonka jälkeen haistatin hommalle pitkät ja käytin muutaman euron oikeaan rahayksikköön. Suomalaisen Clay Trudeaun hiusliikkeestä löytyi halvalla primitiivestä (eli tekstuurilla päällystetyistä 3D-objekteista) tehdyt hiukset – mikä parasta niissä oli skripti jolla ne pystyi sitomaan kiinni hiiren klikkauksella. (Kyseessä oli myös ensimmäiset kokemukset virtuaalikuluttamisesta, mikä on myös mielenkiintoinen aihe.) Hiukset olivat myös hahmossa ainoa yhtäläisyys minun itseeni, nimittäin ne olivat ruskeat.

Splintered Rock - roolipelaajat loytavat SLa paljon mielenkiintoista

Splintered Rock – roolipelaajat loytavat SLa paljon mielenkiintoista

Second Life oli siis toinen mahdollisuus kokeilla elämää naisena, mitä nyt miehelle ei usein suoda. Samalla se oli myös kokemus naisena elon hankalista puolista, hiekkalaatikolla tuli helposti seksuaalista häirintää, ja ainakin avatarin nimimerkistä päätellen itäeurooppalaiset tai lähi-idästä kotoisin olevat miehet yrittivät iskeä. Eli nämä olivat harvinaisia kokemuksia nk. ‘toisen joukkueen väreissä’

Tutkimuksen mukaan Second Lifen nais-avatareista 60% on miehiä tosielämässä ja 40% miehistä naisia. Mitään todellista varmuutta ei siis keskustelukumppanin sukupuolesta voi olla, vaikka käytössä oli 3D ohjelma ja nukkeja. No ehkä kulttuurillisia rajoitteita on ja esim. arabimiehet eivät välttämättä mielellään ota naishahmoa avatarikseen. Joissain paikoissa oli mahdollista käyttää mikkiä keskusteluun, joten ehkä ääni on vakuuttavin todiste sukupuolesta?

Kun minulle selvisi että kyseessä on sosiaalinen virtuaalitodellisuus ja minulla oli naishahmo päätin tehdä psykologisen kokeen, kuinka pitkään ja kuinka uskottavasti pystyisin tekeytymään naiseksi? Koko kokeilu edellytti tietyllä tavalla erojen ymmärtämistä, tiettyjen premissien noudattamista. Toisaalta suomalaiset naiset voivat olla kiinnostuneita samoista asioista kuin miehet, joten sinällään sisäinen luonne, tietämykseni ja kiinnostuksenaiheet olivat minun.

Premissit:

    • ”Itsestäänselvyydet”

Pidä vaatteet päällä. Teinipojan, jonka hormoonit hyrräävät, tekemän banaalin avatarin voi jokainen bloginlukija kuvitella…

    • Ulkonäkö

Keskimittaa hieman lyhyempi ja pienemmät kädet.

    • Sosiaalisuus

Naiset ovat sosiaalisesti lahjakkaampia. Ole siis sosiaalinen.

    • Metarooli

Naiset ovat kiinnostuneita enemmän ihmisistä kun taas miehet ovat kiinnostuneita enemmän asioista – tämä oli itseasiassa määräävin käyttäytymistä ohjaava oletus ja toimi melkoisen hyvin.

    • Arvot

Ovat samat kuin käyttäjälläkin, eli humanistiset. Tosin ehkä roolin mukaisesti otin enemmän kantaa naisten tasa-arvon puolesta.

Ainoastaan kerran olin lähellä jäädä kiinni kun mikki oli auki, mutta muuten en usko että kukaan arvasi että käyttäjä oli mies. Toisaalta oliko tällä taas loppujen lopuksi väliä? Jos sukupuoli voi olla mikä vain, kiinnitetään ehkä huomiota enemmän ydinpersoonaan: henkilöön mielipiteiden ja avatar-nuken takana, koska kuten anglikaanipastorin kohdalla, avatar ei esitä henkilöä itseään. Pohdin myös eikö tämä ole se mitä jokainen ihminen loppujen lopuksi haluaa – tulla kohdatuksi ihmisenä?

Virtuaalitodellisuuksissa voi ystävystyä, siellä voi myös loukkaantua ja tulla petetyksi. Kuvitellaan nyt vaikka, että sinä rakennat jotain kaverillesi tämän pyynnöstä ja käytät siihen kymmeniä tunteja, sitten kaveri ilmoittaa että ei tarvitse sitä ja voit hävittää koko roskan? Tuntisitko olosi petetyksi? Jos kyse olisi tietokonepelistä, olisi siinä jotain pisteitä tai muuta peliominaisuuksia, mutta jos kyse on vain 3D keskusteluohjelmasta ei sellaisessa ole mitään mitattavia voittoarvoja.

Olen toiminut myös muissa virtuaalitodellisuuksissa OpenSim-verkon puolella, ja olen melkoisen vakuuttunut siitä että virtuaalisten maailmojen tärkein rahayksikkö ei ole lindenin dollarit, vaan luotettavuus! Henkilö joka on tunnettu, on viettänyt aikaa sinun kanssa, jakanut omaa persoonaansa, ja pitänyt lupauksensa on se jota uskotaan ja arvostetaan! Luotettavuus on valuuttaa joka ansaitaan, paljon hitaammin kuin merirosvojen aarretta etsimällä. Ja itse koin että miesavatarit avautuivat keskimääräistä paremmin käyttäjälle, jota he pitivät naisena. Toisaalta osa naisavatareista oli niin banaalilla tavalla miesmäisiä, että näitä ”naismiehiä” ei pidetty kovinkaan suuressa arvossa. Siis vaatteiden vähyys ja asearsenaalin suuruus kertoo käyttäjästä, nuorilla miehillä kun on yleisesti ottaen testosteronimyrkytys. Tietysti tämä oli lopulta minun suurin syyni lopettaa kyseisen tilin käyttö vuotta myöhemmin– koska se että olen luottamuksen arvoinen on minulle kunniakysymys! Nykyään ajattelen että edes tilin nimi ei saisi johtaa harhaan.

Tytöt ja minä anglikaanien keskiyön hartaudessa

Tytöt ja minä anglikaanien keskiyön hartaudessa

Esimerkiksi amerikkalainen toimittaja Maria Korolov on toiminut niin monta vuotta SL/OpenSim-reportterina että hänet tunnetaan kaikkialla ja kohdellaan kuin ravintolakriitikkoa. Samoin Helsingin seurakuntayhtymän pastori Markus Kartano perusti 2008 suomalaisen seurakunnan Second Lifeen eikä hartauksissa ole tullut pelleilyä. Virtuaalitodellisuuksissa voi ja pystyy, jakamaan myös tärkeitä asioita. Monet toimivat omalla nimellään, mikä on luottamusta herättävä asia – häirikkö nimittäin ei sitä tee.

Sitten se toinen puoli: nykyään nk. ”Teen Grid” on yhdistetty Second Lifeen, mutta jo 2007 pohdin vakavasti sitä kuinka moni käyttäjistä on alaikäinen? Teinidraamaa oli nimittäin enemmän kuin keskiverto-yläasteella, mikä on melkoisen paljon sanottu! Toisaalta teinidraaman näen myös luottamuksen puutteena, toisaalta sillä että osa käyttäjistä kommunikoi kielellä joka ei ole heidän omansa, ja tekstillä kommunikoitaessa suurin osa viestistä menee joka tapauksessa ohi – yrittäessämme tulkita toisen viestiä se on helppo tulkita vähättelyksi ja loukkaavaksi! Tämä on myös yksi internet-keskustelun jatkuvista ongelmista?

OpenSimulatorin käyttäjät koostuvat hyvin suurelta osin niistä joilla meni hermot Second Lifen tiettyjä ominaisuuksia kohtaan. Vaikka Second Lifen massiivisuus ja käyttäjien ikä voisikin olla selityksenä sosiaalisille ongelmille, tapasin turhan usein siellä ihmisiä, jotka kertoivat olevansa kroonisesti masentuneita tai sitten mielenterveyspotilaita. Tässä ei ole sinänsä mitään vikaa, esimerkiksi Markus Kartano kertoi että monet suomalaiset kuurot tulevat hartauksiin, koska kommunikoinnin hoitaminen hartaustilanteessa tekstillä on valtavan suuri tasa-arvoistava tekijä kuulevien ja kuurojen välillä.. Eli loppujen lopuksi netin virtuaalimaailmoissa on mahdollista tavata kaikki samalla tasolla – tosielämässä kohtaamiseen vaikuttaa hieman turhan moni asia.

Jos Second Lifestä haluaa vielä sanoa jotain on se edelleen nykyään kuin New York. Liian massiivinen, kaupallinen ja myös väärällä tavalla mainostettu. Itse en kaipaa takaisin – liikaa hulluja ja teinejä minun makuuni – joten olen tyytynyt mielelläni rakentamaan omia juttuja yhdstykselle OpenSimulatorin maisemiin, jossa ei vastaavaa vilinää ole. Mutta, kyseessä oli monella tavalla opettava vuosi ja siksi arvokas kokemuksena. Lopultakin toisista käyttäjistä voi arvata jotain, mutta ei loppujenlopuksi sitten taas tietää yhtään mitään.