Useimmilla ihmisillä on tapana koristella kotiaan joulun tullen. Tapoja koristella on yhtä paljon kuin kotejakin. Toinen laittaa tonttuja joka nurkkaan, vaihtaa kaikista huoneista verhot sekä muutkin kodin tekstiilit tyynyjä ja pussilakanoita myöten. Toiselle riittää kynttilöiden polttaminen, ehkä joku pieni koriste ikkunalaudalla. Tämä pätee myös Nörttityttöjen joukossa. Useat tuntuvat arvostavan minimalistista joulua.

Itse kuulun tuohon ensimmäiseen joukkoon, vaikken ehkä ihan pahimmasta päästä olekaan. Rakastan perinteisiä joulukoristeita, enkä tykkää koristella asuntoani vallalla olevan jouluteeman mukaan (viime vuodet joulun The Värit ovat olleen punainen ja valkoinen Tanskan tyyliin). Omaan kotiin muuttaminen tarkoitti minulle aikoinaan omaa joulua sekä omia joulukoristeita, joille kaikille löytyy oma paikkansa.

Joulukuusi.

Joulukuusi vuosimallia 2012, kuva: Juha Muhli

Joulukuusi on joulun näyttävin koriste. Aito kuusi tuo joidenkin mielestä joulun tuoksua, jota ilman ei voi olla. Itse en muista kunnolla aikaa, jolloin meillä olisi ollut aito kuusi. Muovikuusi on kätevä ja helppo. Myynnissä on myös erittäin aidon näköisiä muovikuusia, jos on rahaa. Muovikuusia saa myös eri väreissä, itse haaveilen salaisesti mustasta kuusesta valkoisilla koristeilla.

Modernin joulukuusen juuret ovat 1500-luvulla ja protestantismissa. On väitetty, että Martti Luther oli ensimmäinen, joka koristeli kuusen joulun aikaan. Kuusi oli erottamassa protestanttisia perinteitä katolisista. Tämän lisäksi kuusessa uskottiin olevan taikavoimia, jotka suojelivat ihmisiä.

Suomeen joulukuusi rantautui 1800-luvulla. Kuusi koristi aluksi säätyläiskoteja, mutta levisi nopeasti myös talonpoikien asuntoihin. Koristeena joulukuusi ylestyi 1900-luvun alussa.

Kuusi on omia suosikkejani joulun koristelussa. Lapsena odotin aina, että milloin pääsemme perheen kanssa koristelemaan sen. Kuusessa on se hyvä puoli, että sen voi koristella ihan miten itse haluaa. Koristeita voi tehdä itse tai ostaa kaupoista. Joulun jälkeen niitä saa reilusti alennettuun hintaan. Kovin nörttejä koristeita en ole itse bongannut, tosin en ole sellaisia edes etsinyt. Robottikoristeita olen kyllä nähnyt myytävän.

Joulutirppa

Joulutirppa, kuva: Juha Muhli

Tämä silmäpuoli lintu (Joulutirppa olkoon sen nimi) on ehkä erikoisin kuusenkoristeeni. Silmäpuoli sen takia, että sille ei ole tehty toiselle puolelle silmää ollenkaan. Koin suurta sympatiaa sitä kohtaa ja päätin antaa sille hyvän kodin. Kieltämättä lintu erottuu pallojen ja tonttujen seasta edukseen. Koriste on ostettu tämän vuoden marraskuussa Stockmannilta.

Kolmas joulukoriste, joka tuo joulun tuntua asuntooni on muutama vuosi sitten Tiimarista ostettu keraaminen piparijuna. Koriste on yhtäaikaa hauska ja perinteinen. Se löytää paikkansa keittiön pöydältäni.

Piparkakkujuna

Piparkakkujuna, kuva: Juha Muhli

 

Tässä koristeessa on jotain ihanan retroa, mutta samalla modernia. Kiinnitin huomioni siihen heti kun sen näin. Koriste on yksi ensimmäisistä, joita olen omaan kotiini hankkinut. Koriste kuuluu myös ensimmäisiin, jonka otan esiin. Minä myös huolehdin eniten tämän koristeen kohtalosta. Voin melkein kuvitella oman reaktioni, jos tämä sattuu menemään rikki. Koriste on minulle se tärkein ja rakkain, vaikka se onkin tusinatuotantoa Tiimarista.

Minä pidän joulukoristeista, ne tuovat lämpöä ja tunnelmaa. Useat koristeistani on erilaisista kaupoista ostettuja, mutta yksinkertaisia koristeita tekee itse. Netistä löytyy useita ja vielä enemmän ohjeita kuusenkoristeiden neulomiseen ja virkkaamiseen. Verhot voi ommella itse, samoin liinat. Pikkuisen mielikuvitusta ja itsetehty kranssi on kasassa. Näin omaan jouluun saa lisää persoonallisuutta.

Mia Meri

Olen sillä tavalla laiska ihminen, etten yleensä jaksa koristella omaa kotiani joulua tai muita juhlapyhiä varten – osittain siksi, etten koskaan jaksa ottaa koristeita pois kun juhlat on juhlittu. Sen vuoksi keittiössäni riippuu ties kuinka monetta vuotta siskoni tekemä heinistä ja rautalangasta muotoiltu tähti. Ikkunoita saattaa koristaa lumihiutaleita pitkälle kevääseen kunnes mies joku päivä saa ahdistuskohtauksen ja heittää ne roskiin.

Pulkut

Pulkut, kuva: Mia Meri

Oma lempijoulukoristeeni ovat pulkut. Pulkut syntyivät v. 2007 oman ainejärjestöni Karavaanin 30-vuotisjuhlia varten. Juhlimme vuosijuhlia ja pikkujouluja samaan aikaan ja tasaluvun kunniaksi halusimme tehdä juhlista tavallista isommat. Perinteisesti fuksit eli ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat järjestäneet pikkujoulut, mutta tuona vuonna me vanhukset osallistuimme ekaa kertaa pikkujoulujen järjestämiseen isosti. Olin itse koristeryhmässä ja kehitimme 50 euron budjetilla valtavan määrän koristeita, joita tehtiin koko syksyn ajan kerran viikossa koristeryhmäläisten kesken. Yksi työläimmistä koristeista olivat punatulkut, jotka koostuivat villalankatupsusta, jonka toinen puoli oli punainen ja toinen valkoinen, ja jonka keskelle ujutettiin mustasta pahvista leikatu linnun ruumis. Näitä lintuja tehtiin tuntikausia ja myönnettäköön, että yhdeltä jos toiselta alkoi huumorintaju loppua lankoja pujotellessa. Punatulkuista alkoi muodostua koko koristelutiimille suuri kirosana. Jossain vaiheessa ihana ystäväni Siiri, jonka suusta pääsee aina välillä lähes yhtä omituisia sammakoita kuin omastani, höpötteli jotain talvisista linnuista kuten (tali)tinteistä ja (puna)tulkuista, jotka puolihuolimattomasti muodostuivat “pulkuiksi”. *reps* Nauroimme aivan katketaksemme pulkuille Siirin yrittäessä pelastaa tilannetta.

Käsityö

Käsityö, kuva: Ann-Catrin Sundelin

Lopulta pikkujoulut onnistuivat loistavasti yli odotusten ja juuri noista juhlista tuli käännepiste ainejärjestössäni ja sitoi meidät kaikki yhteen tiiviiksi porukaksi. Juhlien lopuksi eräs japanilainen opettajamme pyysi saada ottaa yhden punatulkun itselleen, sillä hänestä ne olivat aivan ihastuttavia. Siivotessamme juhlien jälkiä pitkälti jälkeen puolenyön, me kaikki koristelutiimiläiset kokoonnuimme jäljelle jääneiden pulkkujen ympärille ja jaoimme ne keskenämme kuin sodasta saatavat arvomerkit. Siitä lähtien pulkut ovat roikkuneet eteisen peilistäni ja muistuttaneet ihanasta syksystä, mahtavista uusista kavereista, huonoista vitseistä ja tietenkin loistavista bileistä. <3

Ann-Catrin Sundelin

Minä pidän valoista, joten voisi luulla, että suosikki joulukoristeeni olisi joko ledivalot tai tähti ikkunassa. Ei, minun suosikkini on fammun (siis isoäitini) tekemä käsityö joka on makuuhuoneen seinällä. Se on  suosikki ei vain siksi että isoäiti on minulle rakas, vaan myös siksi että vanhemmillani on ollut samanlainen niin kauan kuin muistan.